TEESI 2 - Terveydenhuollon tietojärjestelmiä jopa tuhat, monesti sekä keskenään yhteen sopimattomia että hoitoprosesseihin sopimattomia

Tämä artikkeli on toinen juttusarjassamme ”8 TEESIÄ suomalaisesta terveydenhuollosta” (bit.ly/8-TEESIÄ), joka käsittelee Suomen terveydenhuoltojärjestelmän uudelleen organisoinnin tarvetta ja järjestelmän suurimpia ongelmia.

Teesit perustuvat ÄSV-Tesuun eli ÄSV-blogiliikkeen potilaan näkökulmasta tekemään Terveydenhuollon korjausohjelmaehdotukseen.

TIIVISTELMÄ

• Suomen terveydenhuollon tietojärjestelmät muodostavat nyt noin tuhannen eri tietojärjestelmän ”tilkkutäkin”

• Kunnat, kuntayhtymät ja sote-piirit virittelevät kaikki omia järjestelmiään, jotka toimivat harvoin keskenään yhteen tai edes tukevat hoitoprosesseja 

• Potilaiden tietoja on sirpaleina sadoissa eri tietojärjestelmissä 

• Terveydenhuollon tietojärjestelmien pienet ostajat eivät pysty vaikuttamaan käytännössä kustannustasoon tai siihen, että järjestelmät vastaisivat terveydenhuollon prosesseja

• Vanhentuneet terveydenhuollon tietojärjestelmät aiheuttavat arvioiden mukaan satojen lääkäreiden työpanoksen menetyksen vuosittain 

• Tällä hetkellä tilanne on hallitsematon, sekä kustannusten että kokonaisuuden osalta 

• Ongelma voitaisiin ratkaista rakentamalla keskitetty maanlaajuinen potilastietojärjestelmä (ks. Kanta.fi-palvelu) ja sairaanhoitopiiri- tai sote-aluetasoiset tietojärjestelmäkokonaisuudet, jotka keskustelisivat keskenään tarkasti määriteltyjen rajapintojen ja standardien mukaisesti

KOKO ARTIKKELI

Taustaa:       Suomen terveydenhuollossa on erityisesti 1990-luvun alussa toteutettu valtakunnallisesti keskitetyn ohjauksen ja päätösvallan purkaminen, jolloin päätösvalta ja vastuu terveydenhuollossa siirrettiin pääosin kunnille. Tämä on johtanut siihen, että terveydenhuoltotoimintojen järjestelyt ja toimintatavat on monesti päätetty ja määritelty jokaisessa kunnassa itsenäisesti, toisista kunnista riippumatta.

Tähän liittyen julkisen terveydenhuollon toimintaa tukevia tietojärjestelmiä eli ohjelmistoja on tehty sairaanhoitopiiri-, kuntayhtymä- tai jopa kuntatasolla. Erillisiä pienempiä tietojärjestelmiä on jopa toteutettu erikseen jokaisen kunnan toimesta, vaikka tällaisia olisi halvempaa ja tehokkaampaa tehdä yhdessä. Tämän seurauksena Suomen terveydenhuollossa on tällä hetkellä käytössä satoja eri tietojärjestelmiä, Sitran asiantuntijan mukaan noin tuhat erillistä tietojärjestelmää.

Väite:            Suomen terveydenhuollon tietojärjestelmät muodostavat nyt noin tuhannen eri tietojärjestelmän ”tilkkutäkin”, joissa eri ohjelmistot toimivat harvoin keskenään yhteen eli pystyvät vaihtamaan keskenään tietoja, edes saman sairaanhoitopiirin sisällä. Potilaiden tietoja on sirpaleina sadoissa eri tietojärjestelmissä.

