Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mielipide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mielipide. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

HÄLYTYS! – Vakuutusoikeus muuttumassa maksulliseksi?

Maksaisitko Sinä vakuutusoikeuden, ilman tosiasiallisia perusteluita olevasta, hylkäävästä päätöksestä 250-500 €? Entä maksaisitko ilman tosiasiallisia perusteluita olevasta; hylätystä valituslupahakemuksesta korkeimpaan oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen 500 €?

Ja pystyisitkö maksamaan, jos olisit joutunut olemaan sairastumisen tai vammautumisen myötä poissa työelämästä ja pahimmillaan ilman tuloja vakuutusoikeuskäsittelyä edeltävien muutoshakemuslautakuntien kielteisten päätösten takia?


Tässä mielipidekirjoituksessamme käsittelemme asiaa sairastuttuaan vuosien pituisiin vakuutustaisteluihin; ilman omaa syytään, juuttuneiden henkilöiden näkökulmasta.



KIRJOITUKSEN SISÄLLYSLUETTELO
Miksi tuomioistuinmaksulaki toteutaan myös vakuutusoikeudessa?
Tuomioistuinmaksulaki hallitusohjelmassa - ei mainintaa vakuutusoikeudesta
Tuomioistuinmaksulain julkitulo (hallituksen esitys he 29/2015)
Tuomioistuinmaksulain uutisoinnista tiedotusvälineissä
Tuomioistuinmaksulain esityksessä oleva hintataulukko
Julkinen keskustelu tuomioistuinmaksulain vaikuttavuudesta käyntiin
Kontradiktorinen periaate puuttuu vakuutusoikeusjärjestelmästä edelleen



KOKO KIRJOITUS



MIKSI TUOMIOISTUINMAKSULAKI TOTEUTAAN MYÖS VAKUUTUSOIKEUDESSA?


1. Hallitus pyrkii leikkaamaan vakuutusoikeuteen tulevien valitusten määrää aggressiivisesti.
- heikossa taloudellisessa tilanteessa oleva henkilö ei uskalla viedä valitustaan eteenpäin.
- korkea hinta toimii ennakkopelotteena, vaikka edelleen valittaminen on ilmeisen perusteltua.

2. Hallitus pyrkii leikkaamaan korkeimpaan oikeuteen ja hallinto-oikeuteen tulevien valituslupahakemusten määrää aggressiivisesti.
- heikossa taloudellisessa tilanteessa oleva henkilö ei uskalla viedä valitustaan eteenpäin.
- korkea hinta toimii ennakkopelotteena, vaikka valitusluvan hakeminen on ilmeisen perusteltua.

3. Hallitus pyrkii leikkaamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) menevien valitusten määrää aggressiivisesti.
- mikäli kansallisia muutoksenhakukeinoja ei viedä loppuun asti; esimerkiksi vakuutusoikeuteen; niin henkilö ei voi enää välttämättä tehdä valitusta EIT:een.
- korkea hinta toimii ennakkopelotteena, vaikka valituksen tekeminen EIT:lle oikeusprosessissa toteen osoitettavissa olevista lainvastaisuuksista on ilmeisen perusteltua.
- valitusten määrän aggressiivisella pienentämisellä saadaan kiillotettua Suomen julkisuuskuvaa.
- jolloin Suomen ei tarvitse korjata tiedossa olevia epäkohtia, koska niistä ei enää valiteta.




TUOMIOISTUINMAKSULAKI HALLITUSOHJELMASSA - EI MAININTAA VAKUUTUSOIKEUDESTA

Syvässä hiljaisuudessa hallituksen esitys tuomioistuinlaiksi on nyt loppusuoralla. Halutessaan hallitus voi viedä jutun läpi nopeastikin, sillä perussuomalaiset, keskusta ja kokoomus ovat siihen hallitusohjelmassaan sitoutuneet. Tosin esimerkiksi vakuutusoikeus on jätetty hallitusohjelmassa mainitsematta:

”12 SISÄ- JA OIKEUSASIAT SEKÄ MAAHANMUUTTOPOLIITTINEN LINJAUS
Oikeusasiat Suomessa oikeusturva toteutuu tehokkaasti ja rangaistukset vastaavat yleistä oikeustajua
Oikeusprosesseja nopeutetaan ja mahdollistetaan tuomioistuinten keskittyminen ydintehtäviin. Lyhennetään tuomioistuinten käsittelyaikoja muun muassa joustavoittamalla tuomioistuinten kokoonpanosäännöksiä, kehittämällä Korkein hallinto-oikeus aidoksi ennakkoratkaisutuomioistuimeksi sekä rajaamalla valitusoikeuksia huomioon ottaen perustuslaista ja ihmisoikeussopimuksista tulevat reunaehdot.

