Tämä artikkeli on toinen
juttusarjassamme ”8 TEESIÄ suomalaisesta terveydenhuollosta” (bit.ly/8-TEESIÄ), joka käsittelee Suomen
terveydenhuoltojärjestelmän uudelleen organisoinnin tarvetta ja järjestelmän
suurimpia ongelmia.
Teesit perustuvat ÄSV-Tesuun eli ÄSV-blogiliikkeen potilaan
näkökulmasta tekemään Terveydenhuollon korjausohjelmaehdotukseen.
TIIVISTELMÄ
- Suomen terveydenhuollon tietojärjestelmät muodostavat nyt noin tuhannen eri tietojärjestelmän ”tilkkutäkin”
- Kunnat, kuntayhtymät ja sote-piirit virittelevät kaikki omia järjestelmiään, jotka toimivat harvoin keskenään yhteen tai edes tukevat hoitoprosesseja
- Potilaiden tietoja on sirpaleina sadoissa eri tietojärjestelmissä
- Terveydenhuollon tietojärjestelmien pienet ostajat eivät pysty vaikuttamaan käytännössä kustannustasoon tai siihen, että järjestelmät vastaisivat terveydenhuollon prosesseja
- Vanhentuneet terveydenhuollon tietojärjestelmät aiheuttavat arvioiden mukaan satojen lääkäreiden työpanoksen menetyksen vuosittain
- Tällä hetkellä tilanne on hallitsematon, sekä kustannusten että kokonaisuuden osalta
- Ongelma voitaisiin ratkaista rakentamalla keskitetty maanlaajuinen potilastietojärjestelmä (ks. Kanta.fi-palvelu) ja sairaanhoitopiiri- tai sote-aluetasoiset tietojärjestelmäkokonaisuudet, jotka keskustelisivat keskenään tarkasti määriteltyjen rajapintojen ja standardien mukaisesti
KOKO ARTIKKELI
Taustaa: Suomen terveydenhuollossa on
erityisesti 1990-luvun alussa toteutettu valtakunnallisesti keskitetyn
ohjauksen ja päätösvallan purkaminen, jolloin päätösvalta ja vastuu
terveydenhuollossa siirrettiin pääosin kunnille. Tämä on johtanut siihen, että terveydenhuoltotoimintojen
järjestelyt ja toimintatavat on monesti päätetty ja määritelty jokaisessa
kunnassa itsenäisesti, toisista kunnista riippumatta.
Tähän liittyen julkisen terveydenhuollon toimintaa tukevia tietojärjestelmiä
eli ohjelmistoja on tehty sairaanhoitopiiri-, kuntayhtymä- tai jopa
kuntatasolla. Erillisiä pienempiä tietojärjestelmiä on jopa toteutettu erikseen
jokaisen kunnan toimesta, vaikka tällaisia olisi halvempaa ja tehokkaampaa
tehdä yhdessä. Tämän seurauksena Suomen terveydenhuollossa on tällä hetkellä käytössä
satoja eri tietojärjestelmiä, Sitran asiantuntijan mukaan noin tuhat erillistä
tietojärjestelmää.
Väite: Suomen terveydenhuollon
tietojärjestelmät muodostavat nyt noin tuhannen eri tietojärjestelmän
”tilkkutäkin”, joissa eri ohjelmistot toimivat harvoin keskenään yhteen eli
pystyvät vaihtamaan keskenään tietoja, edes saman sairaanhoitopiirin sisällä. Potilaiden
tietoja on sirpaleina sadoissa eri tietojärjestelmissä.
Tietojärjestelmien kehittämisessä
tulee ylimääräisiä kustannuksia seuraavista syistä:
- kunnat, kuntayhtymät ja sote-piirit virittelevät kaikki omia järjestelmiään ilman riittävää hankintaosaamista
- tietojärjestelmätoimittajat hallitsevat markkinoita ja ostajat eivät pysty vaikuttamaan käytännössä kustannustasoon tai siihen, että järjestelmät vastaisivat organisaation prosesseja
- järjestelmien pirstaleisuudesta, tiedonsiirtostandardien puutteesta ja tietojen konvertointitarpeesta aina uusiin järjestelmiin
- vanhentuneet ja käytettävyydeltään heikot terveydenhuollon tietojärjestelmät aiheuttavat arvioiden mukaan satojen lääkäreiden työpanoksen menetyksen vuosittain
- Tällä hetkellä tilanne on hallitsematon, sekä kustannusten että kokonaisuuden osalta.
