Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aivovamma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aivovamma. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. elokuuta 2015

Näin toimii Tampereen ensiapu Acuta

Pientä taustaa ensin. Minua on vaivannut vuoden verran huimaus, joka on välillä kovaa. Samalla on ilmaantunut ns. poissaolokohtauksia, jalkojen ja käsien ataksiaa ja neurologisia näköoireita. Oikeastaan jos luette MS-taudin oirelistan, se on kaikki siinä. Minulla on fysiatrilta diagnoosi "aivovamma suspecta".

Viime lauantaina tilani oli niin paha, että avopuolisoni soitti ambulanssin. Lanssimiesten tultua kaikki oli sinällään ok, mutta kädet ja jalat olivat voimattomat, olin nukahtanut tai mennyt tajuttomaksi lanssia odotellessa, ja puhe hieman kangerteli eikä muistikaan meinannut toimia. En pystynyt esimerkiksi seisomaan suorassa kaatumatta. Lanssimiehet tekivät tarkistuksensa (EKG, verenpaine, verensokeri jne.) varsin mainiosti. Sen jälkeen toinen heistä soitti Acutaan että mitä tehdään.




Siitä se sitten lähtikin. Acutan päivystävä lääkäri määräsi minut jäämään kotiin ja juomaan puoli litraa vettä. Sanoin lanssimiehelle, että rimpautapa myös päivystävälle neurologille ja konsultoi häntä. Ei suostunut. Sanoin että vie sitten neuron päivystykseen. Ei suostunut. Minut, 110 kiloinen, 190 senttinen mies jätettiin makaamaan voimattomana sohvalle ja 70 kiloiselle naiselle annettiin ohjeet auttaa minua jos minun tarvitsee esim. päästä vessaan.

Kerrotaan tähän väliin hieman noista käsien ja jalkojen voimattomuuksista. Kaksi vuotta sitten kyykkäsin 240 kiloa ja nostin penkistä 200 kiloa. Nyt en saanut nostettua jalkoja (selällään maaten) ylös kuin 5 cm ja käsillä en saanut minkäänlaista puristusta aikaiseksi. Minulla on sellainen tuntuma, että puoli litraa vettä ei tilannetta korjaa. Ehkä puoli litraa kehonrakennuspiireissä tunnettua Sustanonia korjaisi, tai sitten ei.

Tein tästä kantelun potilasasiamiehelle, potilasasiamies soitti ja Acuta saa asiasta huomautuksen. Tarina jatkuu.

Sunnuntaina aamupäivästä tein olohuoneessa jotain. Avokki heräsi meteliin ja huuteli minulle monta kertaa mitä tapahtui. 4-5 huudon jälkeen sain vastattua että makaan olohuoneen lattialla. Päässäni oli kuhmu. Eilen iltapäivällä vasta muistui mieleen mitä olin tekemässä tuolloin. Posttraumaattinen muistikatko (olen lukenut neurologiaa) kesti siis useita päiviä. Klassinen aivotärähdys siis, mutta edellispäivästä oppineena en soittanut ambulanssia. Olinhan sentään vielä hengissä...

Meninpä sitten tiistaina omalääkärille Hatanpäälle puhumaan näistä neurologisista ongelmista. No siitä ei sen enempää, kuin että hän laittoi kiireellisen lähetteen Hatanpään neurologille ja ohjasi minut lähtemään Kela-taksilla Acutaan sunnuntaisen aivotärähdyksen johdosta.

Acutassa asia meni ensin hyvin. Ystävällinen hoitaja ohjasi minut hoitoyksikköön. Sitten ei mennytkään enää niin hyvin.

Lääkäri kävi haastattelemassa minua. Hän alkoi keksimään mitä ihmeellisimpiä selityksiä oireilleni, sellaisia jotka eivät ole mitenkään mahdollisia. Hän olikin tk-tason lääkäri. Hän ei löytänyt päästäni neljälläkään yrityksellä sitä kohtaa johon oli osunut jokin. Olisi pitänyt kysyä hänen näkökykyään, sillä otsassani oli selvä kuhmu mihin se jokin osui. Lopuksi hän vielä sanoi että valehtelen ja liioittelen oireitani. Hän poistui.

Kohta tuli tippatäti ottamaan verikoetta. Ihmettelin että mikä verikoe tämä nyt on. Hän ei osannut sanoa muuta kuin että pieni verenkuva ja joku toinen putki. No pyysin hoitajan paikalle ja hän osasi sanoa että PKV, serppi, lasko ja jotain suoloja mitataan. Tulokset luvattiin kahdessa tunnissa.

Sitten meni tuntikausia, ainakin sen luvatun kaksi tuntia, ja mitään ei tapahtunut. Otin laukkuni ja hoipertelin hoitajien tiskille kysymään että tapahtuuko tässä nyt mitään. Vastaus oli tyly "no ei varmaan tapahdu!". Kysyin että kuvataanko minua tai jotain "no ei varmaan kuvata!". Sanoin sitten että lähdenpä tästä sitten kotiin. Minut yritettiin hoitajan toimesta pysäyttää allekirjoittamaan joku vastuuvapautuslomake. Sanoin ettei minun tarvitse allekirjoittaa yhtään mitään, hoipertelin bussipysäkille, tulin kotiin, kaaduin sängylle ja vetäsin pitkät unet.

No enhän minä kuollut tietystikään, kun tässä kirjoitan, mutta pari asiaa nyt meni vikaan tuossa tiistain käynnissäkin.

a) Lääkäri väitti valehtelijaksi ja keksi omia teorioitaan joita lääketiede ei edes tunne
b) Lääkäri ei suorittanut mitään neurologisia perustutkimuksia
c) Minulle ei kerrottu missään vaiheessa miten hoito menee, verikoekin tuli yllätyksenä
d) Hoitajien asenne oli "ei voisi vähempää kiinnostaa"


Ja minä menin vielä Hatanpään lääkärin lähettämänä Acutaan. En minä muuten olisi arvon herroja ja rouvia viitsinyt mennä aivotärähdykselläni vaivaamaan. Glasgow Coma Scale pisteet laskevat muuten 10:en eli keskivaikeaan vammaan.

No ei minulle sentään kuitenkaan käynyt kuin tälle potilaalle alla olevan linkin takana, mutta uuden potilasvalituksen tein silti. Minä en ala ohjelmoijana -ttuilemaan asiakkaalle, joten ei minunkaan tarvitse sitä sietää.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194979457173/artikkeli/syopapotilas+omaiset+syyttavat+taysia+heitteillejatosta.html

Niitä verikokeen tuloksia en muuten koskaan saanut. Täytyypä piruuttain tilata kirjaamosta ne. Näkeepähän onko ne edes ylipäätänsä tehty.


- Marko Parkkola

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Aivo- ja selkäydinvammaiselle sähköshokkihoitoa, akuuteissakaan tajuttomuus- ja kipukouristuskohtauksissa päivystys ei hoida - OTSON STOORI

Otso lattialla makaamassa kipukouristuskohtauksen kourissa, kuntoutussairaalassa syksyllä 2014




KIRJOITUKSEN SISÄLLYSLUETTELO

Otson vammautuminen ja kunnon viimeaikainen romahtaminen
Otson pelastuskoira pelastanut jo siviilissäkin ihmishengen
Aivo- ja selkäydinvammaiselle 3 vuorokautta sähköshokkeja psykiatrisena tapauksena
Aivovamma vs psykiatriset diagnoosit
Huippuneurologi Olli Tenovuon lausunnot
Apuvälineiden saannin ongelmat
Esimerkkejä pääkaupunkiseudun julkisen terveydenhuollon suhtautumisesta
Avunhaku pääkaupunkiseudun ulkopuolelta
Kivunhoidon ongelmat
Potilaan näkökulma




OTSON VAMMAUTUMINEN JA KUNNON VIIMEAIKAINEN ROMAHTAMINEN

Otso on Nurmijärvellä pääkaupunkiseudulla asuva noin 45-vuotias mies, joka on ikänsä harrastanut urheilua ja toiminut fyysisesti ja henkisesti vaativissa pelastustehtävissä. Otso on iso ja raavas urheilullinen mies, hän on muun muassa aikanaan pystynyt maastavedosta nostamaan peräti 250 kg.

Tällä hetkellä tämä raavas mies on kuitenkin niin huonossa kunnossa, että pystyssä ollessaan hän pystyy monesti kävelemään vain 5-10 cm töpöttävillä askelilla. Tämä johtunee vain osittain taustalla olevista vakavista aivo-, aivorunko-, niska- ja selkäydinvammoista, jotka hän on saanut erilaisissa onnettomuuksissa. Muilta osiltaan tämä johtunee Otson oman epäilyksen mukaan selkäytimen puristustilasta, jota ei ole Otson toistuvista pyynnöistä huolimatta tutkittu.

Suurimman osan vuorokaudesta hän joutuu nykyään viettämään vuoteessa ja silloinkin kovat kivut, tajuttomuuskohtaukset ja kipukouristuskohtaukset ovat toistuvia. Lisäksi aivorunkovamman takia hänen vireystilan säätelynsä on vakavasti häiriintynyttä ja hän kärsii lähes täydellisestä nukkumattomuudesta. Unitutkimuksessa muutama vuosi sitten todettiin, ettei hän vaivu lainkaan syvään, virkistävään ja aivojenkin palautumisen mahdollistavaan REM-uneen ja uni on lähinnä epileptis-tyyppisten kipukramppikohtausten sävyttämää. Tilanne on siitä nyt vielä huomattavasti pahentunut ja nykyään hän saa unta vain muutamia minuutteja kerrallaan. Normaaliyöunista Otso ei ole voinut nauttia enää moneen vuoteen.

Pahin aivo- ja niskavamma syntyi 2002 tai 2003 Otson ajaman auton osuessa ratikkakiskojen kohdalla kaivantoon. Törmäys oli niin raju, että auto meni lunastukseen ja Otso sai niskan retkahdusvamman ja aivovamman. Näitä ei kuitenkaan aikanaan diagnosoitu. Otso oli myös ennen tätä onnettomuutta työtehtävissä lyönyt rajusti päänsä ja mennyt tajuttomaksi. Tajuttomuus on yleensä merkki aivovammasta. Myöhemmin 2008 Otso käveli puukäsityöluokassa reippaalla vauhdilla kypärä päässä matalalla ollutta ovenkarmia päin ja menetti taas tajunsa.

Vuonna 2008 sattuneen tajuttomuuden jälkeen Otsolla alkoivat tyypilliset vakavamman aivovamman oireet kuten huonomuistisuus, meteliherkkyys, oppimisvaikeudet jne. Vuosina 2010-11 Otso pystyi vielä välttävästi toimimaan golfkentän hoitajana, vaikka hänen toimintakykynsä oli jo vahvasti alentunut. Vuonna 2011 Otso kuitenkin joutui ketjukolariin, kun edellä olevista autoista yksi jarrutti äkillisesti. Tässä onnettomuudessa Otso löi pitkänä miehenä päänsä pahasti autonsa kattoon ja tilanne paheni.

Otso on nyt parin viime vuoden ajan saanut äkillisiä tajuttomuuskohtauksia, jolloin hän saattaa pudota suorilta jaloiltaan kävellessään maahan. Otso yrittää hoitaa koiraansa ja lenkittää sitä ja tyypillistä onkin, että monen kävelylenkin aikana naapurit herättelevät maasta tajutonta Otsoa. Otso saattaa myös erityisesti pystyssä ollessaan saada äkillisiä kipukramppikohtauksia, jolloin puhe puuroutuu ja hidastuu, ajattelu vaikeutuu entisestäänkin ja lihakset kramppaavat.