Tuomioistuinprosessien tehostamisen yhteydessä korotetaan oikeudenkäyntimaksuja, siirretään riidattomat asiat pois tuomioistuimista ja kehitetään tuomioistuinprosessien ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä. Tuomioistuinprosessien digitalisoimista edistetään muun muassa sähköistämällä syyttäjälaitosten ja yleisten tuomioistuimien toiminnanohjausta ja dokumentinhallintaa sekä lisäämällä videokuulemisen käyttöä.”
Lähde: Hallitusohjelma 27.5.2015 sivut 34 ja 35 (ei mainintaa vakuutusoikeudesta)




TUOMIOISTUINMAKSULAIN JULKITULO (Hallituksen esitys HE 29/2015)

Suurelta yleisöltä piilossa pysynyt tuomioistuinmaksulaki; ponnahti tämä SAK:n 7.10.2015 päivätyn, blogikirjoituksen kautta julkisuuteen. Lämpimät kiitokset asian huomanneille ja siitä meitä vinkanneille. 

SAK 07102015_Oikeudenkäyntimaksujen rajut korotukset uhkaavat oikeusturvaa_PÄÄLAKIMIES TIMO KOSKINEN


https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/oikeudenkayntimaksujen-rajut-korotukset-uhkaavat-oikeusturvaa-2015-10-07

SAK:n päälakimies Timo Koskinen kiteyttää SAK:n kannan vakuutusoikeudesta näin:
” Hallituksen esityksessä on pohdittu myös vakuutusoikeuden nykyisin maksuttoman valitusmenettelyn muuttamista maksulliseksi.

– SAK:n kanta tähän on selkeä. Esimerkiksi tapaturma- ja ammattitautiasioihin liittyvien valitusten tulee jatkossakin olla aina hakijalle maksuttomia, SAK:n päälakimies toteaa.”




TUOMIOISTUINMAKSULAIN UUTISOINNISTA TIEDOTUSVÄLINEISSÄ

Tuon SAK:n uutisen kautta päästiin kiinni tähän Kansan Uutisten kertomaan lisätietoon aiheesta.

Kansan Uutiset 07102015_Hallitus esittää rajuja korotuksia oikeudenkäyntien maksuihin_Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström
”Oikeudenkäyntimaksu otetaan käyttöön myös vakuutusoikeudessa, jossa nyt ei peritä lainkaan käsittelymaksuja. Maksuttomina säilyvät kuitenkin vakuutusoikeuden vuosittain ratkaisemat noin 6 000—7 000 asiaa, joista suurimmassa osassa on kyse vähävaraisten muutoksenhakijoiden oikeudesta perustoimeentulon turvaavaan etuuteen.”






TUOMIOISTUINMAKSULAIN ESITYKSESSÄ OLEVA HINTATAULUKKO

Hallituksen esityksessä (HE 29/2015) oleva hintataulukko näyttää tältä. Huomionarvoista on etenkin se, että vakuutusoikeuden kohdalla hallituksen esittämät hinnan korotukset ovat jättimäisen suuria. Nykyisin 0 euroa. Mikäli hallituksen esitys menee eduskunnassa muutoksitta läpi, niin vakuutusoikeuden tuomioistuinkäsittelymaksu tulee olemaan 250-500 euroa!

HE 29_2015_Tuomioistuin maksulaki_VAKUUTUSOIKEUS maksut_08102015_sivu 25

Taulukon lähde on tässä https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2015/20150029.pdf


Tämä työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmin/ps. johtama lakihanke on siirtynyt 6.10.2015 alkaen; eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyyn. Hallituksen esityksen tunnus on HE 29/2015. 


- mikäli eduskunnan osoite ei jostain syystä toimi, niin tee uusi haku asiakirjatunnuksella.


JULKINEN KESKUSTELU TUOMIOISTUINMAKSULAIN VAIKUTTAVUUDESTA KÄYNTIIN

Koska lakihanketta ja sen vaikuttavuutta tunnetaan sen kohderyhmien piirissä huonosti, niin haluamme synnyttää aiheen ympärille laajaa julkista keskustelua.

Heitämmekin ilmoille muutamia avoimia kysymyksiä, koskien vakuutusoikeutta:

Tuomioistuinmaksulaki - hankkeen yksi tarkoituksista on kuulemma karsia pois turhia valituksia vakuutusoikeudesta:

1. Kuka määrittelee, mikä on turha valitus?
2. Entä kuka määrittelee tuon Kansan Uutisten mainitseman; vähävaraisiin kuuluvien kriteerit?
3. Miten edellä mainitut asiat tulevat kirjatuiksi tuomioistuinmaksulakiin?

Eikä tässä vielä kaikki.





KONTRADIKTORINEN PERIAATE PUUTTUU VAKUUTUSOIKEUSJÄRJESTELMÄSTÄ EDELLEEN


Vuosien ajan on ollut puhetta kirjallisesti ja suljetusti toimivan vakuutusoikeudellisen erityistuomioistuinjärjestelmän uudistamisesta. Kokonaisuudistus tuleekin toteuttaa yhtä aikaa; ensimmäisen asteen lautakuntien ja vakuutuslääkärijärjestelmän (sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa) sekä vakuutusoikeuden (oikeusministeriön alaisuudessa) osalta.