                      Tietojärjestelmien kehittämisessä tulee ylimääräisiä kustannuksia seuraavista syistä:

• kunnat, kuntayhtymät ja sote-piirit virittelevät kaikki omia järjestelmiään ilman riittävää hankintaosaamista

• tietojärjestelmätoimittajat hallitsevat markkinoita ja ostajat eivät pysty vaikuttamaan käytännössä kustannustasoon tai siihen, että järjestelmät vastaisivat organisaation prosesseja

• järjestelmien pirstaleisuudesta, tiedonsiirtostandardien puutteesta ja tietojen konvertointitarpeesta aina uusiin järjestelmiin

• vanhentuneet ja käytettävyydeltään heikot terveydenhuollon tietojärjestelmät aiheuttavat arvioiden mukaan satojen lääkäreiden työpanoksen menetyksen vuosittain

• Tällä hetkellä tilanne on hallitsematon, sekä kustannusten että kokonaisuuden osalta.

Todistelu:

Tällä hetkellä tilanne on hallitsematon, sekä kustannusten että kokonaisuuden osalta. Tästä esimerkkinä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on hankkimassa uutta potilastietojärjestelmää 575 miljoonan euron hinnalla ja samanaikaisesti 14 muuta sairaanhoitopiiriä ovat käynnistämässä omaa uutta ohjelmistomäärittelyä UNA-hankkeessaan. Tämä siitä huolimatta, että tulemassa oleva sote-uudistus saattaa muuttaa kaiken päälaelleen ja jopa romuttaa nämäkin hankkeet.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Viron vuosina 2007-2011 toteuttama maan laajuinen yhtenäinen potilastietojärjestelmä maksoi kymmenen miljoonaa euroa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon peruslinjauksia valmistelevan työryhmän loppuraportti, 2011

”Myös tiedon hallintajärjestelmät asiakastietojärjestelmistä tiedon jalostuksen järjestelmiin ovat hajanaisia eivätkä ne kommunikoi keskenään.”

YLE Talous 11.9.2015: ”Professori terveydenhuollon tietojärjestelmistä: Valtio ei ole hoitanut lain määräämää tehtävää”

Suomen kahdessakymmenessä sairaanhoitopiirissä potilaiden tietoja on nyt sirpaleina sadoissa eri tietojärjestelmissä. Itä-Suomen yliopiston informaatio- ja tietotekniikan professori Tomi Voutilaisen mukaan nykytilanne on heikko. Hänen mukaansa valtion tehtäviin kuuluisi määritellä terveydenhoidon tietojärjestelmien keskinäinen toiminta.

Hänen mukaansa STM:n ja THL:n kuuluisi määritellä terveydenhoitojärjestelmien keskinäinen yhteensopivuus.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) on hankkimassa Apotti-hankkeessaan potilastietojärjestelmää amerikkalaiselta Epic-yhtiöltä. Samaan aikaan neljätoista muuta sairaanhoitopiiriä on käynnistämässä UNA-hankkeessaan omaa ohjelmistomäärittelyään.

– Pitäisi odottaa sote-uudistusta, jotta tiedetään kenen vastuulle it-puoli tulee, hän sanoo.

HS 31.8.2014: ”Virolainen asiantuntija: Suomen julkinen terveydenhuolto on unohtanut asiakkaan”

Suomessa on arvioitu, että vastaava Kanta-potilastietojärjestelmä maksaa 200 miljoonaa. Sen lisäksi terveydenhoidon potilastietojärjestelmien uudistaminen nielee lähivuosina lähes kaksi miljardia euroa. 

Kustannuksia tulee siitä, että kunnat, kuntayhtymät ja sote-piirit virittelevät omia järjestelmiään.

"Kunnissa ei ole tietojärjestelmien huippuosaamista. Ne ostavat, mitä niille myydään."

Uusi Suomi 11.9.2012: ”1 800 000 000 €:n hanke: Tämä on Suomen ja Viron ero”

–Meillä on valtakunnan tasolla tuhat eri järjestelmää. Kun ne tiedot siirretään uuteen, pitää jokainen testata erikseen ja vanhojen järjestelmien tiedot konvertoida uuteen. Tämän vuoksi kustannukset nousevat hirvittävästi, Kivelä sanoo.

Virossa tätä työvaihetta ei Kivelän mukaan ole.