Otson ystävän Antti Karjalaisen mukaan vielä alkukesästä 2014 Otso pystyi varsin hyvin muun muassa leikittämään koiraansa ja kävelemään 20-30 minuutinkin lenkin koiransa kanssa, mutta viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on radikaalisti pahentunut. Nyt Otso saattaa menettää tajuntansa jo 5-10 minuutin pituisella koiran pissatuslenkillä. Kirjeitä hän ei yleensä enää pysty avaamaan, koska sormet toimivat niin huonosti.

Otso on siis ollut jo pitkään hyvin huonossa kunnossa ja pyytänyt päästä tutkimuksiin asioiden selvittämiseksi ja saadakseen tutkimusten jälkeen asianmukaista hoitoa, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut. Hänen kotiseutunsa terveydenhoito ei ole asiaa hoitanut ja muutenkin Otson hoito on ollut vähäistä, vaikka hänen ystävänsä ovat sitä jo vuosia hänelle vaatineet ja yrittäneet järjestää. Suuri syy tähän saattavat olla psykiatriset diagnoosit, joita aivovammaa ymmärtämättömät lääkärit ovat aikaisemmin Otsolle asettaneet. Tähän ei ole auttanut edes se, että monet aivovamman tuntevat huippulääkärit ovat lausunnoissaan todenneet kyseessä olevan aivovamman eikä mielenterveyden ongelmien.

Otso yleensä käännytetään takaisin kotiin kotiseutunsa päivystyksistä, vaikka hänellä on mm. selviä halvausoireita. Otsoa vammaisuuteen liittyvissä sosiaalipalveluasioissa avustanut lakimies Terhi Toikkanen Kynnys r.y.:stä on ollut muutaman kerran mukana näillä päivystyskäynneillä ja sanoo, että vastaavassa tilanteessa kuka tahansa muu olisi otettu akuutisti päivystykseen hoitoon. Hän epäilee, että Otson vaikea aivovamma sekä potilastiedoissa näkyvät, virheellisesti aikanaan asetetut psykiatriset diagnoosit ovat ne syyt, miksi jopa halvausoireista kärsivä Otso kerta toisensa jälkeen käännytetään päivystyksestä. Tätä on tapahtunut niin Nurmijärvellä, Hyvinkäällä kuin Espoon Jorvissakin.

Tällä hetkellä Otso kärsii muun muassa seuraavista oireista:

tajuttomuuskohtaukset, epileptis-tyyppiset kipukramppikohtaukset, laaja-alaiset kovat kivut, katkokävely, tasapainohäiriöt, päänsärky, niskakivut, puheen puuroutuminen, ajoittainen puhekyvyttömyys, nieleminen vaikeaa ja kivuliasta, lihasspasmit eri puolilla vartaloa, nielemisvaikeudet, pidätyskykyongelmat, tajunnan tason lasku, voimattomuus, lihasvapina levossa, koordinaatio- ja motoriikkavaikeudet, puutumis- ja tunnottomuusoireet eri puolilla vartaloa, sähköiskumaiset säteilykivut kyljissä, hengitysvaikeudet kouristuskohtausten aikana.


Mukana on siis klassisia halvausoireita ja tällaista miestä EI SUOSTUTA OTTAMAAN PÄIVYSTYKSEEN SISÄÄN? Nämä eivät voine olla psykiatrisia oireita?


Video 1. Tajunnanmenetys- ja kipukouristuskohtauksen jälkeen kuntoutussairaalassa Otso töpöttelee takaisin huoneeseensa lyhyin askelin syksyllä 2014


Video 2. Otso makaa lattialla kuntoutussairaalassa kipukouristuskohtauksen aikana




Kuva. Neurologi Helena Huhmaren lausunto 12.10.2012



Kuva. Neurologi Helena Huhmareen lähete Ortoniin 31.10.2013

”… Oireisto tulkittu pitkään psykiatriseksi ja hoidettu jopa sähköshokein, mikä lienee pahentanut kaularankavammaa.
…”




Kuva. Fysiatri Kari Hurskaisen lausunto 29.7.2014, Hyvinkään sairaala

”Diagnoosi:
T91.8 Kaularangan retkahdusvamman jälkitila, ligamentum alaria nivelkapselivauriot C0-II
T90.5 Aivovamman jälkitila, vaikea-asteinen sentraalinen vestibulaarioireisto, krooninen unihäiriö ja selkäydinvamman jälkitilaan liittyvä laaja-alainen kipuoireisto”




OTSON PELASTUSKOIRA PELASTANUT JO SIVIILISSÄKIN IHMISHENGEN

Otso on toiminut pelastustehtävissä työkseen ja on kouluttanut itselleen lahjakkaan pelastusetsintäkoiran. Muutamia vuosia sitten, Otson ollessa vielä jonkinlaisessa kunnossa, Otso ja koira olivat uimarannan läheisyydessä lenkillä. Otso huomasi liian pitkälle rannasta uineen pienen tytön huutavan apua. Otso antoi koiralleen uimarannan pelastusrenkaan ja komensi pelastuskoiransa uimaan tytön luokse. Samalla hän huusi tytölle, että tarttuu pelastusrenkaaseen ja antaa koiran vetää hänet rantaan. Koira teki uskollisesti työtä käskettyä ja kuljetti väsyneen tytön rantaan.



AIVO- JA SELKÄYDINVAMMAISELLE 3 VUOROKAUTTA SÄHKÖSHOKKEJA PSYKIATRISENA TAPAUKSENA

Vuosia sitten Otsoa ”hoidettiin” psykiatrisena potilaana ja hänet vietiin Kellokosken sairaalaan kolmen vuorokauden ajaksi sähköshokkihoitoon. Kuten neurologi Helena Huhmar lausunnossaan edellä totesi, on tämä todennäköisesti pahentanut Otson kaularankavammaa.

Neurologi Olli Tenovuo, Helena Huhmar ja muutama muu aivovammaspesialisti ovat todenneet, ettei kyse ole psykiatrisista oireista. Tenovuo mm. toteaa, että Otsolle ”on asetettu runsaasti psykiatrisia diagnooseja jotka ovat virheellisiä kun hänen oireidensa syytä ei ole tiedetty tai ymmärretty.” Tästä huolimatta pääkaupunkiseudun sairaaloissa ja terveyskeskuksissa aikanaan tehdyt psykiatriset merkinnät ovat jääneet näkyviin, ja vaikeuttavat Otson hoidon saantia edelleen.



Hoitohenkilökunnalla on ollut tyypillisesti kolme asenneongelmaa Otson tapauksessa. Yleensä hänet on katsottu joko psykiatriseksi tapaukseksi tai alkoholistiksi kouristuskohtauksiin liittyvien tajunnanmenetysten, hoipertelun tai puheen puuroutumisen takia. Kolmantena asenneongelmana on Otson leimaaminen lääkeriippuvaiseksi hänen koviin kipuihinsa tarvitsemiensa opiaattipohjaisten kipulääkkeiden takia.

Näiden kokemustensa myötä – ja erityisesti Kellokosken traumaattisten tapahtumien eli sähköshokkihoitojen takia – Otso ei enää uskalla mennä lääkärille ilman saattajaa, joka osaa selittää hänen ongelmansa ja puolustaa häntä tarvittaessa. Otso saattaa kohtauksen saadessaan olla puhekyvytön, ajatus ei toimi, eikä hän pysty puolustamaan itseään.

Pelko ei ole turha, sillä Klaukkalan terveyskeskuksen tk-lääkäri Arja Kobylin kirjoitti kerran niin sanotun M1-lähetteen. Sillä potilas otetaan kolmeksi vuorokaudeksi psykiatriseen tutkimukseen, jonka perusteella päätetään mahdollisesta tahdonvastaisesta pakollisesta psykiatrisesta hoidosta. Otso oli kiihtynyt, koska taaskaan hänen kipujaan ja vaivojaan ei ole otettu todesta. Tällaisen kiihtymisen ja hermostumisen vuoksi lääkäri sitten kirjoittaa M1-lähetteen?

Tässä tilanteessa Otso luonnollisesti pakeni paikalta. Oheisesta Kelalle tarkoitetusta sairaankuljetuskuitista käy ilmi, että potilaasta oli tehty M1-lähete ja että potilas oli poistunut paikalta. Tämä siitä huolimatta, että lähetteeseen on myös kirjattu ylös Tenovuon lausuma siitä, ettei kyse ole psykiatrisesta potilaasta.

On hyvin surullista, että myös tämä edellä mainittu terveyskeskuslääkäri on toiminut niiden vanhojen psykiatristen diagnoosien perusteella ja ollut määräämässä Otsoa mahdolliseen pakkohoitoon, vaikka aivovammaspesialistien viesti Otson vammojen luonteesta on varmasti ollut hänenkin tiedossaan.

Nämä vastaavat kokemukset ovat toistuneet kerta toisensa jälkeen aina, kun Otso on yrittänyt hakea apua tai on joutunut turvautumaan päivystykseen pääkaupunkiseudulla. Näiden kokemusten perusteella Otso on tullut siihen tulokseen, ettei hänen ole mahdollista saada asiaankuuluvaa hoitoa pääkaupunkiseudulla. Samaan lopputulokseen ovat päätyneet monet Otson ystävistä, jotka ovat vuosia taistelleet hänen puolestaan. Tämän näkemyksen allekirjoittaa myös Otsoa vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä avustava Kynnys ry:n lakimies Terhi Toikkanen.


Kuva. 4.8.2014 sairaankuljetuksesta tehty kuitti





AIVOVAMMA VS PSYKIATRISET DIAGNOOSIT

Esimerkkinä epikriisi viime kesältä pääkaupunkiseudulta, jossa jälleen kerran psykiatriset diagnoosit keikkuvat pääosissa. Samassa epikriisissa todetaan vähän myöhemmin, että ”mitään potilaan laajaa ja hankalaa oireistoa selittävää ei ole todettu”. Lääkärit eivät siis täälläkään ole ”hyväksyneet” aivo- ja kaularankavammaspesialistien jo vuosia sitten tekemiä diagnooseja aivo-, aivorunko-, selkäydin- ja kaularankavammoista. Kaikki oireet lasketaan ilmeisesti taaskin psykiatrisiksi?


Kuva. Epikriisi hoitojaksolta 10.-12.7. 2014





HUIPPUNEUROLOGI OLLI TENOVUON LAUSUNNOT


Kuva1 1-3. Tenovuon lausunto 18.6.2014

”Lähettävä lääkäri todennut huomattavan aivoperäisen oireiston, jossa keskeisiä erittäin suuret vireydensäätelyn häiriöt, oikealle kehittyvä ptoosi, tasapainovaikeudet, muistivaikeudet ja toiminnanohjauksen huomattavat vaikeudet sekä tunne-elämän latistuneisuus. Tutkittavalla myös toistuvasti hyponatremia, …
…
Saman vuoden kevät-kesällä 2008 suurienerginen peräänajokolari, jonka yhteydessä toimintakyvyn selkeä heikentyminen, uusi liikenneonnettomuus helmikuussa 2011. Viimeksi mainitun jälkeen tutkittavalla alkoi erittäin vaikea unihäiriö, jossa lähes täydellinen nukkumattomuus. Hoidettu masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja myös Münchhausen-diagnooseilla psykiatrisessa sairaalassa, vuonna 2010 saanut useita sähköshokkeja, joiden jälkeen tutkittavan puhekyky heikentyi, eksyy tutuissakin paikoissa, yleisesti tapahtui taantumista.
…
Psykiatristen diagnoosien takia tutkittavan asiat eivät ole HUS-piirissä edenneet, tutkittavan selkeästi elimellisiä oireita psykiatrisoitu ja tämän takia tutkittava lähetetty nyt tänne arvioon.”
...
Tutkittavalla on selvä aivo-orgaaninen varsin invalidisoiva oireisto ja lisäksi myös fyysisesti varsin invalidisoivat oireet, joista merkittävä osa mitä todennäköisimmin yläniskavammasta, mutta todennäköisesti selkärangan/selkäydinkanavan ongelmia myös alempaa. Edellä mainittuihin liittyen ongelmia liittyen uneen, näon käyttöön ja endokrinologisiin toimintoihin sekä autonomisen hermoston toimintoihin. Myös tajunnanhäiriökohtauksia, jotka liittyvät joko niskan vammaan tai aivoperäisiä.”