SAK:n päälakimies Timo Koskinen kiteyttää koko vakuutusoikeus-järjestelmän pääongelman:

”Hallitus perustelee oikeudenkäyntimaksujen korotusesitystä muun muassa sillä, että ne ennaltaehkäisevät valitusten tekemistä. Timo Koskisen mielestä valituksia estettäisiin parhaiten käsittelemällä asiat ensimmäisessä oikeusasteessa perusteellisesti ja joutuisasti.
– Parhaimpien tuomareiden pitäisi olla ratkaisemassa oikeusjuttuja jo ensimmäisessä asteessa, ei vasta muutoksenhakuasteissa. Korkeiden maksujen sijaan turhia valituksia tulee estää laadukkaalla oikeudenkäytöllä.” Lähde: SAK blogi 7.10.2015




Kontradiktorinen periaate lyhyesti:
” Asianosaisten kuulemisen tulee tapahtua tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Kontradiktorinen periaate takaa asianosaisten tasa-arvon, ns. aseiden yhtäläisyyden (equality of arms), oikeusprosessissa. Kummallakin osapuolella on oltava tilaisuus esittää mielestään oleellisia seikkoja ja vaatimuksia tuomioistuimelle sekä lausua toisen osapuolen vastaavasti esittämistä asioista.” Lähde: Minilex

Kontradiktorinen periaate ei toteudu esimerkiksi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa, joka on työtapatapaturma- ja ammattitautiasioissa ensimmäisen asteen tuomioistuin. Käsittely sielläkin tapahtuu kirjallisesti ja suljetusti. Ja hylkääviä päätöksiä tehdään edelleen ilman tosiasiallisia perusteluita.

Joten tule Sinäkin seuraamaan tätä lakihanketta, joka liittyy osaltaan pohjoismaisen oikeusvaltioperustan hitaaseen murentamiseen. Ja vinkkaa meille tähän blogikirjoitukseen tai ÄSV - Facebookiin huomioistasi. Vain yhdessä toimien voimme huomata enemmän.

ÄSV:n VOT-työryhmä 2015 






LINKKEJÄ JA TAUSTATIETOA


Esimerkkejä muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden lain vastaisesti perustelemattomista päätöksistä:



Taustaa kohta kolmeen:

”Pääsääntöisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen voi vedota sen jälkeen kun mahdolliset kansalliset muutoksenhakukeinot on käytetty.”
http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=92704#.Vh-EvCuQlvo

Hallitusohjelma 27.5.2015 sivut 34 ja 35
https://suomi2017.files.wordpress.com/2015/06/hallitusohjelma_27052015.pdf


OIKEUSMINISTERIÖN MIETINTÖ 4/2015 TUOMIOISTUINMAKSULAIKSI
Oikeusministeriön sivulla kerrotaan 22.1.2015 julkaistusta mietinnöstä seuraavaa:
”Mietinnössä ehdotetaan, että tuomioistuinmaksujen tasoa korotetaan ja että maksutta käsiteltävien asiaryhmien määrää vähennetään merkittävästi.

Maksut esitetään otettaviksi käyttöön tietyin osin myös vakuutusoikeudessa. Maksusta voisi edelleen vapautua vähävaraisuuden perusteella.”


Lähde:
http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1421752832824.html

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

OIKEUS JA KOHTUUS – Tiinan tarina

Tiinan tyttären ottama kuva


TIIVISTELMÄ

Tämä kirjoitus on monikemikaaliyliherkkyydestä eli MCS:stä kärsivän lapsen äidin mielipidekirjoitus. Lapselle kehittyi ensin homeallergia homealtistuksen seurauksena ja sen jälkitautina MCS. 

Professori Ville Valtosen mukaan jopa noin 50 % prosenttia homesairaista sairastuu jälkitautina monikemikaaliyliherkkyyteen, kuten tässäkin tapauksessa on käynyt. Monikemikaaliyliherkkyyden lisäksi lapsen pysyvä homeallergia estää homeisissa tiloissa oleskelun. Suomen kouluissa on laajalle levinnyt sisätilaongelma ja tällä tavoin sairastuneen onkin mahdotonta löytää riittävän puhdasta ja kemikaalitonta koulua normaalia opiskelua varten.

Tämä on samalla kertomus siitä, minkälaisiin vaikeuksiin kemikaaliyliherkkä lapsi perheineen joutuu julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon myllytyksessä. Kahden huippuasiantuntijan diagnosoiman monikemikaaliyliherkkyyden diagnoosille eivät muut lääkärit anna mitään painoa, vaan ongelmaa pidetään psyykkisenä. Jostain syystä tietyillä lääkäreillä on tarve itselleen tuntemattomien sairauksien tai ongelmien tapauksessa löytää vika potilaan "korvien välistä" huolimatta siitä, että tässäkin tapauksessa mm. homeallergia on jopa verikokein todettu.

Kirjoituksensa äiti päättää tällaiseen lohduttomaan toteamukseen:

”Eli rutkasti vaan onnea matkaan kaikille kenen lapset ja nuoret tälläkin hetkellä sisäilmaongelmaisissa kouluissa altistuvat ja oireilevat. Toiminta on viranomaisten ja julkisen puolen lääkäreiden ym. edustajien osalta edelleen kivikautisella tasolla ja ainoat ketkä niitä lapsia ja nuoria voivat auttaa ovat vanhemmat. Tämän Ö-luokan sirkuksen voi välttää tällä hetkellä lähinnä niin, että ottaa sen lapsen sieltä homekoulusta ajoissa puhtaaseen kotiin opiskelemaan ja hakeutuu suoraan kaikissa asioissa yksityiselle puolelle kunnon asiantuntijoiden hoidettavaksi.”