–Siellä on paperilta kirjattu vanhat tiedot järjestelmään, vanhojen järjestelmien tietoja ei ole tarvinnut konvertoida uuteen. Meidän ongelma syntyy terveydenhuollon pirstaleisista järjestelmistä, Kivelä kertoo.

HS 1.9.2015: "Apotin ulkopuolinen Suomi uusii tieto­järjestelmiä yhtenä rintamana – "Kehitys tapahtuu nyt toimittajien ehdolla"

"Tällä hetkellä on suoranainen toimittajaloukku. Kehitys tapahtuu toimittajien ehdolla, ja kustannustasoon ei voi kukaan vaikuttaa", sanoo tietohallintojohtaja Ari Pätsi Unan isäntäorganisaationa toimivasta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä.

"Vielä vähemmän voi vaikuttaa siihen, että järjestelmät vastaisivat organisaatioiden prosesseja."

Turku Science Park-selvitys 2012: "Terveydenhuollon tietojärjestelmät ja Suomi"

”Suomessa tehtyjen käyttäjätutkimusten mukaan osa järjestelmistä on vanhentuneita ja käytettävyydeltään heikkoja. Näiden vanhentuneiden järjestelmien käyttö heikentää tuottavuutta ja arvioiden mukaan satojen lääkäreiden työpanos menetetään puutteellisten tietojärjestelmien takia. Toimiviin tietojärjestelmiin investoiminen parantaa näiden laskelmien mukaan myös lääkärityövoiman saatavuutta Suomessa.”

YLE MOT 2.4.2012: "Terveydenhuollon tietojärjestelmien tuskien taival"

Ylilääkäri Lehtosen mukaan paljon puhuttua lääkäripulaa ei olisi, mikäli terveydenhuollon tietotekniikkajärjestelmät pelittäisivät.  Suomessa on lähes 20 000 lääkäriä, mikä on enemmän kuin koskaan. Määrä on hyvää kansainvälistä tasoa, mutta ongelma on siinä, että ammattikunnan aika kuluu aivan johonkin muuhun kuin varsinaiseen potilastyöhön. 

Takkuavien tietojärjestelmien kanssa painiskelu on yksi merkittävimmistä työajan kuluttajista suomalaisissa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa.

Erityisen ongelmallista on se, että tietojärjestelmät eivät kommunikoi keskenään. Samaa tietoa joudutaan jatkuvasti kirjaamaan moneen kertaan eri järjestelmiin. Potilastiedot eivät näy lääkärille yhdestä paikasta, vaan ne pitää monasti hakea jopa kymmenien eri lähteiden kautta. 

Tivi 6.10.2015: "Suomalaisilta ohjelmistoyhtiöiltä yllätys: avoin vaihtoehto 500 miljoonan Apotille"

”Kärki esitti kritiikkiä jättimäistä Apotti-hanketta kohtaan. Kärjen mukaan parempi ratkaisu jättimäiselle yhden yhtiön tekemälle järjestelmälle olisi paloiksi pilkottu projekti, joka toteutettaisiin kotimaisten osaajien voimin.”

Ratkaisuehdotus:

Pääkohdat:

• julkisen terveydenhuollon tietojärjestelmäuudistus tehdään terveydenhuollon organisointiuudistuksen yhteydessä, jotta tietojärjestelmät saadaan tukemaan uusia korjattuja prosesseja ja organisaatiorakenteita 

• määritellään valtiojohtoisesti tarvittavat standardit ja yhteensopivuus terveydenhuollon tietojärjestelmille 

• toteutetaan kansallisen tason keskitetty master-tietokanta potilastiedoille sairashistorioineen. Potilastietoja ylläpidetään ja säilytetään näin keskitetysti yhdessä paikassa ja potilastietojen konvertointitarve aina uusiin järjestelmiin poistuu. 