Todistelu:
Tällä hetkellä tilanne on hallitsematon, sekä kustannusten
että kokonaisuuden osalta. Tästä esimerkkinä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on hankkimassa
uutta potilastietojärjestelmää 575 miljoonan euron hinnalla ja samanaikaisesti 14 muuta
sairaanhoitopiiriä ovat käynnistämässä omaa uutta ohjelmistomäärittelyä
UNA-hankkeessaan. Tämä siitä huolimatta, että tulemassa oleva sote-uudistus
saattaa muuttaa kaiken päälaelleen ja jopa romuttaa nämäkin hankkeet.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Viron vuosina 2007-2011 toteuttama maan laajuinen yhtenäinen
potilastietojärjestelmä maksoi kymmenen miljoonaa euroa.
”Myös tiedon hallintajärjestelmät asiakastietojärjestelmistä tiedon jalostuksen järjestelmiin ovat hajanaisia eivätkä ne kommunikoi keskenään.”
Suomen kahdessakymmenessä sairaanhoitopiirissä potilaiden tietoja on nyt sirpaleina sadoissa eri tietojärjestelmissä. Itä-Suomen yliopiston informaatio- ja tietotekniikan professori Tomi Voutilaisen mukaan nykytilanne on heikko. Hänen mukaansa valtion tehtäviin kuuluisi määritellä terveydenhoidon tietojärjestelmien keskinäinen toiminta.
Hänen mukaansa STM:n ja THL:n kuuluisi määritellä terveydenhoitojärjestelmien keskinäinen yhteensopivuus.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) on hankkimassa
Apotti-hankkeessaan potilastietojärjestelmää amerikkalaiselta Epic-yhtiöltä.
Samaan aikaan neljätoista muuta sairaanhoitopiiriä on käynnistämässä
UNA-hankkeessaan omaa ohjelmistomäärittelyään.
– Pitäisi odottaa sote-uudistusta, jotta tiedetään kenen vastuulle it-puoli tulee, hän sanoo.
Suomessa on arvioitu, että vastaava Kanta-potilastietojärjestelmä maksaa 200 miljoonaa. Sen lisäksi terveydenhoidon potilastietojärjestelmien uudistaminen nielee lähivuosina lähes kaksi miljardia euroa.
Kustannuksia tulee siitä, että kunnat, kuntayhtymät ja sote-piirit virittelevät omia järjestelmiään.
"Kunnissa ei ole
tietojärjestelmien huippuosaamista. Ne ostavat, mitä niille myydään."
–Meillä on valtakunnan tasolla tuhat eri järjestelmää. Kun ne tiedot siirretään uuteen, pitää jokainen testata erikseen ja vanhojen järjestelmien tiedot konvertoida uuteen. Tämän vuoksi kustannukset nousevat hirvittävästi, Kivelä sanoo.
Virossa tätä työvaihetta ei Kivelän mukaan ole.
–Siellä on paperilta kirjattu vanhat tiedot järjestelmään,
vanhojen järjestelmien tietoja ei ole tarvinnut konvertoida uuteen. Meidän
ongelma syntyy terveydenhuollon
pirstaleisista järjestelmistä, Kivelä kertoo.
"Tällä hetkellä on suoranainen toimittajaloukku. Kehitys tapahtuu toimittajien ehdolla, ja kustannustasoon ei voi kukaan vaikuttaa", sanoo tietohallintojohtaja Ari Pätsi Unan isäntäorganisaationa toimivasta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä.
"Vielä vähemmän
voi vaikuttaa siihen, että järjestelmät vastaisivat organisaatioiden prosesseja."
”Suomessa tehtyjen käyttäjätutkimusten mukaan osa järjestelmistä on vanhentuneita ja käytettävyydeltään heikkoja. Näiden vanhentuneiden järjestelmien käyttö heikentää tuottavuutta ja arvioiden mukaan satojen lääkäreiden työpanos menetetään puutteellisten tietojärjestelmien takia. Toimiviin tietojärjestelmiin investoiminen parantaa näiden laskelmien mukaan myös lääkärityövoiman saatavuutta Suomessa.”
Ylilääkäri Lehtosen mukaan paljon puhuttua lääkäripulaa ei olisi, mikäli terveydenhuollon tietotekniikkajärjestelmät pelittäisivät. Suomessa on lähes 20 000 lääkäriä, mikä on enemmän kuin koskaan. Määrä on hyvää kansainvälistä tasoa, mutta ongelma on siinä, että ammattikunnan aika kuluu aivan johonkin muuhun kuin varsinaiseen potilastyöhön.
Takkuavien tietojärjestelmien kanssa painiskelu on yksi merkittävimmistä työajan kuluttajista suomalaisissa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa.
Erityisen ongelmallista on se, että tietojärjestelmät eivät kommunikoi keskenään. Samaa tietoa joudutaan jatkuvasti kirjaamaan moneen kertaan eri järjestelmiin. Potilastiedot eivät näy lääkärille yhdestä paikasta, vaan ne pitää monasti hakea jopa kymmenien eri lähteiden kautta.
