TEESI 3 - Kokonaisvastuun puute koko terveydenhuoltojärjestelmän toimivuudesta ja ohjauksesta

Tämä artikkeli on kolmas juttusarjassamme ”8 TEESIÄ suomalaisestaterveydenhuollosta” (bit.ly/8-TEESIÄ), joka käsittelee Suomen terveydenhuoltojärjestelmän uudelleen organisoinnin tarvetta ja järjestelmän suurimpia ongelmia.

Teesit perustuvat ÄSV-Tesuun eli ÄSV-blogiliikkeen potilaan näkökulmasta tekemään Terveydenhuollon korjausohjelmaehdotukseen.

TIIVISTELMÄ

• Kenelläkään yksittäisellä taholla ei ole kokonaisvastuuta koko terveydenhuoltojärjestelmän toimivuudesta ja kehittämisestä eikä siihen tarvittavaa päätösvaltaa

• Koko terveydenhoitojärjestelmää on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, ohjata haluttuun suuntaan

• Terveydenhoitojärjestelmän kokonaisuuden huono yhteistoiminta johtuu sekä organisoinnin pirstaloitumisesta ajan mittaan että päätöksentekovallan liiallisesta hajauttamisesta kuntatasolle

• "Suomen kokoisessa maassa olisi helppo järjestää tehokas ja toimiva terveydenhoitojärjestelmä. Mutta nyt kukaan ei kanna kokonaisvastuuta, koska päätöksenteko on hajallaan kunnissa"

• Terveydenhuoltojärjestelmämme toimii kuin satojen itsenäisten osasten joukko, jossa kaikki ajattelevat vain omaa etuaan ja vetävät asioita eri suuntiin

• Ongelma voitaisiin ratkaista siten, että eduskunta lainsäädännöllisesti antaa vastuun koko terveydenhoitojärjestelmästä ja sen kehittämisestä yhdelle taholle, jota vastuullinen ministeriö tarkasti seuraa ja ohjaa

KOKO ARTIKKELI

Taustaa:       Suomessa toteutettiin 1990-luvun alussa terveydenhuollon osalta päätöksenteon ja vastuun hajautus, jolloin päätöksentekovalta ja vastuut terveydenhuollosta siirtyivät vahvasti kunnille.

Väite:           Koko terveydenhoitojärjestelmää on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, ohjata haluttuun suuntaan. Tämä johtuu sekä järjestelmän pirstaloitumisesta ajan myötä että päätöksentekovallan liiallisesta hajautuksesta.

Tämän seurauksena kokonaisuutta on hyvin vaikea kehittää parempaan suuntaan. Myös uusien hyvien käytäntöjen, järjestelyjen tai järjestelmien käyttöönotto maanlaajuisesti on haasteellista. Terveydenhuoltojärjestelmäämme voisi verrata ekosysteemiin, jossa eri eliöt toimivat itsenäisesti ja vain omien etujensa mukaisesti toisista eliöistä tai osasista välittämättä. Eturistiriitojen tapauksissa yhden pienen eliön tai yksikön edut voittavat kokonaisuuden edun, koska päätösvalta on hajautettu ja jokainen ajattelee lyhytnäköisesti vain omaa etuaan.

Todistelu:    Eri terveydenhuollon yksiköiden ja organisaatioiden välillä on monesti eturistiriitoja mm. kustannusten osalta. Yksikköjen tarve pysyä omien budjettiraamiensa sisällä voi esimerkiksi vähentää haluja käyttää ”kalliita”, mutta tarpeellisia tutkimuksia potilaan ongelmien diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi. Potilaan tutkimisesta ja hoidosta aiheutuvia kustannuksia voidaan myös pyrkiä vierittämään muiden yksikköjen niskaan.

Tällöin koko yhteiskunnan pitkän tähtäimen kokonaisetu ja yhden yksikön lyhyen tähtäimen etu voivat olla ristiriidassa ja tämä voi ilmetä hitaana ja puutteellisena potilaiden tutkimisena ja hoitona. Pitkällä tähtäimellä hidas ja puutteellinen ongelmiin puuttuminen aiheuttanee koko yhteiskunnan tasolla kustannusten nousua.