MCS-LAPSEN ÄIDIN PUHEENVUORO


KOULUPSYKOLOGI JA VIIMEISIN LASTENSUOJELUILMOITUS


Suomesta löytyy vain muutamia erikoislääkäreitä yksityiseltä puolelta, jotka ovat erikoistuneet sisäilmasairauksien tunnistamiseen ja hoitoon. Olimme jo entuudestaan Ville Valtosen potilaita, mutta rankkojen oireiden vuoksi kirjauduimme myös Erkki Antilan jonotuslistalle saadaksemme ohjeistusta lääkitykseen, vitamiineihin ja lisäravinteisiin. Antilan ammattitaidosta kertoo jonotuslistankin pituus, odotimme melkein vuoden, että tyttäreni sai ensimmäisen ajan hänelle.

Ville Valtosen lausunto
”Potilaalla on kiistaton home- ja kosteusvauriosairaus (kansankielellä homeallergia) ja siihen läheisesti liittyvä monikemikaaliyliherkkyys.”






Kävimme Antilan vastaanotolla helmikuun alussa 2015. Saimme mukaamme ohjeistuksen jatkotutkimuksista, jotka piti hoitua ihan julkisellakin puolella. Olemme siis koko sairastelumme ajan olleet rankan epäilyksen alaisina oireilumme todenperäisyyden suhteen niin julkisen puolen lääkäreiden, kuin koulun puoleltakin. Kun nyt sitten oli tarkat ohjeet, joilla olisi monikemikaaliyliherkkyyttä edes jollain tapaa mahdollista todentaa, niin julkisen puolen lääkärit eivät näitä tutkimuksia halunneetkaan tehdä. Eivät myöskään suostuneet toteuttamaan tyttärelleni esimerkiksi pistoshoitoja, joihin sain reseptinkin valmiiksi.


Tuula Putuksen lausunto homeallergiasta ja perheen tarpeesta homeettomaan asuntoon ja kouluun
”Verinäytteissä on todettu herkistymistä (välitöntä allergiaa) osoittavat positiiviset lgE-vasta-aineet useille kosteusvauriomikrobeille, yhteensä 9:lle eri mikrobille. Ko. testi osoittaa herkistymistä, joka on yleensä pysyvä.
…
Suosittelen perheelle siirtymistä puhtaaseen, homeettomaan asuntoon. Myös pölyjä, kemikaaleja, ärsyttäviä kaasuja ja hajusteita on syytä välttää. Mahdollisimman hyvä sisäilma myös kouluympäristössä on jatkossakin tarpeen.”


Eeva Heikkisen lausunto/lähete, jossa kemikaaliyliherkkyysongelmaa epäillään äidin mielikuvituksen tuotokseksi eli psyykkiseksi ongelmaksi. 
”Suurin ongelma näkemykseni mukaan on se että osassa tytön oireista on äidin projektiota, normaalia koulunkäyntiä hän ei ole voinut tehdä, asiasta on tullut erittäin invalidisoiva. Myös aikaisemmin tehty astmadiagnoosi jää tässä tilanteessa toissijaiseksi, tarvitsisiko kuitenkin isommalla annoksella astmalääkitys aloittaa, hän ei ole näistä lääkkeistä viime vuosina hyötynyt. Onko kysymyksessä mahdollisesti Munchausen tyyppinen asia.”





KURKKULÄÄKÄRI KIELTÄYTYY YHTEISTYÖSTÄ


Julkisen puolen eli tässä kohtaa ensin Päijät-Hämeen keskussairaalan kurkkulääkäri kieltäytyi toteuttamasta pistoshoitoja ja ohjasi verikokeet hoitamaan terveyskeskuksessa. Hän myös katsoi koneelta, että tytärtäni on jo tutkittu PÄKSissä neuron puolella, joten hän kieltäytyi laittamasta lähetettä neurologisiin tutkimuksiin. Todellisuudessa aiemmat neuron tutkimukset eivät liittyneet tämän hetkisiin muisti- ja keskittymisongelmiin, vaan poissaolokohtauksien tutkimiseen.
Ne taas oli tehty täysin puutteellisesti, koska lähettävä lääkärihän pitäytyi jääräpäisesti siinä käsityksessään, että kyseessä on vain psyykkiset ongelmat, joten kirjasi lähetteen sillä tavalla, ettei neuron puolella noteerattu mitään kertomaani, vaan tytölle tehtiin pelkät epilepsiatutkimukset, vaikka korostin, että itse olen käsittänyt tutkimusjulkaisuista kyseessä olevan enemmänkin verenkierron häiriö. Tutkiva lääkäri myönsi, ettei tehty tutkimus näytä verenkiertohäiriöitä ja homma jätettiin siihen, kun epilepsiaa ei löytynyt.