APUVÄLINEIDEN SAANNIN ONGELMAT

Otson tilanteesta on järjestetty muutamia yhteispalavereita Nurmijärven kunnan sosiaali- ja terveysjohtaja Erja Pentin johdolla. Otsoa avustaneen lakimiehen Terhi Toikkasen mukaan näissä palavereissa on ollut yleensä potilasta syyttävä ilmapiiri ja potilaaseen on suhtauduttu jopa halveksuvasti. Tätä ovat olleet todistamassa niin Terhi Toikkanen kuin monet Otson ystävät, jotka ovat yrittäneet siellä ajaa ystävänsä asiaa.

Terhi Toikkasen mukaan asenne on ollut sellainen, että jos potilas ei ole pystynyt johonkin sovittuun asiaan, on vedottu potilaan ”sitoutumattomuuteen” ja apu on katkaistu. Tämä on toistunut monen monituista kertaa. Esimerkkinä Terhi Toikkanen mainitsee tapauksen, jossa Otso ei ole pystynyt avaamaan kotinsa ovea kunnan lähettämälle kotikuntouttajalle maatessaan sisällä kipukouristuskohtauksen kourissa. Tällaisen kohtauksen aikana hän saattaa olla tajuton, ei pysty vastaamaan puhelimeen tai puhumaan. Tätä on sitten käytetty tekosyynä avun katkaisemiseen ja puhuttu potilaan ”sitoutumattomuudesta” hoitoon ja avun saantiin.

Otson olisi pitänyt myöskin viime kesänä saada kovempi niskakauluri nykyisen pehmeän sijaan, tietynlainen hänelle sopiva vuode, uniapnealaite ja henkilökohtainen avustaja. Näistä Nurmijärven sosiaalitoimi on järjestänyt vain petauspatjan ja Hyvinkään sairaalasta on annettu cpap-laite, jota Otso ei ilman apua pysty käyttämään, koska remmien kiinnityksen edellyttämä motoriikka puuttuu. Otso viruu siis kotona ilman minkäänlaista apua, yksin, vakavasti vammaisena yrittäen pitää koirastaan huolta, vaikkei pysty edes itsestään pitämään huolta ja Nurmijärven kunnan sosiaali- ja terveysjohtaja Erja Pentti vetoaa potilaan ”sitoutumattomuuteen”?

Hyvinkään sairaalan fysiatrin suosittelemien apuvälineiden järjestäminen on siirretty apuvälinelainaamosta Nurmijärven terveyskeskuksen kuntoutustyöryhmän hoitoon. Apuvälineiden saamisen lisäedellytykseksi on kunnan taholta esitetty kotikäyntiä. Asia ei ole edennyt. Lakimies Terhi Toikkasen mukaan uuden kaulurin saaminen on kaatunut siihen, että jo apuvälinetoimittaja on edellyttänyt, että kaulurin sovitusta varten potilas tarvitsee mukaansa saattajan tai kaksi, koska ei pysty itse kunnolla liikkumaan ja saa usein tajuttomuuskohtauksia. Otson kiireellisen hoidon, avun ja avustajan tarve on tuotu päättäjien tietoon, silti tarvittaviin toimenpiteisiin ei ole ryhdytty. Kuntoutustyöryhmäkin vetäytyy byrokratian taakse suojaan, eikä hoida velvollisuuksiaan. Terhi Toikkasen kyselyihin asioiden etenemisestä vastaillaan myös hyvin nihkeästi.

Lakimies Terhi Toikkanen Kynnys ry:stä on viimeksi elokuussa muistuttanut kunnan vastuista ja järjestämisvelvollisuudesta sähköpostitse Nurmijärven sosiaali- ja terveysjohtajaa seuraavasti:

”Kunta on velvollinen järjestämään asukkailleen ne palvelut ja tukitoimet, joihin henkilöllä sosiaalihuollon asiakkaana, potilaana sekä kuntalaisena on oikeus. Kunnan järjestämisvelvollisuus ei rajaudu myönteisen päätöksen tekemiseen, vaan palvelut ja tukitoimet on konkreettisesti laitettava kuntoon.

Järjestönä emme voi hoitaa asiakkaan jokaisen palvelun jokaista yksityiskohtaa kunnan puolesta.

Olemme huolissamme Otson tilasta ja siitä, että ilman riittäviä palveluja, hän voi menehtyä.”


Sosiaali- ja terveysjohtajaa on siis viimeksi kesällä muistutettu siitä, että kunnan on ”konkreettisesti laitettava” tukitoimet kuntoon, pelkkä myönteisen päätöksen tekeminen ei riitä. Lisäksi on esitetty huoli vaikeasti vammaisen potilaan menehtymisestä. Näistä toistuvista vetoomuksista ja muistutuksista huolimatta mitään ei tapahdu. Vaikeasti vammautunutta potilasta ei hoideta tai tutkita, hänelle ei järjestetä henkilökohtaista avustajaa tai hänen tarvitsemiaan hänelle lääkärin suosittelemia apuvälineitä vaan potilas joutuu yksin ”kitumaan kotona”.

Lakimies Terhi Toikkanen kutsuu tätä prosessia ”elävältä kiduttamiseksi”. Tällaiselle toiminnalle löytyy muitakin kuvaavia sanoja ja ilmaisuja. Yksi on ”heitteillejättö”. Toinen on ”potilaan oikeuksien polkeminen”. Ja niin edelleen. Mitäköhän pitää tapahtua, että tässä tilanteessa ryhdytään todella toimeen ja unohdetaan tekosyyt ja selittelyt?



ESIMERKKEJÄ PÄÄKAUPUNKISEUDUN JULKISEN TERVEYDENHUOLLON SUHTAUTUMISESTA

KLAUKKALAN TERVEYSKESKUS, SYKSY 2014. Otso on 5.9.2014 viety tajuttomana ja kouristelevana Nurmijärven kunnan Klaukkalan terveyskeskukseen. Tk-lääkäri on sanonut, että potilas tarvitsee ensimmäiseksi huumevieroitusta. Ilmeisesti potilastietojärjestelmään on tällainen tieto kirjattu. Tk-lääkäri on vaihtoehdoiksi tällöin tarjonnut potilaan lähettämistä Tampereen huumevieroitusyksikköön tai Järvenpään sosiaalisairaalaan huumevieroitukseen. Muuta apua ei potilaalle ole tarjottu, vaan lähetetty kotiin.

Miksi lääkärit kuvittelevat, että kovista kivuista kärsivän ihmisen voi kipulääkkeistä vierottaa – eli lopettaa kipulääkkeiden käytön – ennen kuin hänen kipunsa on hoidettu pois? Maalaisjärki sanoo, että ensin pitäisi potilaan kivut hoitaa siedettävälle tasolle ennen kuin on mitenkään edes mahdollista vähentää kipulääkitystä?


HYVINKÄÄN SAIRAALAN PÄIVYSTYS, SYKSY 2014. Otsolla oli ollut taas halvausoireita ja  vastaavia ja hänet oli viety päivystykseen. Lääkäri tutkinut päällisin puolin ja todennut, että ”ei akuuttia, joten ei oteta sisälle päivystykseen”. Lääkäri oli viitannut tässä yhteydessä vielä ”psyykkisiin oireisiin”, minkä oli kuullut myös mukana ollut saattaja. Tässä tilanteessa Otso itse oli maannut lattialla, kun ei ollut pystynyt olemaan pystyssä. Liikuntakyvytön, maassa makaava mies oli siis käännytetty päivystyksestä ja lähetetty kotiin. Otso oli lattialla maaten odottanut kyytiä, joka oli kuljettanut hänet kotiinsa.

JORVIN PÄIVYSTYS. Otso oli ollut koirailuystäviensä ja muutaman koiran kanssa Espoossa ja oli kesken kaiken taas saanut kipukouristuskohtauksen. Paikalle oli hälytetty ambulanssi. Ambulanssissa ensiapumiehet olivat mitanneet selviä sydänoireita ja Otso oli kuljetettu Jorvin päivystykseen Espoossa. Päivystyksessä lääkäri ei kuitenkaan ollut välittänyt ambulanssimiehistön mittaamista selvistä akuuteista sydänoireista, vaan oli todennut ettei ole akuutti tapaus eikä Otsoa otettu sisälle päivystykseen. Otson ystävät epäilevät, että tähänkin päätökseen vaikutti taas potilaan tietoihin kirjatut psykiatriset diagnoosit.



AVUNHAKU PÄÄKAUPUNKISEUDUN ULKOPUOLELTA

Koska Otso ei saa apua pääkaupunkiseudulta, on hän joutunut hakemaan sitä kauempaa. Eniten häntä on auttanut neurologi Olli Tenovuo Turun Yliopistollisesta Keskussairaalasta. Olli Tenovuo on huippuluokan osaaja juuri tällaisissa tapauksissa, hän on sekä neurologian että neurotraumatologian dosentti. Lisäksi hänellä on kuntoutuksen ja kivunhoidon erityispätevyys ja hän vastaa ylilääkärinä TYKS:in Kuntoutuksen ja aivovammojen hoidon vastuualueesta.

Olli Tenovuo järjesti Otsolle syksyllä 2014 hoito-/kuntoutusjakson Paimion sairaalassa. Siellä ei kuitenkaan ollut tutkimusmahdollisuuksia, koska kyseinen vuodeosasto on vain kuntoutusta varten ja siihen Otso oli liian heikossa kunnossa. Tämän sairaalajakson aikana Olli Tenovuo vieraili Otsoa katsomassa ja totesi Otson olevan siinä kunnossa, että hänet olisi pitänyt leikata välittömästi seuraavalla viikolla. Tätä hänen suositustaan ei pääkaupunkiseudulla ole kuitenkaan otettu huomioon, eikä Otsoa ole edes tutkittu ja kuvattu mahdollisen leikkaushoidon mahdollistamiseksi. Tenovuon vieraillessa Otso sai vielä kipukouristuskohtauksen, jolloin hänen puheensa alkoi taas sammaltaa ja kädet alkoivat sätkiä ja krampata.

Joulukuun alussa Terhi Toikkanen ja Otso ovat taas esittäneet Olli Tenovuolle avunpyynnön, koska asiat eivät ole taaskaan pääkaupunkiseudulla edenneet. Tenovuon ongelma on se, että ainoa vuodeosasto mistä hän vastaa ja minkä suhteen hän voi yksin tehdä päätöksiä, on Paimion sairaalassa. Siellä ei ole minkäänlaisia tutkimuslaitteita ja -mahdollisuuksia ja muitakin sairaalatasoisia tukipalveluita ollaan ajamassa alas. Byrokratiamuurit vaikeuttavat siis tässäkin Otson hoitoonpääsyä. Tenovuo on kuitenkin luvannut pikaisesti selvittää, josko TYKSin kantasairaalan neurokirurgit suostuivat ottamaan Otson osastolle tutkittavaksi. Tämä on siis tällä hetkellä Otson viimeinen toivo, koska hänen omalla asuinalueellaan häntä ei tutkita eikä hänen vaivojaan oteta vakavasti.