Sosiaali- ja terveydenhuollon peruslinjauksia valmistelevan työryhmän loppuraportti, 2011

”1990-luvun alun uudistuksessa toteutettu desentralisaatio, joka yhtäältä sopeutti palvelujärjestelmän paikallisiin oloihin ja kunnan kokonaisuuteen ja selkeytti taloudellisen vastuun kantamista, aiheuttaa toisaalta vakavia ongelmia järjestelmän ohjattavuudelle, palvelujen tasalaatuisuudelle ja kustannusten hallittavuudelle.”

”Osittaisuudistuksin toteutetun hajanaisen lainsäädännön ja monikanavaisen rahoitusjärjestelmän seurauksena järjestämisvastuu on osittain epäselvä ja osaoptimointi rahoitusvastuun siirtämiseksi järjestelmän osalta toiselle aiheuttaa palvelujen pirstaloitumista ja kokonaisvastuun hämäryyttä.”

”Pirstaleinen organisaatiokenttä vaikeuttaa johtamista.”

”Kokonaisvastuun puute aiheuttaa asiakasprosessien toimimattomuutta ja palvelun käyttäjien ohjaamista luukulta toiselle. Tämä heikentää kustannusten hallintaa, aiheuttaa läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden ongelmia sekä estää parhaiden käytäntöjen levittämistä. Kustannusten nousun hallintaa vaikeuttaa osaoptimointi ja organisaatioiden rajapinnoilla tapahtuva tuhlaus.”

”Nykymalli on mahdollistanut hyvin erilaiset alueelliset ratkaisut ja yhteistyöasetelmat erityisesti terveydenhuollossa. Vahvat alueelliset toimijat ovat kehitelleet uusia yhteistyömalleja lähinnä omista intresseistään lähtien. Lisäksi kunnilla on ollut käytettävissään etupäässä oman sairaanhoitopiirin palvelutarjonta, mikä myös on estänyt halua uudistaa palvelurakenteita.”

”Monikanavainen sosiaali- ja terveystoimen rahoitus on kansainvälisesti poikkeuksellista ja siihen liittyy myös ongelmia. Koska kunkin rahoittajan päätöksenteko on itsenäistä ja riippumatonta muiden rahoittajien päätöksistä, huomio kiinnittyy usein rahoittajan intressipiiriin kuuluviin palveluihin sekä mahdollisuuksiin siirtää hoito- ja rahoitusvastuuta toisille rahoittajille kokonaisuuden jäädessä toissijaiseksi.”

HS 31.8.2014: "Virolainen asiantuntija: Suomen julkinen terveydenhuolto on unohtanut asiakkaan"

"Suomen kokoisessa maassa olisi helppo järjestää tehokas ja toimiva terveydenhoitojärjestelmä. Mutta nyt kukaan ei kanna kokonaisvastuuta, koska päätöksenteko on hajallaan kunnissa", Sitrassa vanhempana neuvonantajana työskentelevä Madis Tiik kiteyttää.

MTV 11.6.2015: "Asiantuntija: Terveydenhuoltomme ongelma vastuun puute"

”Työterveyshuollon emeritusprofessori Kaj Husmanin mielestä ongelma on hoidon hajanaisuus ja kokonaisvastuun puute.”

Ratkaisuehdotus:

Eduskunta määrittelee lakipaketissaan sote-uudistuksen niin, että päätösvaltaa ja vastuuta keskitetään riittävästi valtiolle, jotta sosiaali- ja terveydenhuoltoala voidaan valtiojohtoisesti tehokkaasti uudistaa.

Vastuu koko terveydenhoitojärjestelmästä ja sen kehittämisestä annetaan selvästi yhdelle taholle, jota vastuullinen ministeriö tarkasti seuraa ja ohjaa.

 - ÄSV-blogiliike

JULKAISTUT TEESIT

TEESI 1:	Terveydenhuollon organisointi ja prosessit osin jopa 40-60 vuotta vanhoja ja tehottomia
TEESI 2:	Terveydenhuollon tietojärjestelmiä jopa tuhat, monesti sekä keskenään yhteen sopimattomia että hoitoprosesseihin sopimattomia
TEESI 3:	Kokonaisvastuun puute koko terveydenhuoltojärjestelmän toimivuudesta ja ohjauksesta
TEESI 4:	Kokonaisvastuun puute yksittäisen potilaan hoito- ja kuntoutusprosesseista
TEESI 5:	Lääketieteellisen huippuosaamisen ja tietotaidon puutteellinen hyödyntäminen