JULKISESTA TERVEYDENHUOLLOSTA MUUALTA APUA?


Kurkkulääkärin kieltäytymisen jälkeen aloitin soittorumban terveyskeskukseen, hoitajalle, lääkärille, ylilääkärille, ja lääkärille, lopputulos oli, että vain perusverikokeet he suostuivat hoitamaan, pistoshoidoista kieltäydyttiin ja muistitestit ohjeistettiin hoitamaan koulupsykologilla. Sitten soittoa koululle ja siellä psykologi ei ollut kyseisistä testisarjoista kuullutkaan. Vain muutama testisarja oli heillä käytössään ja loppujen osalta ei ollut mitään tietoa miten toimia ja ohjeistettiin hoitamaan ne lääkärillä.
Kun siis lääkärikään ei testejä tunnistanut, niin he selvittelivät PÄKSin neurolta asiaa ja vastaus oli, että koulupsykologi tutkii ensin ja vasta sitten lähete PÄKSiin. Sanottiin myös, että koulupsykologi on lopettamassa hommansa ja uuden palkkaus on kesken. Sinänsä mielenkiintoista, että sama kuvio näissä hommissa on joka koululla, kun vuoden alusta alat ilmoitella tutkimuksia vaativasta toimenpiteestä, niin ajan saaminen menee aina toukokuulle. Toki tämän hetkisen koulun osalta kaikki muut jutut, kyllä on hoitunut hyvin ja lääkärin tai psykologin palveluja emme ole aiemmin edes käyttäneet.


KOULUPSYKOLOGI JA HÄNEN RATKAISUEHDOTUKSENSA


Saimme ajan ostopalveluna hankitulle koulupsykologille toukokuulle. Eli kyse siis yksityisyrittäjästä, jolta tilattu palveluja, kunnes uusi vakituinen psykologi on saatu hankittua. Tässä vaiheessa olin soitellut taas jo kymmeniä puheluita ja asian järjestämiseen oli mennyt yli 3 kuukautta. Tutkimukset oli ensisijaisesti Antilan ohjeistamia ja minun pyytämiä monikemikaaliyliherkkyyden diagnosoimista ja neurologisten ongelmien kartoitusta varten. Niillä oli lisäksi tarkoitus anoa oppiaineiden yksilöllistämistä, koska neurologisten ongelmien vuoksi opiskelu oli todella hidasta ja työlästä.

Olin etukäteen puhelimessa kertonut psykologille tilanteestamme pintapuolisesti, kun sovimme aikoja. Mutta muuten hän ei siis koskaan ollut tavannut tytärtäni, eikä myöskään saanut mitään kautta käyttöönsä kattavia terveystietoja, koska niitä ei kaikkia ole edes kirjattu koneelle. Jo heti kättelyssä tajusin, ettei psykologi ole oikeastaan millään tavoin perillä sairautemme laadusta tai sen aiheuttamista rajoitteista. Hän kysyi ennen testien aloittamista, että istuukos äiti käytävällä odottamassa vai meneekö tyttö itsekseen sitten perässä kotiin??? Kysyn vaan, että millä ja miten?

Kyseessä siis vuodepotilastasoinen alaikäinen nuori, joka kärsii jatkuvasta kurkun turvotuksesta, joka pahentuu anafylaksiaksi kaikkien kemikaalien ja hajusteiden vuoksi. Hän joutui pitämään hengityssuojainta, jotta pystyi ylipäätään olemaan koulun tiloissa ja hän meinasi pyörtyä rappusissa ja hädin tuskin pystyi kävelemään psykologin huoneeseen asti. Tällainen nuori olisi sitten pitänyt jättää tuossa tilassa yksin kävelemään pysäkille, joka oli itsessään täysin mahdotonta siinä kunnossa. Ja lisäksi hänen olisi pitänyt kyetä istumaan puolisen tuntia kemikaaleilla kyllästetyssä linja-autossa hajuvedellä ja pesuaineilla lotrattujen ihmisten seassa. MCS-potilaat eivät juurikaan kykene matkustamaan julkisilla ja oireet voi ryöpsähtää anafylaksian puolelle milloin vaan.

Koska huomasin, ettei psykologi ymmärrä alkuunkaan minkä sairauden kanssa hän on tekemisissä ja koska olimme jo kymmeniä kertoja törmänneet vastaaviin tilanteisiin, jotka aiemmin on siis johtaneet huostaanottokäskyihin ja lukemattomiin muihin sotkuihin ja ongelmiin, joita parhaillaankin selvitellään kanteluiden muodossa, päädyin toteamaan, ettei tyttäreni keskustele kenenkään kanssa ilman valvontaa. Velvollisuuteni on huoltajana huolehtia tyttäreni edun toteutumisesta ja tarvittaessa oikaista häneen kohdistuvaa asiatonta kohtelua.