Näin Otso kuvaa tilannettaan ja oireitaan Olli Tenovuolle sähköpostitse lähettämässään avunpyynnössä:

”Pyydän ystävällisesti pääsyä Tyksiin hoitoon ja tutkimuksiin ja mahdolliseen neurokirurgiseen arvioon ja toivottavasti leikkaukseen.

Syynä jatkuva sietämätön kipu kaulasta edeten molemmissa käsissä hartiasta olkavarteen, käsivarteen ja kaikkiin sormiin, sekä torson alueelle ja jalkoihin.Lihasheikkous on edennyt molempiin olka- ja kyynärvarsiin, hartioihin, rintakehän kylkivälilihaksiin sekä sormiin pysyvästi ja etenevästi.

Jalkojen ulkoreidet, pakarat, sekä pohkeet ovat pääosiltaan tunnottomia aina varpaisiin asti ja kärsin lihasheikkoudesta, sekä kömpelyydestä ja voimattomuudesta, joka korostuu liikkeessä ja nyt myös levossa monen viikon ajan. Voin olla pystyasennossa yhtäjaksoisesti parikymmentä minuuttia.

Ensin alkoi voiman vähentyminen molemmista ojentajalihaksista ja nyt pikkuhiljaa hauiksisistakin. Eri lihasryhmiin ja lihaksiin tulee vielä sähköiskuja satunnaisesti ja lihakset menevät kramppiin, vailla ulkoista tekijää tai liikkumisen vuoksi.

Pari viikkoa sitten tapahtuneen kaularangan niksauttelun jälkeen on ranteiden ja sormien voima olematon ja oireet ovat edeneet rintalihaksiin ja torsoon, palleaan ja Hyvinkään sairaalan lääkäri, sekä terveyskeskuslääkäri totesivat kyynärvarren lihaksien heijasteiden kadonneen. Hoitokeinoksi esitettiin terveyskeskuksen vuodeosastoa.

Sietämätön kipu ja kolmen raajan jatkuva puutuminen estää nukkumisen.”




KIVUNHOIDON ONGELMAT

Otsoa ei varsinaisesti hoideta ja hän tarvitsee vähintäänkin kipulääkitystä lieventääkseen sietämättömän kovia kipujaan. Näitä kohtuullisen lieviä opiaattipohjaisia kipulääkkeitä hän joutuu kuitenkin kerta toisensa jälkeen anelemaan, koska häneen suhtaudutaan kuin huumausaineriippuvaiseen.

Vastaavanlaisia vammoja auto-onnettomuuksissa saaneilla on monesti erittäin kovat kivut ja heidän kipulääkityksensä saattaa olla voimakkaampaa kuin perussyöpäpotilaalla. Otson käyttämä kipulääkitys on näihin edellä mainittuihin kipupotilaisiin verrattuna varsin lievää. Siitä huolimatta Otson on ajoittain hyvin vaikea saada edes näitä kipulääkkeitä ja hänet on leimattu huumausaineriippuvaiseksi.

Tällaista toimintaa on mahdotonta ymmärtää. Vahvasti kipuilevan näin vakavista vammoista kärsivän ihmisen kipuja tulisi ehdottomasti kunnolla kipulääkitä ja yrittää samalla hoitaa potilasta mahdollisimman kivuttomaksi. Vasta kun kivut olisi saatu jollain muulla keinolla hoidettua siedettävälle tasolle, voidaan harkita kipulääkkeiden vähentämistä, jos se todella on tarpeellista. On kuitenkin täysin käsittämätöntä, että tällaisista sietämättömän voimakkaista kivuista kärsivän potilaan kipuja hyvin vastahakoisesti suostutaan kipulääkitsemään ja samaan aikaan potilasta ei todellisuudessa edes yritetä pääkaupunkiseudun terveydenhuollon toimesta tutkia, hoitaa ja kuntouttaa.

Miten tällaista voi tapahtua 2010-luvun Suomessa? Missä vika?




POTILAAN NÄKÖKULMA

Potilaan näkökulmaan voi parhaiten tutustua miettimällä, miltä sinusta tuntuisi, jos olisit samalla tavalla vaikeasti vammautunut, avuton ja puolustuskyvytön? Ja kipujasi ja vaivojasi ei otettaisi tosissaan, vaikka miten huonossa kunnossa yrität hakea apua? Kipujakaan ei kunnolla suostuta lääkitsemään, vaan jatkuvasti vaaditaan kipulääkkeistä vierottautumista huumevieroitusklinikalla ja joudut jatkuvasti anelemaan kipulääkitystä? Lisäksi koko ajan ilmassa leijuu psykiatrisen pakkohoidon pelko, vaikkei ongelma ole psykiatrinen? Ja jos sinut määrättäisiin tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon suljettuun psykiatriseen sairaalaan, avunsaantisi aivo-, aivorunko-, selkäydin- ja niskavammoihin olisi sen jälkeen käytännössä lopullisesti estetty?

Miten mitään tällaista voi tapahtua nykyajan Suomessa? Jotain täytyy olla pahasti vialla, että tällainen on edes mahdollista. Kaiken huipuksi tämä on jatkunut jo vuosien ja vuosien ajan, eikä vakavasti vammautunut potilas saa vieläkään apua? Näinkö asiat hoidetaan hyvinvointivaltiossa?



JÄLKIPUHE

Pyysimme Otsoa tänään sunnuntaina lukemaan tämän kirjoituksen tekstin ja antamaan siihen kommenttinsa. Vastaukseksi Otsolta tuli tekstiviesti, jossa hän toteaa että ”mulla on ollut nyt perjantaista jatkuva kohtaus päällä. En pysty puhumaan enkä lukee tai mitään muutakaan.”


Otso makaa siis nyt yksin kotona puhe- ja liikuntakyvyttömänä. Hän on lähettänyt Terhi Toikkaselle useita avunpyyntöjä ja Terhi yrittää järjestää Otsolle kyytiä Turkuun TYKSin päivystykseen. Pääkaupunkiseudun päivystyksiin Otsoa on turha viedä, koska hänet käännytetään sieltä pois. 

Tilanne on kriittinen ja julkaisemme tämän kirjoituksen pikavauhtia keskeneräisenä, jotta hänelle saataisiin pikaisesti apua ja hänen tilanteensa kiireellisyys ymmärrettäisiin. Toivomme, että tämän tapauksen julkistaminen aiheuttaisi sen, että Otso saisi pikaisesti tarvitsemaansa apua.  

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Tapaus Hans Kallberg, osa 3 – Vakuutuslääketiede vs todellinen lääketiede


Aivo- ja niskavammainen Hans Kallberg joutuu pitämään aurinkolaseja päässään sisälläkin. Kuva: Tuula Kallberg


KIRJOITUKSEN SISÄLLYSLUETTELO

Aiheesta kertova blogikirjoituksemme on valitettavasti pitkä ja perusteellinen. Siitä syystä tähän on kerätty kirjoituksen sisällysluettelo kokonaisuuden hahmottamisen helpottamiseksi.
· Esipuhe
· Asian tausta ja tapahtumien kulku
· Kaaviokuva valitusprosessista
· ERÄ 0 – Lääketieteen asiantuntijat joukkueittain
· ERÄ 1 – Melan päätös (Maatalousyrittäjien eläkelaitos)
· ERÄ 2 – Tamlan päätös (Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta)
· ERÄ 3 – Vakuutusoikeuden käsittely, ajallinen syy-yhteys
· ERÄ 4 – Vakuutusoikeuden käsittely, todennäköisyyskynnys
· ERÄ 5 – Vakuutusoikeuden käsittely, oireilun syy-yhteys tapaturmaan
· ERÄ 6 – Vakuutusoikeuden käsittely, kirjalliset todisteet
· ERÄ 7 – Vakuutusoikeuden päätös, TÄYSTYRMÄYS!
· Ottelun lopputulos
· Lukijan omat päätelmät ja mielipiteet

 


ESIPUHE

Olemme käsitelleet blogissamme Hans Kallbergin tapausta jo kahdesti aiemmin. Hänen kohtelunsa vakuutuslääketieteen temmellyskentällä on käsittämätöntä, eikä sovi tavallisen kadun tallaajan oikeustajuun ja – kuten tässä kirjoituksessa huomaamme – se ei sovi myöskään normaalilääketieteen edustajien ja lääketieteen huippuammattilaisten oikeustajuun ja lääketieteelliseen näkemykseen.

Se näyttää kuitenkin sopivan hyvin vakuutusyhtiöiden ja vakuutuslääkärien oikeustajuun. Se ei liene yllätys kenellekään tilannetta seuranneelle, sillä vakuutusyhtiöt ovat olleet mukana muokkaamassa vakuutuslääkäri- ja vakuutusoikeuskäytäntöjä omaksi turvakseen, voidakseen kumota riittävän suuren osan sairastuneiden ja vammautuneiden ihmisten korvaushakemuksista. Tämän kaiken takana on tietysti raha ja vakuutusyhtiöiden tarve pitää toimintansa mahdollisimman kannattavana. Samoin toimisi luonnollisesti mikä tahansa markkinatalouden ehdoilla toimiva yritys. Tällaiseen järjestelyyn soveltuu äärimmäisen hyvin vakuutusyhtiöiden lobbaama pseudolääketiede nimeltä vakuutuslääketiede, jonka nimissä riittävän suuri osa korvaushakemuksista voidaan hylätä vakuutusyhtiöiden halutun kannattavuustason varmistamiseksi.

Vakuutuslääketieteen tueksi vakuutusyhtiöt ovat olleet mukana luomassa muutoksenhakulautakunta- ja vakuutusoikeustuomioistuin-järjestelyt. Näiden avulla vakuutusyhtiöt saavat ohjattua korvaushakemukset itse hallitsemaansa valitusmenettelyputkeen, joka varmistaa vakuutusyhtiöiden kannalta edullisen tuloksen. Vakuutusyhtiöt maksavat näiden lautakuntien jäsenten palkat ja muut kulut ja kuten vanha suomalainen sananlasku viisaasti sanoo, ”sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”…

Tyypillistä näiden muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden päätöksissä on eräs melkein sellaisenaan jokaisessa päätöksessä toistuva lause, joka kiteyttää koko järjestelyn. Tässä edellä mainitun lauseen eräs versio:

”Lääkärinlausuntojen sairauspäivärahan/työkyvyttömyyseläkkeen/… myöntämistä puoltavat kannanotot eivät kuitenkaan ole muutoksenhakulautakuntaa/vakuutusoikeutta sitovia, vaan muutoksenhakulautakunta/vakuutusoikeus ratkaisee oikeuden sairauspäivärahaan/työkyvyttömyyseläkkeeseen/… laissa säädetyn harkintavaltansa nojalla.”

Tällä jokaisessa päätöksessä toistuvalla lausekkeella käytännössä ”haistatellaan” hakijalle ja todetaan, että muutoksenhakulautakunta/vakuutusoikeus voi tehdä aivan haluamansalaisen päätöksen yhtään välittämättä kenenkään muun asiantuntijan kuin oman vakuutuslääkärinsä näkemyksistä. Lautakunta ja vakuutusoikeus saavat siis käytännössä täysin vapaasti valita, minkä asiantuntijan näkemykset he ottavat huomioon ja kenen näkemyksiä he eivät halua huomioida.