• sairaanhoitopiiri- tai sote-aluetasolla toteutetaan terveydenhuollon prosesseja tukeva tietojärjestelmäkokonaisuus, joka käyttää valtakunnallista potilastietojen master-kantaa 

• toimiva tietojärjestelmäkokonaisuus monistetaan myös muualle Suomeen 

Valtion tulisi määritellä terveydenhuollon tietojärjestelmien keskinäinen toiminta ja yhteensopivuus sekä tarvittavat tiedonsiirto- ym. standardit, jotta järjestelmien yhteistoiminta olisi mahdollista. Lisäksi toteutus tulisi keskitetysti valtion toimesta suunnitella ja johtaa, jotta järjestelmäkokonaisuudesta tulisi toimiva ja yhteensopiva ja kustannukset saataisiin pidettyä hallittuina.

Kansallisella tasolla toimittaessa olisi myös mahdollista paremmin kerätä riittävän korkeatasoista hankinta- ja projektiosaamista näin vaativan hankkeen menestykselliseen läpiviemiseen kuin kuntayhtymä- tai sote-tasolla. Lisäksi neuvotteluvoima tietojärjestelmätoimittajien suuntaan olisi eri luokkaa.

Ensimmäiseksi pitäisi suunnitella ja toteuttaa kansallisen tason keskitetty master-tietokanta rajapintoineen potilastiedoille. Potilaiden tiedot sairashistorioineen olisivat keskitetyssä master-tietokannassa, josta hyvin määriteltyjen standardoitujen rajapintojen kautta muut tietojärjestelmät voisivat niitä käyttää ja päivittää. Samoja tietoja ei näin tarvitsisi tallettaa kymmeniin tai satoihin eri tietojärjestelmiin ja tietojen konvertointitarve aina uusiin järjestelmiin poistuisi samalla. (Ks. Kanta.fi-palvelu, joka tähän tarkoitukseen soveltuisi ja jota parhaillaan kehitetään. Kanta.fi-palvelun tietosisältö ja arkkitehtuuri on kuvattu täällä.)

Yksi sairaanhoitopiiri voisi toimia pilottina, jossa valtion johdolla määriteltäisiin uusille järjestelmille tarvittavat standardit ja uutta järjestelmäkokonaisuutta alettaisiin kehittämään yhdessä edellä mainitun master-tietokannan kehittämisen yhteydessä. Sairaanhoitopiirin tai sote-alueen järjestelmäkokonaisuus voisi koostua useista erillisjärjestelmistä, jotka kuitenkin kommunikoisivat keskenään ja master-tietokannan kanssa tarkasti määriteltyjen rajapintojen mukaisesti, jolloin yksittäinen tietojärjestelmä olisi koska tahansa korvattavissa toisella.

Kun tietojärjestelmäkokonaisuus pilottialueella olisi todettu toimivaksi ja riittävästi viimeistellyksi, se voitaisiin monistaa myös muualle Suomeen. Vanhojen järjestelmien tietojen konvertointiprosesseista tulee luonnollisesti massiivisia ja aikaa vieviä testauksineen. Tämän tietojärjestelmäuudistuksen toteutuksen jälkeen kokonaisuus olisi kuitenkin hallittavissa ja ohjattavissa. Lisäksi hankkeen onnistuessa edes kohtalaisesti kustannussäästöt voisivat olla hyvinkin merkittäviä.

- ÄSV-blogiliike

JULKAISTUT TEESIT

TEESI 1:	Terveydenhuollon organisointi ja prosessit osin jopa 40-60 vuotta vanhoja ja tehottomia
TEESI 2:	Terveydenhuollon tietojärjestelmiä jopa tuhat, monesti sekä keskenään yhteen sopimattomia että hoitoprosesseihin sopimattomia
TEESI 3:	Kokonaisvastuun puute koko terveydenhuoltojärjestelmän toimivuudesta ja ohjauksesta
TEESI 4:	Kokonaisvastuun puute yksittäisen potilaan hoito- ja kuntoutusprosesseista
TEESI 5:	Lääketieteellisen huippuosaamisen ja tietotaidon puutteellinen hyödyntäminen