Keskustelu tutkimuskäynneillä oli jopa siinä määrin niukkaa, että vielä palautekäynnillä psykologi kuvitteli, että tyttäreni on suorittanut vain kuudenteen luokkaan asti koulua ja, että viimeiseen reilu kolmeen vuoteen ei olisi koulunkäynti edistynyt lainkaan, vaikka oikeasti on siis ysillä ja suorittaa kasilta keskeneräisiä kursseja. Hän kysyi ensimmäisellä käynnillä, että ”mites sä oot nyt viime aikoina pystyny käymään koulua”. En tiedä kenen papereista hän on taustatiedot selvittänyt, kun tyttäreni ei ole kyseistä koulua käynyt koskaan ja kirjoilla siellä on kuitenkin ollut jo toista vuotta. Kun palautekäynnillä hän vielä kysyy koulunkäynnin toteutumisesta puuskahdan epäuskoisena, että tyttärenihän käy Monni-koulua. Johon psykologi kysyy naurahtaen, että ”mikä se on?” kun sitten kerron kyseessä olevan nettikoulu, niin psykologi edelleen naurahtaen kysyy ”mikä se on?”

Keskustelu jatkuu ja psykologi alkaa kertoilla näkemyksiään, kuinka kyseessä on hänen mielestään ”pattitilanne” ja alkaa kysellä olisiko sairaalakoulua selvitelty voisiko tyttäreni mennä sinne??!! Ja kuinka ongelmana hänen mielestään tässä on, että kukaan ei oikeastaan ole nähnyt kuinka huonossa kunnossa tyttäreni kotona on, että onko missään vaiheessa ollut PITKÄÄ sairaalatutkimusjaksoa. En voi uskoa kuulemaani, olen viimeiset pari vuotta kirjoittanut kattavia kanteluita nimenomaan näistä kyseisistä asioista. Sen lisäksi olen vääntänyt ja taistellut kolmatta vuotta, ennen kuin sain sairauden mukaiset opetusjärjestelyt tyttärelleni.



KOULUPSYKOLOGIN RATKAISUEHDOTUKSIIN LIITTYVÄT ONGELMAT


Pistänpä tähän nyt ihan listana ongelmat joita liittyy psykologin ratkaisuehdotuksiin:

1. Sairaalakoulu on tarkoitettu psyykkisesti sairaille nuorille tai nuorille, joiden fyysinen sairaus pakottaa heidät oleskelemaan pitkiä aikoja sairaalassa. Sairaalakoulu ei sovellu millään muotoa sisäilmasairaan nuoren opiskeluun, koska:
·        Päijät-Hämeen keskussairaalan tilat ovat rankasti sisäilmaongelmaiset, niissä ei pysty oleskelemaan edes normaalin vastaanottoajan ilman hengityssuojainta ja maskin kanssakin kunto romahtaa yleensä koko loppuviikoksi. Ja nyt siis puhutaan perus 8 tunnin koulupäivistä, jonka sairastuneen nuoren pitäisi kyetä viettämään tiloissa.
·        päiväkoulun tilat eivät ole yhtään sen paremmassa kunnossa.
·        sisäilmaongelmien lisäksi toisena suurena ongelmana on sairaalan tiloissa käytetyt ammattikäyttöön tarkoitetut rankat desinfiointiaineet. Kaikki pinnat on käsitelty desinfioimalla, joten kaikki tilat on myös potentiaalisia anafylaksian laukaisijoita. (Anafylaksialla tarkoitetaan äkillistä, vakavaa allergista yleisreaktiota, joka on hengenvaarallinen ilman oikeanlaista ensiapua.  http://www.allergia.fi/allergiat/anafylaksia/ ) Kemikaalihuurut eivät todellakaan poistu tiloista edes ilmanvaihdon avulla.
·        henkilökuntaa ei ole millään muotoa velvoitettu kemikaalittomiksi tai hajusteettomiksi. Etenkin kun lähtökohtainen ajatus psykiatrian puolella on, että kaikki oireet sisäilmasairaalla on vain kuvittelua tai seurausta lapsuuden oletetuista traumoista, ei hajusteettomuuteen edes nähdä mitään tarvetta.
·        hajusteettomuus pääsääntöisesti henkilökunnan puolelta käsitetään niin, että kun jättää hajuveden pois, niin sitten on kaikki ok. Todellisuudessa monikemikaaliyliherkän potilaan hoitohenkilökunnan pitää olla täysin kemikaalittomia eli ei hiuslakkaa, ei hoitoaineita, ei shampoita, ei dödöä, ei kosteusvoiteita, ei tupakointia, ei pyykinpesuaineita. Ja tätähän ei mikään hoitohenkilöstö tällä hetkellä noudata tai yritä edes noudattaa.

Kun/jos MCS-potilas pakon edessä kuitenkin sijoitetaan väärillä perusteilla sairaalakouluun ja tilat henkilöstöineen on kemikaalein kyllästettyä, potilas ei luonnollisestikaan parane vaan sairastuu entisestään ja opiskelu ei edisty mihinkään. Tässä kohtaa työryhmä punnitsee tilannetta; nuorelle on olevinaan annettu kaikki maailman mahdollisuudet ja se ei vaan saa opiskelua etenemään.