Muun muassa käräjäoikeuksissa tällainen menettely ei ole mahdollista, sillä siellä otetaan kaikkien asiantuntijoiden näkemykset huomioon ja käräjäoikeus tekee näiden perusteella sitten perustellun päätöksen. Vakuutusoikeudessa korvaushakemuksista hylätään vuosittain noin 85 % ja vain 15 % päätetään hakijan eli vahingonkärsijän eduksi. Tietyissä tapauksissa, kuten liikennevahingoissa, vahingonkärsijän on mahdollista viedä asiansa vakuutusoikeuden lisäksi normaaliin käräjäoikeuskäsittelyyn. Käräjäoikeuskäsittelyissä tulokset ovat yleensä olleet päinvastaisia ja niissä päätös on korjattu vahingonkärsijän eduksi noin 80 %:ssa tapauksia ja vain 20 %:ssa tapauksia vakuutusyhtiöt ovat voittaneet jutun.

Käräjäoikeuksissa päätökset myös perustellaan hyvin ja perusteellisesti, kuvataan tarvittavat päättelyketjut, lääketieteelliset todennäköisyydet, syy-yhteydet ja esitetään muutkin yleisessä oikeuskäytännössä välttämättömiksi katsotut perustelut. Muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden pitäisi myös lain mukaan menetellä näin, mutta yleensä ne lainvastaisesti jättävät perustelut ympäripyöreiksi tai täysin puutteellisiksi. Tähänkin asiaan on jopa oikeuskansleri puuttunut, mutta mikään ei näytä muuttuneen. Jostain syystä näyttää siltä, ettei muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden tarvitse vaivautua noudattamaan lakia.

Sekä lainsäätäjän että oikeuskanslerin vaatimukset ja perustelut päätösten kunnollisen perustelun välttämättömyydestä käyvät ilmi esimerkiksi tästä aihetta käsittelevästä kirjoitussarjastamme, jossa on esimerkkeinä julkaistu todellisia päätöksiä, joista lain vaatimat kunnolliset perustelut on jätetty pois:


Nyt tarkastelemme Hans Kallbergin tapauksen valossa vakuutuslääketieteen kummallisuuksia. Erityisesti kiinnitämme huomiota siihen, miten vakuutuslääketieteessä ja vakuutusoikeustuomioistuin-järjestelmässä näyttövastuu on kääntynyt täysin päälaelleen. Jostain syystä vakuutuslääkäri voi väittää vammojen johtuvan jostain muusta kuin käsiteltävään vammautumiseen liittyvästä syystä tai sairaudesta, tarvitsematta millään lailla näyttää väitettään toteen tai näyttää toteen edes tämän väitetyn mystisen ”muun syyn tai sairauden” olemassaoloa.

Samalla muutoksenhakulautakunta tai vakuutusoikeus voi täysin sivuuttaa alan lääketieteellisten huippuasiantuntijoiden vastakkaiset näkemykset ja hyväksyä vain vakuutuslääkärin todistamattoman väitteen siitä, että oireet ja ongelmat johtuvat jostain mystisestä ”muusta syystä tai sairaudesta”. Miten on mahdollista suomalaisessa ns. oikeusvaltiossa, ettei tällaista väitettä tarvitse millään lailla vakuutuslääkärin edes todistella?

Hans Kallbergin tapauksesta voit lukea taustatiedoiksi blogimme edelliset julkaisut:


Käytämme vakuutuslääketieteen ja todellisen lääketieteen erojen hahmottamiseksi Hansin tapauksessa hänen valituskierrokseensa kuuluneiden Melan (Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen), Tamlan (Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan) ja Vakuutusoikeuden päätöksiä. Näiden päätösten esille tuomien vakuutuslääketieteen perustelujen vastapainona käytämme Hansin Korkeimmalle Oikeudelle tehtyä valituslupahakemusta, johon vakuutuslääketieteen vastaiset perustelut on kattavasti koottu. Tämän valituslupahakemuksen lisäksi käytämme arvostetun huippuneurologin Olli Tenovuon valituksen liitteeksi tekemää lausuntoa, jossa on perusteltu nykylääketieteeseen perustuva näkemys ryyditettynä tieteellisillä lähdeviittauksilla.

Näillä dokumenteilla vertailemme vakuutuslääketieteen ja varsinaisen lääketieteen vahvasti toisistaan eroavia näkemyksiä Hans Kallbergin vammojen tapauksessa. Edellä mainitut KO:n valituslupahakemus ja Tenovuon lausunto ovat kokonaisuudessaan luettavissa pdf-muotoisina allaolevista linkeistä:

KO:n valituslupahakemus 9.8. 2013
Tenovuon lausunto 3.8. 2013


ASIAN TAUSTA JA TAPAHTUMIEN KULKU

Vuonna 2000 Hans Kallberg toteutti unelmansa ja osti huonokuntoisen sukutilan Sumiaisten Viitakylältä. Kallberg ryhtyi kasvattamaan luomuvihanneksia ja lampaita ja loi tyhjästä toimivan maatilan.

Kaikki muuttui 16.12.2008 Kallbergin ollessa ruokkimassa lampaita, kun täysikasvuinen pässi hyppäsi Kallbergin päälle osuen häntä päähän ja rintakehään.

Kallberg oli törmäyksen hetkellä etukumarassa asennossa ja hänen päänsä oli kiertyneenä vasemmalle, jolloin hänen niskansa retkahti voimakkaasti ja hänen päänsä tärähti. Kallberg tunsi rusahduksen niskassaan ja kaatui vasten betonilattiaa. Tätä seurasi tajuttomuus, jonka aikana Kallbergin puoliso oli jo tuvassa ehtinyt ihmetellä, missä Kallberg viipyi. Kallberg oli takaisin sisään mennessä ollut tokkurainen ja valitellut kätensä lisäksi päätään ja niskaansa. Kallberg ei ollut tuolloin osannut kertoa puolisolleen tajuttomuudesta eikä siitä, että hän oli havahtunut lattialta pässin, rehujen ja kottikärryjen keskeltä.

Seuraavana päivänä 17.12.2008 Kallberg hakeutui lääkäriin, mutta ei osannut kunnolla selittää, mitä oli tapahtunut. Kallberg valitti pääasiallisesti rannettaan, jonka oli luullut murtuneen.

Muutaman päivän kuluttua Kallbergilla alkoi kova niska- ja päänsärky. Koska Kallbergin tila sijaitsee kaukana terveyskeskuksista ja Kallbergilla oli tapaturman aikoihin kiireellisiä töitä, hän yritti sinnitellä kipujensa kanssa eikä heti hakeutunut lääkäriin. 5.1.2009 Kallbergin niska- ja päänsärky kuitenkin yltyi niin kovaksi, että Kallbergin oli hakeuduttava päivystykseen. Helpotukseksi Kallberg sai vain tulehduskipulääkettä.




Kaaviokuva valitusprosessista

Vakuutetun ollessa tyytymätön vakuutuslaitoksen päätökseen, vakuutettu voi ensin valittaa vakuutusyhtiön päätöksestä asianomaiseen muutoksenhakulautakuntaan. Muutoksenhakulautakunnan jälkeen seuraava valitusaste on Vakuutusoikeus, jonka jälkeen voi hakea vielä valituslupaa Korkeimpaan Oikeuteen.

Kuva muutoksenhakulautakunnista ja koko vakuutusoikeudellisesta järjestelmästä



OTTELU: HANS VASTAAN VAKUUTUSLÄÄKÄRIT

Hans ja NYT SAA RIITTÄÄ -mielenosoitus

ERÄ 0 – Lääketieteen asiantuntijat joukkueittain

Ensimmäiseksi esittelemme tämän epätasaisen ottelun asiantuntijajoukkueet vakuutusyhtiöiden ja vakuutetun leireistä. Joukkueet ovat epätasaisia monella tavoin. Asiantuntemuksen ja osaamisen kannalta vakuutetun joukkue on ylivoimainen, mutta vakuutetun joukkueella ei ole minkäänlaista painoarvoa muutoksenhakuelimissä, jotka voivat halutessaan ottaa huomioon vain omien asiantuntijoidensa näkemykset.


VAKUUTUSYHTIÖN JOUKKUE

·       Mela (Maatalousyrittäjien eläkelaitos), vakuutuslääkäri Jari Rechardt (työterveyshuollon erikoislääkäri)
·       Tamla (Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta), vakuutuslääkäri Matti Karjalainen (ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri)
·       Vakuutusoikeus, vakuutuslääkäri Mervi Kotila (neurologi, dosentti), erikoistumisalueina aivoverenkiertohäiriöt, epilepsia, vanhusten neurologia


VAKUUTETUN JOUKKUE

·       Mika Kiviaho, lääketieteen lisensiaatti
·       Keijo Lukkarinen, apulaisylilääkäri
·       Kirsi Saarinen, terveyskeskuslääkäri
·       Jukka Vanhatalo, fysiatrian erikoislääkäri
·       Jouni Ranua, neurologian osaston ylilääkäri
·       Matti Ilmavirta, neurologian erikoislääkäri
·       Riitta Valtonen, neuropsykologian erikoispsykologi, psykoterapeutti
·       Anne Vehmas, neurologian erikoislääkäri
·       Raija Mikkonen, radiologian erikoislääkäri
·       Pekka Perämäki, ylilääkäri, psykiatrian erikoislääkäri
·       Timo Mäkinen, neurologian erikoislääkäri
·       Terhi Laaksonen, fysiatrian erikoislääkäri
·       Jukka Turkka, neurologi, dosentti
·       Olli Tenovuo, neurologian ja neurotraumatologian dosentti, neurologian erikoislääkäri




ERÄ 1 – Melan päätös (Maatalousyrittäjien eläkelaitos)

VAKUUTUSYHTIÖN JOUKKUE

Mela korvasi Kallbergin 16.12.2008 sattuneen työtapaturman johdosta vasemman ranteen venähdystä ajalla 17.12.2008–24.12.08. Mela katsoi päätöksessään 20.10.2010, ettei Kallbergille voitu maksaa päivärahaa 24.12.2008 jälkeiseltä ajalta, koska Kallbergin työkyky ei ollut enää heikentynyt hänen tapaturmavammansa johdosta. Myöskään sairaanhoitokuluja ei Melan mukaan voitu enää maksaa tämän jälkeen.

Melan päätös perustui sairauskertomuksiin ajalta 17.12.2008–23.06.2010. Mela katsoi perusteluissaan, että Kallbergin työkyvyn heikentyminen johtuu kaularangan kiputilasta, vasemman puolen kaula-olkavarsioireyhtymästä ja kyynärhermon oireista, rintakehän vasemman puolen kiputilasta sekä vasemman alaraajan heikkoudesta ja voimattomuudesta. Melan mukaan nämä oireet olivat sairauksia, joista aiheutuneet sairaanhoitokulut eivät olleet korvattavia.

Kuva 1. Melan päätös 16.2.2011
”Terveydentilaanne ja työskentelyänne koskevien tietojen perusteella katsomme Teidän kykenevän hoitamaan entisiä tai niihin verrattavia töitä.”




ERÄ 2 – Tamlan päätös

VAKUUTUSYHTIÖN JOUKKUE

Kallberg valitti Melan 20.10.2010 antamasta päätöksestä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle. Muutoksenhakulautakunta hylkäsi Kallbergin valituksen katsoen, että Kallbergille 24.12.2008 jälkeen työkyvyttömyyttä ja sairaanhoidon tarvetta aiheuttaneet niska-hartiaseudun oireet, vasemman yläraajan monimuotoinen oireilu, vasemman alaraajan tuntemukset ja neuropsykologiset oireet eivät ole lääketieteellisesti arvioiden todennäköisessä syy-yhteydessä korvattuun tapaturmaan, eivätkä ne siten oikeuta maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen.