Tivi 6.10.2015: "Suomalaisilta ohjelmistoyhtiöiltä yllätys: avoin
vaihtoehto 500 miljoonan Apotille"
”Kärki esitti kritiikkiä jättimäistä Apotti-hanketta kohtaan. Kärjen mukaan parempi ratkaisu jättimäiselle yhden yhtiön tekemälle järjestelmälle olisi paloiksi pilkottu projekti, joka toteutettaisiin kotimaisten osaajien voimin.”
Ratkaisuehdotus:
Pääkohdat:
- julkisen terveydenhuollon tietojärjestelmäuudistus tehdään terveydenhuollon organisointiuudistuksen yhteydessä, jotta tietojärjestelmät saadaan tukemaan uusia korjattuja prosesseja ja organisaatiorakenteita
- määritellään valtiojohtoisesti tarvittavat standardit ja yhteensopivuus terveydenhuollon tietojärjestelmille
- toteutetaan kansallisen tason keskitetty master-tietokanta potilastiedoille sairashistorioineen. Potilastietoja ylläpidetään ja säilytetään näin keskitetysti yhdessä paikassa ja potilastietojen konvertointitarve aina uusiin järjestelmiin poistuu.
- sairaanhoitopiiri- tai sote-aluetasolla toteutetaan terveydenhuollon prosesseja tukeva tietojärjestelmäkokonaisuus, joka käyttää valtakunnallista potilastietojen master-kantaa
- toimiva tietojärjestelmäkokonaisuus monistetaan myös muualle Suomeen
Valtion tulisi määritellä terveydenhuollon tietojärjestelmien keskinäinen toiminta ja yhteensopivuus sekä tarvittavat tiedonsiirto- ym. standardit, jotta järjestelmien yhteistoiminta olisi mahdollista. Lisäksi toteutus tulisi keskitetysti valtion toimesta suunnitella ja johtaa, jotta järjestelmäkokonaisuudesta tulisi toimiva ja yhteensopiva ja kustannukset saataisiin pidettyä hallittuina.
Kansallisella tasolla toimittaessa
olisi myös mahdollista paremmin kerätä riittävän korkeatasoista hankinta- ja
projektiosaamista näin vaativan hankkeen menestykselliseen läpiviemiseen kuin
kuntayhtymä- tai sote-tasolla. Lisäksi neuvotteluvoima
tietojärjestelmätoimittajien suuntaan olisi eri luokkaa.
Ensimmäiseksi pitäisi suunnitella
ja toteuttaa kansallisen tason keskitetty master-tietokanta rajapintoineen
potilastiedoille. Potilaiden tiedot sairashistorioineen olisivat keskitetyssä
master-tietokannassa, josta hyvin määriteltyjen standardoitujen rajapintojen
kautta muut tietojärjestelmät voisivat niitä käyttää ja päivittää. Samoja
tietoja ei näin tarvitsisi tallettaa kymmeniin tai satoihin eri
tietojärjestelmiin ja tietojen konvertointitarve aina uusiin järjestelmiin
poistuisi samalla. (Ks. Kanta.fi-palvelu, joka tähän tarkoitukseen soveltuisi
ja jota parhaillaan kehitetään. Kanta.fi-palvelun tietosisältö ja arkkitehtuuri
on kuvattu täällä.)
Yksi sairaanhoitopiiri voisi
toimia pilottina, jossa valtion johdolla määriteltäisiin uusille järjestelmille
tarvittavat standardit ja uutta järjestelmäkokonaisuutta alettaisiin
kehittämään yhdessä edellä mainitun master-tietokannan kehittämisen yhteydessä.
Sairaanhoitopiirin tai sote-alueen järjestelmäkokonaisuus voisi koostua useista
erillisjärjestelmistä, jotka kuitenkin kommunikoisivat keskenään ja
master-tietokannan kanssa tarkasti määriteltyjen rajapintojen mukaisesti,
jolloin yksittäinen tietojärjestelmä olisi koska tahansa korvattavissa
toisella.
Kun tietojärjestelmäkokonaisuus
pilottialueella olisi todettu toimivaksi ja riittävästi viimeistellyksi, se
voitaisiin monistaa myös muualle Suomeen. Vanhojen järjestelmien tietojen
konvertointiprosesseista tulee luonnollisesti massiivisia ja aikaa vieviä
testauksineen. Tämän tietojärjestelmäuudistuksen toteutuksen jälkeen
kokonaisuus olisi kuitenkin hallittavissa ja ohjattavissa. Lisäksi hankkeen onnistuessa
edes kohtalaisesti kustannussäästöt voisivat olla hyvinkin merkittäviä.
- ÄSV-blogiliike
JULKAISTUT TEESIT
TEESI 1:
TEESI 2:
TEESI 3:
TEESI 4:
TEESI 5:
TEESI 1:
|
|
TEESI 2:
|
|
TEESI 3:
|
|
TEESI 4:
|
|
TEESI 5:
|