Ratkaisuina on luonnollisestikin masennus- tai muu mielenterveyden ongelmia kuvaava diagnoosi, sijoitus suljetulle psykiatriselle osastolle ja nuoren tulevaisuus tulee täyttymään psyykelääkitysten parissa askartelusta ja pohdinnoista mikä lapsuudessa menikään vikaan. Varmaa on heidän mielestään vain se, että vika täytyy olla vanhemmissa. Ei siis suinkaan homeisissa tiloissa tai hoitsun uudessa hajuvedessä. Lopulta päädytään huostaan ottamaan nuori ja sijoittamaan se mahdollisimman kauas vanhemmistaan, jotta paraneminen voisi kunnolla alkaa ilman viallisia vanhempia.

Sairaalakoulu ei ole etäkoulu. Tarkoittaa siis sitä, että vuodepotilastasoinen nuori pakotetaan huostaanotolla uhaten joka aamu kuumeisena pyörtymisen partaalla sairastuttaviin tiloihin.

Monet MCS-potilaat, (kuten mekin) saavat oireita painomusteista, papereiden valmistukseen käytettävistä kemikaaleista ja paperiin erittäin helposti imeytyvistä epäpuhtauksista. Esimerkkinä voin kertoa, etteivät yhdetkään tyttäreni saamista koulukirjoista ole ollut homeettomia vaan kaikki on olleet valmiiksi homeessa, kun ne on meille annettu. Niiden käsittely on täysin mahdotonta, koska oireet vain voimistuvat mitä kauemmin papereita käsittelee. SAIRAALAKOULUSSA EI OLE MITÄÄN NETTIMATERIAALIA OPISKELUA VARTEN! Eli mitenköhän psykologi kuvitteli tyttäreni opiskelevan sairaalakoulussa, jossa on pakko käsitellä kirjoja jos meinaa opinnoista suoriutua??!!


2. Lisäksi psykologi pohtii oireilun todentamista. Miten on mahdollista todentaa kemikaalittomien kotiolojen oireilun määrää sijoittamalla tyttö homeiseen sairaalaan kemikaalien keskelle pitkäaikaiseen seurantaan? Kuka vastaa tahallisen pakkoaltistuksen aiheuttamista terveyshaitoista ja terveyden vaarantamisesta? Kuka korvaa tyttärelleni tämän vajaan kahden vuoden toipumisajan jos psykologi päättömillä toimillaan nollaa tämän terveydentilassa tapahtuneen positiivisen muutoksen romahduttamalla terveyden täysin pakkoaltistuksella? Kuka vastaa uudesta kahden vuoden toipumisajasta, joka epäilemättä seuraa noin rankoista hoitovirheistä?

Eli tässä nyt muutamia epäkohtia, joita tuli ensimmäisenä mieleen. Tuli hyvin vahva kuva, että psykologi kävi ”starana” pyörähtämässä paikalla ja ei millään muotoa kokenut velvollisuudekseen perehtyä meidän tilanteeseen ajan ja järjen kanssa.
Aavistukseni väärille raiteille ajautuvista ”hoitotoimista” vahvistuu entisestään ja alan suorasanaisesti oikoa tilannetta kertomalla, että nyt on todellakin psykologin syytä keskittyä pelkän muistitestin pisteiden laskemiseen ja kerroin, etten anna suostumustani minkäänlaisen psyykkisen tilan arviointiin, koska psykologi ei ymmärrä tilanteestamme yhtään mitään. Väärät kirjaukset, kun pysyy virallisena totuutena ikuisesti koneella, joista seuraava asiasta mitään tietämätön lukee nämä ”ammattilaisen ja asiantuntija arviot” ja tekee omat jatkosuunnitelmansa niiden pohjalta. Korostan, että häneltä on pyydetty vain ja ainoastaan Antilan ohjeistamia muistitestejä, ei yhtään mitään muuta ylimääräistä, eikä näitä tapaamisia ole kukaan muu edes millään tavoin muuten nähnyt tarpeellisena.

Psykologi soitteli myöhemmin perään ja ilmoitti tekevänsä lastensuojeluilmoituksen. Kerroin tässäkin kohtaa hyvin suoraan millä tavoin hän toimii väärin ja mitä siitä pahimmillaan tyttärelleni seuraa. Edes tieto pakkoaltistuksen aiheuttamasta terveydentilan romahtamisesta vaikuttanut millään tavoin psykologin toimintaan. Kerroin myös, että jo toista vuotta sitten on lastensuojelun tilanne selvitetty ja heillä ei ole tarjota mitään toimivia tukikeinoja. Hän nyt siellä sitten taputtelee itseään selkään, kun on tehnyt sen mikä hänen käsityksensä mukaan on tyttäreni parhaaksi, vaikka ei ole millään tavoin perillä siitä, miten lastensuojelu voisi tilannetta nyt tässä kohtaa paremmaksi muuttaa. Jos hän todella olisi halunnut toimia tyttäreni edun mukaisesti, niin olisi ollut syytä perehtyä 5 eri lääkärin lausuntoihin, joissa ohjeistetaan, kuinka monikemikaaliyliherkän nuoren kanssa tulee toimia.
Kun soitin rehtorille tästä päättömästä touhusta, että kukaan koulun puolelta ei ole koko aikana nähnyt tarpeelliseksi ilmoitella lastensuojeluun mitään ja nyt täysin ulkopuolinen, joka ei ole koskaan edes törmännyt MCS-potilaaseen, saa sitten pyöräyttää käyntiin kunnon sirkuksen. Rehtorin mukaan hän ei voi mitään sille jos psykologi asiat nyt näkee näin ja tekee ilmoituksen. Kysyin vielä ymmärtääkö rehtori, ettei tapaamisissa todella ole tullut ilmi mitään uutta, psykologille on vain ja ainoastaan vastailtu muistitestin kysymyksiin ja kyse on psykologin koulutuksen ja tiedon puutteesta ja hän toimii täysin tyttäreni edun vastaisesti. Rehtori kertoi ymmärtävänsä ja sanoi, ettei ilmoituksen tekijänä ole koulu vaan koulupsykologi, joka ei toimi oppilashuoltoryhmän edustajanakaan tässä tilanteessa.