Muutoksenhakulautakunta perusteli päätöstään todeten, että kysymys on todennäköisesti 16.12.2008 sattuneesta tapaturmasta riippumattomista muista syistä johtuvista oireista.

Kuva 2-5: Tamlan päätös 15.6. 2011
”Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Kallberg on 16.12.2008 sattuneessa tapaturmassa saanut vasemman ranteen venähdyksen, josta ei ole aiheutunut hänelle työkyvyttömyyttä eikä sairaanhoidon tarvetta enää 24.12.2008 jälkeen. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että Kallbergille sittemmin työkyvyttömyyttä ja sairaanhoidon tarvetta aiheuttaneet niska-hartiaseudun oireet, vasemman yläraajan monimuotoinen oireilu, vasemman alaraajan tuntemukset ja neuropsykologiset oireet eivät ole lääketieteellisesti arvioiden todennäköisessä syy-yhteydessä korvattuun tapaturmaan eivätkä ne siten oikeuta maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen.”









VAKUUTETUN JOUKKUE

Aivovamman jälkitila, neurologinen oireilu, yläraajan ja niska-hartiaseudun oireilu ja oireiston paheneminen johtuu muutoksenhakulautakunnan mukaan jostain mystisestä ”muusta sairaudesta”, minkä väitteen todenperäisyyttä muutoksenhakulautakunnan ei tarvitse millään lailla todistaa. Pelkkä väite riittää.

Kuva 6-7: Neurologi Matti Ilmavirran lausunto 27.12.2010
”Potilaalla tapaturma-anamneesi ja jälkioireisto huomioiden selvä vaikea-asteinen whiplash-vamma, jossa ilmiselvästi autonomisen hermoston säikeet vaurioituneet. Kognitiivisten häiriöiden ja sentraalisempien ratojen sensitaatio-oireiden vuoksi myöskin selvästi aivovamman jälkitilasta kyse, mitä todennäköisimmin diffuusi aksonaalinen vauriotyyppinen tilanne, koska pään magneetissa tai kaularangan magneetissa mitään eliisiomerkkejä ei näy.
 Pään magneettihan on tehty vasta nyt, joten tuoreen muutoksen arvio puuttuu kokonaan. Yläraaja ENMG:ssä ei todeta hermovaurion merkkejä. Tämähän ei sulje pois millään tavalla autonomisten hermosäikeiden vauriota eikä toisaalta hermopleksuksen venähtymävammaa.
Vaikutelma on, että potilaan vasemman yläraajan perifeerisen autonomisen toiminnan häiriön taustalla myös ns. sympaattinen reflektorinen dystrofia, joka nimenomaan vamman jälkitilaa.”




ERÄ 3 – Vakuutusoikeuden käsittely, ajallinen syy-yhteys

VAKUUTUSYHTIÖN JOUKKUEEN NÄKEMYS

Kallberg valitti muutoksenhakulautakunnan 15.6.2011 antamasta päätöksestä VakO:een, joka hylkäsi valituksen hyväksyen muutoksenhakulautakunnan perustelut. Vakuutusoikeus totesi päätöksessään:

"Kallberg on lisäksi tiedustellut, mitä tarkoitetaan tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksessä mainituilla muilla tapaturmasta riippumattomilla syillä. Vakuutusoikeus toteaa, että ilmauksella on tarkoitettu yleisesti tapaturmasta riippumattomia, vielä mahdollisesti tuntemattomiakin syitä Kallbergin oireiluun."(Alleviivaus lisätty.)

Lisäksi Vakuutusoikeus totesi päätöksessään:

”Kun tutkitaan sitä, onko vamma tai sairaus tapaturman aiheuttama, edellytetään oikeuskäytännössä, että tapaturman ja vamman tai sairauden välillä voidaan katsoa olevan lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syyseuraussuhde. Vaivan sopiminen olemaan tapaturman aiheuttama ei riitä, vaan syy-yhteyden pitää olla todennäköinen. Korvauksen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on tällöin se, että vamman tai sairauden oireet ilmenevät välittömästi tai lyhyen ajan kuluessa tapaturman sattumisen jälkeen. Tämän välittömän ajallisen yhteyden lisäksi on todennäköisyysharkinnassa ratkaisevaa se, onko tapaturma voimakkuudeltaan riittävä ja mekanismiltaan sopiva aiheuttamaan vamman. Syy-yhteysharkinta perustuu lääketieteelliseen kokemukseen sekä tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista. Lääketieteellisen kokemuksen mukaan oireiden paheneminen vähitellen tapaturman jälkeen viittaa siihen, että niiden taustalla on pääasiallisesti tapaturmasta riippumattomia sairauksia.”

Kuva 8-10 Vakuutusoikeuden päätös 22.5. 2013








VAKUUTETUN JOUKKUEEN NÄKEMYS

Vakuutusoikeudella on ollut käytettävissään suurin piirtein sama aineisto kuin mitä Kallbergin lakimies on käyttänyt hakiessaan Korkeimmalta Oikeudelta valituslupaa kyseiseen Vakuutusoikeuden päätökseen. Tässä syy-yhteyteen liittyvä lainaus tuosta valituslupahakemuksesta, jolla osoitetaan, että Vakuutusoikeuden ”lääketieteelliseen kokemukseen” nojaavat perustelut ovat paikkansapitämättömiä:

”Ajallinen yhteys syy-yhteyden arvioinnissa

Ennakkoratkaisu on tarpeen antaa selventämään syy-yhteyden arvioinnissa yleisesti käytettyä ajallisen yhteyden kriteeriä erityisesti aivo- ja kaularankavammojen yhteydessä. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2012:73 (kohta 9), todennut seuraavasti:

"Korkein oikeus toteaa, että vakuutukseen perustuvaa korvausvelvollisuutta harkittaessa on merkitystä sillä, millä tavoin tapaturmailmoituksessa tapaturmaa ja vammoja kuvataan ja missä vaiheessa vammojen syntymisestä ilmoitetaan. Viivästyminen vammojen toteamisessa on usein osoitus siitä, että vammojen ja tapaturman välinen syy-yhteys on epätodennäköinen. Toisaalta on kuitenkin selvää, ettei kaikkia vammoja välttämättä voida havaita eikä ilmoittaa heti tapaturman jälkeen, vaan ne voivat ilmetä pitkänkin ajan kuluttua tapaturmasta. Kussakin tapauksessa onkin viime kädessä tapaturmaan ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät olosuhteet sekä vammojen laatu huomioon ottaen arvioitava, mikä merkitys syy-yhteyden kannalta on vammojen havaitsemisessa ja ilmoittamisessa tapahtuneella viiveellä." (Alleviivaus lisätty.)

Korkein oikeus on kyseisessä tapauksessa katsonut, että syy-yhteys on käsillä, vaikka ensimmäinen maininta kyseisen vamman oireilusta oli vasta lähes kolmen kuukauden kuluttua tapaturman jälkeen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa aivo- ja kaularankavammat ovat alkaneet oireilla pian tapaturman jälkeen, ja Kallberg on hakeutunut niskaa ja päätä koskevien oireiden pahentuessa hoitoon 5.1.2009 eli vain pari viikkoa tapaturman jälkeen. Varsinainen diagnoosi on kuitenkin Kallbergista riippumattomista syistä voitu tehdä vasta joulukuussa 2010.

Aivovammat eroavatkin monista muista vammoista siinä, että vamma ja vamman laajuus ovat havaittavissa vasta vuosien myötä. Lääketieteellisessä tutkimuksessa on todettu, että aivovammat pahenevat vielä usean vuoden ajan varsinaisen tapaturman jälkeen. Lääketieteen ja kirurgian tohtori, neurologian ja neurotraumatologian dosentti Olli Tenovuo toteaa tässä asiassa antamassaan asiantuntijalausunnossa seuraavaa:

"[…] lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että aivovamman saaneista merkittävällä osalla ei tapahdu vamman jälkeen "tavanomaista" toipumista, vaan itse asiassa oireisto ajan kuluessa vähitellen lisääntyy."

ja

"Uusilla magneettitutkimusmenetelmillä on seurannassa kyetty myös osoittamaan, että aivojen valkean aineen vaurio etenee usean vuoden ajan aivovamman jälkeen. […] Uudet aivojen tilavuuden mittausmenetelmät ovat osoittaneet että aivojen tilavuuden jatkuvaa ikään liittymätöntä pienenemistä voi tapahtua lievänkin aivovamman jälkeen vielä 4 vuotta vammasta."

Aivovammoihin liittyy yleisesti myös muistikatkoja ja se erikoisuus, että aivovammasta kärsivän on hankala havaita kaikkia hitaasti alkavia oireita (niin sanottu oiretiedostamattomuus) (Kirjallinen todiste 17, s. 2). Useimmilla lääkäreillä ei myöskään ole riittävää ammattitaitoa diagnosoida aivovammoja. Tenovuon mukaan:

"Säännönmukaisesti ensimmäiset lääkärikontaktit tapaturmien jälkeen ovat päivystysluonteisia kontakteja, joiden osalta on huomioitava vastaanottotilanteen olosuhteet. Yleensä päivystyskäynneillä keskitytään vain yhteen ongelmaan ja siihenkin varsin kiireisellä aikataululla. On lukemattomia esimerkkejä siitä, miten erilaisten tapaturmien – ei pelkästään aivo- tai kaularankavammojen – oireet ja löydökset jäävät alkuvaiheessa ilman huomiota. Useimmiten päivystyskäyntien huomio kiinnittyy siihen vaivaan, joka aiheuttaa eniten kipua, mikä taas välttämättä pitemmän päälle ei ole lainkaan merkittävin tai vakavin vamma. Yleisesti kaikille kliinistä päivystystyötä tehneille on täysin selvää, että merkinnän puuttuminen jostain oireesta ei tarkoita ettei sitä ole ollut. Syyt voivat johtua niin potilaasta, lääkäristä, kuin vastaanottotilanteestakin. Lisäksi on erityisesti aivo- ja niskanretkahdusvammojen osalta tyypillistä, että henkilö yrittää palata normaaliin elämään ja selvitä siellä parhaansa mukaan ja viive siihen, koska ongelmien takia hakeudutaan läääkäriin vaihtelee suuresti. […] Erityisen tavallista oireiden kanssa sinnittely on yksityisyrittäjillä joihin kuuluvat myös maatalousyrittäjät.[…]Kliinisen kokemuksen mukaan erityisen tavallista tämä oireiden paheneminen ensimmäisten kuukausien aikana on niskan retkahdusvammoissa."
(Alleviivaus lisätty.)

Näistä potilaasta riippumattomista syistä aivovamman diagnoosi voidaan usein tehdä vasta vuosien kuluttua tapaturman sattumisesta. Monet aivovammat jäävät myös diagnosoimatta (Kirjallinen todiste 17, s. 2). Dosentti Jukka Turkka on todennut, että "[s]uurimpia haasteita terveydenhuoltojärjestelmälle sekä diagnostiikan että hoidon kannalta asettaa aivovammapotilas, jolla on vahvoja tiedostamattomia neuropsykiatrisia oireita mutta merkkejä aivojen paikallisesta vauriosta ei ole havaittu"(Kirjallinen todiste 17, s. 2).

KKO:n ratkaisu 2012:73 vahvistaa, että syy-yhteyttä ei voida poissulkea pelkästään vammojen havaitsemisessa tapahtuneen viiveen vuoksi.”



Kuva 11-15 Käpylän kuntoutuskeskuksen kuntoutusyhteenveto 16.8. 2011













ERÄ 4 – Vakuutusoikeuden käsittely, todennäköisyyskynnys


VAKUUTUSYHTIÖN JOUKKUE

Vakuutusoikeus totesi päätöksessään syy-yhteyden todennäköisyydestä:


”…eikä uudesta selvityksestä muutoinkaan ilmene sellaista uutta tietoa, jonka perusteella voitaisiin pitää todennäköisenä, että Kallbergin laaja-alaisten tuki- ja liikuntaelinvaivojen ja neuropsykologisen oireilun sekä hänelle 16.12.2008 sattuneen tapaturman välillä olisi tapaturmavakuutuslain edellyttämä syy-yhteys.”

VAKUUTETUN JOUKKUE

Lainaus KO:n valituslupahakemuksesta liittyen todennäköisyyskynnyksen ylittymiseen Kallbergin tapauksessa:

Kallbergin aivo- ja kaularankavammat ovat todennäköisessä syy-yhtydessä Kallbergille 16.12.2008 sattuneeseen työtapaturmaan. Se, että todennäköisyyskynnys ylittyy tässä tapauksessa, on ilmeistä seuraavista syistä:

i)                              Kallbergille 16.12.2008 sattunut tapaturma oli voimakasenerginen ja mekanismiltaan sopiva aiheuttamaan hänellä todetut aivo- ja kaularankavammat;

ii)                             Kallbergin vammoihin sopivat oireet olivat havaittavissa heti tapaturman jälkeen ja ne alkoivat voimistua vain neljä päivää myöhemmin;

iii)                           Kallbergilla todettujen vammojen taudin kuvaan kuuluu, että ne kehittyvät ja etenevät hitaasti ja viiveellä; ja

iv)                           Kallberg oli ennen tapaturmaa terve, eikä hänellä ole todettu mitään muuta sairautta tai vaihtoehtoista syytä oireille.

Tenovuo ilmaisee asiantuntijalausunnossaan saman asian lääketieteellisestä näkökulmasta seuraavasti:

"Yhteenvetona […] voidaan todeta, että lääketieteellisen todennäköisyyden käsite on valituselimissä ymmärretty kovin eriävällä tavalla kliinisestä lääketieteestä. Tässä asiassa voidaan nähdäkseni jopa vedota tuohon "yleiseen lääketieteelliseen kokemukseen" ja kysyä, onko todennäköisempää että aiemmin terveellä alle 40-vuotiaalla miehellä kehittyy tapaturman yhteydessä aivovammaan ja niskan retkahdusvammaan täysin sopiva oireisto eikä perusteellisissa tutkimuksissa löydetä mitään tapaturmasta riippumattoman sairauden merkkiä, mutta siitä huolimatta taustalla olisi jokin "mahdollisesti tuntematonkin" syy näihin oireisiin. Tämä "sairaus" ei ole paljastanut itseään myöskään viiden vuoden seurannassa."


ERÄ 5 – Vakuutusoikeuden käsittely, oireilun syy-yhteys tapaturmaan

VAKUUTUSYHTIÖN JOUKKUE

Vakuutusoikeuden mielestä Hans Kallbergin oireilu ei ole yhteydessä tapaturmaan. Syynä Vakuutusoikeus pitää viivettä oireiden ilmaantumisessa.

VAKUUTETUN JOUKKUE

Vakuutetun joukkue on valituslupahakemuksessaan perustellut yksityiskohtaisesti näkemänsä syy-yhteyden oireilun ja tapaturman välillä. Kiinnostuneet voivat oheen liitetystä valituslupahakemuksesta tutkia näitä perusteluja, niiden pituuden vuoksi tyydymme vain lyhyesti listaamaan otsikkotasolla kyseiset perustelut:

·       Mekanismiltaan riittävä
·       Oireilu syy-yhteydessä tapaturmaan
·       Kallbergilla todettu diffuusi aksonivaurio
·       Kaularangan funktionaalisessa magneettitutkimuksessa traumaattisia löydöksiä
·       Hoitavat lääkärit yksimielisiä syy-yhteydestä
·       Ajallinen yhteys
·       Ei muuta syytä vammalle


ERÄ 6 – Vakuutusoikeuden käsittely, kirjalliset todisteet

VAKUUTUSYHTIÖN JOUKKUE

Ei omia todisteita.


VAKUUTETUN JOUKKUE

Vakuutetun joukkueen todisteet ovat olleet suurin piirtein samat Vakuutusoikeudessa kuin mitä on liitetty KO:n valituslupahakemukseen, poislukien Olli Tenovuon lausunto. Niinpä liitämme tähän listan valituslupahakemuksen kirjallisista todisteista, joka siis suurin piirtein vastaa Vakuutusoikeuden käytettävissä olleita todisteita:

1                                 Terveydenhoitaja Majamäen laatima lausunto puhelusta Kallbergin kanssa 17.12.2008 sekä LL Mika Kiviahon laatima lausunto Kallbergin lääkärikäynniltä 17.12.2008

Todistusteema: Kallbergille on sattunut työtapaturma 16.12.2008; tapaturmamekanismi, tapaturmaa seuranneena päivänä Kallberg ei osannut selittää, miten oli törmäyksen seurauksena kaatunut; Kallberg on hakeutunut työtapaturmansa johdosta lääkäriin heti seuraavana päivänä.

2                                 Apulaisylilääkäri Keijo Lukkarisen laatima lausunto Kallbergin lääkärikäynniltä 5.1.2009

Todistusteema: Kallberg hakeutui päivystykseen niskaoireiden sekä voimakkaan pää- ja otsasäryn vuoksi 5.1.2009.


3                                 Terveyskeskuslääkäri Kirsi Saarisen laatima lausunto Kallbergin lääkärikäynniltä 16.3.2010

Todistusteema: 16.12.2008 sattuneen tapaturman ja Kallbergin oireilun syy-yhteys.

4                                 FYSP erikl. Jukka Vanhatalon laatimat lausunnot Kallbergin lääkärikäynneiltä 30.4.2010 ja 4.6.2010

Todistusteema: Tapaturmamekanismi; Kallbergilla niskan retkahdusvamma, Kallbergin oireet lääketieteellisesti arvioiden selvässä syy-yhteydessä 16.12.2008 työtapaturmaan.

5                                 FYSP erikl. Jukka Vanhatalon laatima lausunto Kallbergin lääkärikäynniltä 24.9.2010

Todistusteema: Kallberg kävi jatkuvasti selvittämässä pahenevia oireitaan; neurologinen tutkimus ja diagnoosi viivästyivät, kun Kallberg joutui odottamaan pääsyä neurologin arvioon.

6                                 NEUP osylil Jouni Ranuan 28.9.2010 päivätty lähete neuropsykologille ja NEUER psykol Heidi Parantaisen laatima lausunto Kallbergin lääkärikäynniltä 29.11.2010

Todistusteema: Kallbergilla niskan retkahdus- ja pään vääntymisvamma joulukuussa 2008; Kallbergilla todettu runsaasti viitteitä aivovammasta; Kallbergilla muistiongelmia, 16.12.2008 työtapaturman jälkeinen tajuttomuus.

7                                 NEUP erikl. Matti Ilmavirran laatima lausunto sekä sairauskertomusteksti Kallbergin lääkärikäynniltä 22.12.2010

Todistusteema: Kallbergilla vaikea-asteinen whiplash-vamma sekä diffuusi aksoniaalinen aivovaurio; työtapaturma lääketieteellisesti arvioiden selvässä syy-yhteydessä Kallbergin vammoihin ja oireisiin; neuropsykologisessa tutkimuksessa todettu selvät orgaaniseen vaurioon sopivat muutokset; työtapaturman jälkeinen tajuttomuus, työtapaturman jälkeen Kallbergilla oli muistiaukko.

8                                 NEUP erikl. Matti Ilmavirran laatimat lausunnot Kallbergin lääkärikäynniltä 19.5.2011

Todistusteema: Tapaturmamekanismi; työpaturma syy-yhteydessä Kallbergilla todettuun diffuusin aksonaalisen aivovaurion vahva-asteiseen jälkitilaan; neuropsykologisen oireiston laajuus ymmärretty vasta, kun Kallberg ei enää ole kyennyt entisiin töihinsä; kuvantamistutkimukset on tehty viiveellä, vauriot eivät yleensä näy enää primaarivaiheen jälkeen suoritetuissa tutkimuksissa; Kallbergin työtapaturman jälkeinen tajuttomuus ja sekavuustila.

9                                 NEUP erikl. Matti Ilmavirran laatima lausunto Kallbergin lääkärikäynniltä 9.6.2011

Todistusteema: Kallbergille aiheutunut työtapaturmaisesti 16.12.2008 hankala niskan retkahdusvamma sekä aivokontuusio.

10                              Neuropsykologian erikoispsykologi, PsT Riitta Valtosen 4.7.2011päivätty lausunto neuropsykologisesta kuntoutuksesta

Todistusteema: Kallbergilla vaikea-asteiset aivovammaan sopivat oireet; työtapaturma syy-yhteydessä Kallbergin aivovammaan.

11                              Neurologian erikoislääkäri Anne Vehmaksen laatima Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksen 16.8.2011 päivätty kuntoutusyhteenveto (liitteet toimitetaan pyynnöstä)

Todistusteema: Kallbergilla primaarivaiheen keskivaikean aivovamman jälkitila, jossa laaja-alainen neuropsykologinen oirekuva; Kallbergin työtapaturma syy-yhteydessä Kallbergilla todettuihin vammoihin ja oireisiin; Kallbergilla ilmeinen niskan retkahdusvamma vammadynamiikka huomioiden, Kallbergilla muun muassa kielellisten toimintojen sekä kommunikoinnin ja vuorovaikutustaitojen muutoksia traumaattisen aivovaurion jälkitilaan sopien; Kallbergin työtapaturman jälkeinen tajuttomuus.

12                              LT, radiologian erikoislääkäri Raija Mikkosen 14.12.2011 päivätty lausunto kaularangan funktionaalisesta magneettikuvauksesta

Todistusteema: Kallbergilla niskan retkahdusvammaan sopivat löydökset, kuten nesteen kertymää, nivelen osittaista sijoiltaanmenoa, kiertoliikkeen rajoittumista ja nivelsiteen repeämään sopiva löydös.



13                              Ylilääkäri Pekka Perämäen laatima lausunto psykiatrisesta tilannearviosta Kallbergin lääkärikäynniltä 11.1.2012

Todistusteema: Kallbergilla aivovamman oireet; oireet syy-yhteydessä työtapaturmaan; Kallbergin oireistossa ei voida todeta mihinkään psykiatriseen oireyhtymään viittaavaa komponenttia; Kallberg on selkeästi työkyvytön.

14                              NEUP erikl. Timo Mäkisen laatimat lausunnot
Kallbergin lääkärikäynneiltä 22.11.2011, 21.12.2011, 27.1.2012 ja 24.5.2012

Todistusteema: Kallbergille tehdyssä funktionaalisessa kaularangan MRI-tutkimuksessa todettu selvä löydös; löydös sopii erinomaisesti trauma-anamneesiin; tapaturma syy-yhteydessä kuvantamistutkimuslöydöksiin; Kallberg pysyvästi työkyvytön minkäänlaiseen työhön; haittaluokka vähintään 12.

15                              Fysiatrian erikoislaakäri Terhi Laaksosen laatima 26.10.2012 päivätty kertomustuloste Kallbergin kuntoutusjaksolta Ortonissa 16.10.2012–22.10.2012

Todistusteema: Kallbergilla kaularangan retkahdusvamman jälkitila, laaja-alainen neuropsykologinen oireisto ja kaularangan voimakkaasti rajoittuneet liikkeet; Kallbergin vammojen ja oireiden välinen syy-yhteys 16.12.2008 työtapaturmaan.

16                              Apulaisylilääkäri Keijo Lukkarisen laatimat lausunnot Kallbergin lääkärikäynneiltä 26.4.2012 sekä 8.11.2012

Todistusteema: Kallbergilla keski-vaikea aivovamma ja kallonsisäisen vamman myöhäisvaikutukset ja niskan retkahdusvamman jälkitila; Kallbergin muistihäiriöt; Kallbergin oirekuva sekä neuropsykologinen oireisto nyt; Kallberg ei huomattavan väsymyksen; muistihäiriöiden ja kipujen takia kykene selviämään yksin arjesta.

17                              Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksen osastonlääkäri dosentti Jukka Turkan aivovammojen jälkitilojen tunnistamista koskeva artikkeli

Todistusteema: Aivovammojen yleinen heikko diagnosoiminen ja diagnosoinnin vaikeus; kaikki Kallbergin oireet aivovammalle ja kaularankavammalle hyvin tyypillisiä. 

18                              Melan 20.10.2010 päivätty päätös

Todistusteema: Melan päätöksessä ei tosiasiallisesti mainita yhtäkään sairautta vaan kliinisiä oireita ja löydöksiä, joille on aina olemassa jokin syy; Mela ei ole osoittanut mitään tällaista syytä Kallbergin vammoille ja oireille; Mela korvasi Kallbergin 16.12.2008 sattuneen työtapaturman johdosta vain vasemman ranteen venähdystä ajalla 17.12.2008–24.12.08; Melan päätös perustui sairauskertomuksiin ajalta 17.12.08–23.06.10 (siten päätöksessä ei ole huomioitu esimerkiksi Kallbergin aivovammadiagnoosia 22.12.2010, eikä 14.12.2011 päivättyä lausuntoa Kallbergille tehdystä kaularangan funktionaalisesta magneettikuvauksesta).

19                              Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan 15.6.2011 antama päätös (asianumero 127/2011)

Todistusteema: Asiassa ei ole osoitettu mitään tapaturmasta riippumatonta muuta syytä Kallbergin oireille tai vammoille; Kallbergin asiassa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja työkyvyttömyyseläkeasoiden muutoksenhakulautaukunnan päätökset ristiriidassa.

20                              Vakuutusoikeuden 22.5.2013 päivätty päätös (Dnro 4647/2011/1587)

Todistusteema: Asiassa ei ole osoitettu mitään tapaturmasta riippumatonta muuta syytä Kallbergin oireille tai vammoille; VakO:n päätös ei ole linjassa KKO:n ratkaisukäytännön kanssa.

21                              Melan, työkyvyttömyyseläkeasoiden muutoksenhakulautaukunnan ja VakO:n päätökset Kallbergin työkyvyttömyysasiassa

Todistusteema: Kallbergin asiassa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja työkyvyttömyyseläkeasoiden muutoksenhakulautaukunnan päätökset ristiriidassa, lääketieteellisestä näytöstä huolimatta Kallbergin on katsottu työeläkeasiassa olevan työkykyinen.

22                              Kallbergin 20.4.2011 päivätty selvitys tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle

Todistusteema: Tapaturman jälkitilan vaikutus Kallbergin elämään.

23                              Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan 8.11.2012 antama päätös NRO 15621/11 työkyvyttömyyseläkkeestä

Todistusteema: Kallbergilla piiskaniskuvamma, aivokontuusion jälkitila, kallonsisäiset myöhäisvaikutukset, niskan retkahdusvamman jälkitila ja servikokraniaalinen oireyhtymä, Kallberg on työkyvytön.

24                              Juha Ylösen ja Sara Ilménin 14.6.2013 päivätty lausunto

Todistusteema: Tapaturman jälkeen Kallberg oli valitellut päänsärkyä, väsymystä ja otsa- ja niskakipua; Kallbergin tapaturmaa edeltäneet suunnitelmat tilalle; Kallbergin luonne ennen ja jälkeen tapaturman; Kallbergin oireiden ilmeneminen, Kallbergin oireiden kehittyminen. Kallbergin jaksaminen ennen ja jälkeen tapaturman.

25                              Kauko Kallbergin 13.6.2013 päivätty lausunto

Todistusteema: Kallberg oli ennen tapaturmaa terve, Kallbergin psyykkisessä ja fyysisessä terveydentilassa ilmenneet muutokset tapaturman jälkeen; Kallbergin luonteessa tapaturman jälkeen ilmenneet muutokset; Kallbergin oireiden ilmeneminen, oireiden kehittyminen.

26                              LKT, neurologian ja neurotraumatologian dosentti Olli Tenovuon 3.8.2013 päivätty asiantuntijalausunto

Todistusteema: 16.12.2008 tapaturman ja Kallbergin oireiston ajallinen yhteys on syy-yhteyttä tukeva; tehdyt lääketieteelliset selvitykset osoittavat Kallbergin oireiden todennäköiseksi syyksi 16.12.2008 tapaturman; aivovammojen diagnosoinnin viivästyminen yleistä; Kallbergin oireet aivovammalle ja kaularankavammalle tyypillisiä; aivovammoihin ja/tai niskavammoihin liittyvien tapaturmaperäisten oireiden sekä vähittäinen paheneminen että ilmaantuminen viiveellä ovat yleisiä ilmiöitä.


ERÄ 7 – Vakuutusoikeuden päätös, TÄYSTYRMÄYS!

Vakuutusoikeus hylkää Kallbergin hakemuksen ja hyväksyy muutoksenhakulautakunnan ”perustelut”.







OTTELUN LOPPUTULOS

Hans Kallberg on vammautumisensa seurauksena menettänyt terveytensä, työkykynsä, toimeentulonsa, tilansa ja asuntonsa, ja nyt vielä vähäisetkin mahdolliset korvaukset työkyvyttömyydestään.





LUKIJAN OMAT PÄÄTELMÄT JA MIELIPITEET?


Vakuutusoikeuden omilla nettisivuilla julistetaan muun muassa näin:

·        ”Vakuutusoikeus on Suomen tuomioistuinjärjes­telmään kuuluva riippumaton ja puolueeton toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin.”

·        ”Vakuutusoikeuden tehtävänä on antaa laadukasta ja tehokasta oikeusturvaa toimeentuloturvan muutoksenhakijalle.”


Nämä julistukset herättävät monia kysymyksiä, mm:

·        Voiko vakuutusoikeus todellakin olla riippumaton ja puolueeton, jos vakuutusoikeudessa sovellettava niin sanottu vakuutuslääketiede on vakuutusyhtiöiden luoma ja vakuutuslääkärit siten käytännössä ovat vakuutusyhtiöiden kouluttamia?

·        Onko oikeudenmukaisen ja puolueettoman elimen toimintaan soveltuvaa, että se voi valikoivasti ottaa huomioon vain oman lääkärijäsenensä – vakuutuslääkärin – mielipiteen ja jättää käytännössä huomiotta potilaan puolesta lausuvien alansa huippulääkärien lausunnot? Vakuutusoikeuden ratkaisuihin osallistuu yksi lääkärijäsen, jonka erityisalakaan ei monesti sovellu vahingonkärsijän vammojen arviointiin, ja silti tämän yhden ainoan vakuutuslääkärin lausunnon turvin vakuutusoikeus voi kävellä vaikkapa 5-10 potilasta tutkineen tai potilaan tapaukseen papereista tutustuneen huippuasiantuntijan lausuntojen yli?


·        Onko oikeudenmukaista, että vakuutusoikeus saa tällä lailla (ks. alla) vedota ”lääketieteelliseen kokemukseen”, vaikka vastaajan asiantuntijat tieteellisin perustein osoittavat tämän vakuutuslääkärin lausunnon vääräksi:
"Lääketieteellisen kokemuksen mukaan oireiden paheneminen vähitellen tapaturman jälkeen viittaa siihen, että niiden taustalla on pääasiallisesti tapaturmasta riippumattomia sairauksia. […]"

·        Onko oikeudenmukaista, että vakuutusoikeus voi väittää vammojen aiheutuneen jostain mystisestä ”muusta sairaudesta”, jota ei ole perusteellisissakaan tutkimuksissa löydetty? Ja onko oikeudenmukaista, ettei vakuutusoikeuden tarvitse tällaista millään lailla todistella vaan pelkkä vakuutuslääkärin väite asiasta riittää ratkaisemaan asian?

·        Miksi vakuutusoikeuden sisäinen neuvottelu sisältäen vakuutuslääkärin lausunnot on lain mukaan julistettu salaiseksi 80 vuodeksi? (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070381#a381-2007 ) Ja miksi edes vahingonkärsijä ei ole oikeutettu saamaan tietoonsa näitä asiaansa koskevia vakuutuslääkärin lausumia? Jos kyseessä todella on puolueeton tuomioistuin, miksi tällaiset asiat tulee piilottaa jopa asianosaiselta vahingonkärsijältä niin pitkäksi aikaa, että lausunnon antanut vakuutuslääkäri on ehtinyt kuolla? Onko vakuutuslääkärin antama lausunto jollain lailla niin hävettävä, että vakuutuslääkäriä pitää tällaisella pykälällä suojella elämänsä loppuun saakka?

Todettakoon tässä samalla, että eduskunnan vakuutusoikeuden uudistamista koskevassa lainsäädännössä tuo 80 vuoden salassapitosäännös pidetään edelleen tiukasti voimassa (http://oikeusministerio.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2014/08/hallitushaluaauudistaavakuutusoikeudentoimintaanopeammaksijaavoimemmaksi.html ):

”Ulkopuolisilta asiantuntijalääkäreiltä pyydettäisiin lausuntoja nykyistä useammin. Uudistus lisäisi vakuutusoikeuden toiminnan avoimuutta, sillä muutoksenhakijat saavat näiden lääkärien antamat lausunnot käyttöönsä ja kommentoitavikseen. Sen sijaan vakuutusoikeuden lääkärijäsenten lausunnot pysyvät edelleen tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piirissä.”

Tällaisesta menettelystä on vaikea tehdä muuta johtopäätöstä kuin, että vakuutuslääkärin lausunnot eivät ilmeisesti kestä päivänvaloa…


Nyt haluaisimme kuulla lukijoiden mielipiteitä ja vastauksia tässä kappaleessa esittämiimme kysymyksiin! Lisäksi haluaisimme kuulla mielipiteesi vakuutuslääketieteestä, muutoksenhakulautakunnista, vakuutusoikeudesta ja muista tähän järjestelmään liittyvistä seikoista. 

Ole hyvä ja kirjoita vastauksesi ja mielipiteesi kommentteihin tämän blogikirjoituksen jälkeen! KIITOS!

VOA-työryhmä, ÄSV-blogiliike



LISÄTIETOA AIHEESTA



Eduskunnan keskustelualoite 4/2013 - Tapaturma- ja potilasvahinkoasioiden käsittely vakuutusoikeudessa

APULAISOIKEUSKANSLERIN PÄÄTÖS 27.03.2014 – Dnro OKV/13/50/2012YLE 8.8. 2012:

Oikeusprofessori arvostelee vakuutusoikeuden päätösten perusteluja

Kansanedustaja Maria Tolppanen: Vakuutuslääkärillä käsittämätön valta
Suomen Asianajajaliitto 7.3. 2011: Asianajajaliitto huolissaan vakuutusoikeuden ratkaisuista