Viimeisimmässä puhelussa tiedustelin psykologilta onko hän hoitanut CFS-potilaita aiemmin. Psykologi ei tiennyt mitä se tarkoittaa. Sen lisäksi, että tämä psykologi nyt sai käynnistettyä aiheettomat lastensuojelutoimet, hän myös jätti lähetteen jatkotutkimuksiin neurolle tekemättä. Tässä kohtaa kysymys kuuluukin MILLÄ TERVEYDENHUOLLOSSA JA KOULUMAAILMASSA AIOTAAN EROTTAA LASTEN JA NUORTEN NEUROLOGISET OIREILUT, JOTKA OVAT SISÄILMAONGELMIEN AIHEUTTAMIA?


JOS NÄITÄ NUORIA EI OSATA EROTTAA, VAIKKA ON ERIKOISLÄÄKÄRIN OHJEISTUS KUINKA TOIMIA, NIIN MITEN KÄY NIIDEN LASTEN JA NUORTEN KENEN VANHEMMAT EIVÄT OLE SAIRASTUNEET, EIVÄTKÄ YMMÄRRÄ MISTÄ LAPSET PUHUVAT JOS KERTOVAT KOULUPÄIVÄN AIHEUTTAMASTA PYÖRRYTYKSESTÄ, MUISTI- JA KESKITTYMISVAIKEUKSISTA, AIVOSUMUSTA, HUIMAUKSESTA JNE.

NÄMÄ LAPSET JA NUORET TULEVAT JÄÄMÄÄN ILMAN ASIANMUKAISIA HOITOTOIMIA, NIIN KAUAN KUIN TÄLLAISIA PSYKOLOGEJA YM. TOIMIJOITA ON KETKÄ SÄÄTÄÄ JA SÄHELTÄÄ ASIAN PARISSA ILMAN KOULUTUSTA JA YMMÄRRYSTÄ.


Teimme netistä tulostettavan työterveyslaitoksen Euroquest-testin, jolla kartoitetaan ja arvioidaan työperäisiä liuotinainesairauksia. Koulujen sisäilmasta löytyy huimia määriä kemikaaleja ja kuten vaikka Ahtialan koulunkin mittauksista löytyi etyyliheksanolia, ei asialle tehty mitään. Silti samaan aikaan tiedetään, että työaltistuksissa kemikaalit voivat aiheuttaa pysyviä neurologisia vaurioita. Tyttärelläni on testin mukaan vaikeita neurologisia ongelmia. Erkki Antila kirjoitti asiasta lausunnon, jonka olin palautekäynnillä toimittanut psykologille. Sen sijaan, että asiaa tutkittaisiin päksin neuron puolella tarkemmin, siirtyy asian hoito nyt psykologin päätöksestä lastensuojeluun ja psykiatriselle puolelle. Ja vain siitä syystä, että psykologi ei tiedä mikä on Euroquest- testisarja, eikä hän tiennyt paria muutakaan testisarjaa, joten ne vaan jätettiin tekemättä.

Lopuksi psykologi tiedustelee olisiko homepakolaisilla tietoa jostain ratkaisuista, joilla asiaa voisi auttaa??! Siis sen jälkeen, kun olin kattavasti ja suoraan kertonut tilanteemme, kuinka se kuuluu hoitaa ja millä tavoin hän toimii nyt väärin ohjaamalla meidän lastensuojelun suuntaan. Ei siis riitä, että olemme kattavasti kokeilleet kaikki mahdolliset kikat, joilla koulunkäynnin ja lukuisat muut ongelmat on saatu lopulta ratkaistua ja olemme olleet homepakolaisten projektissa mukana, jossa meiltä on kerätty tietoa tapahtuneista kokeiluista. Tyttäreni aloitti monni-koulun juurikin noiden haastattelujen aikoihin eli olemme jo olleet yhtenä perheenä, kenen kokemuksia tullaan käyttämään jatkossa ratkaisujen ohjeistuksissa. Minun kertomana näitä asioita ei voi siis uskoa, vaan usutetaan lastensuojelu huostaanottoon ym. toimiin, mutta jos homepakolaiset painattaa ohjekirjan, jossa kerrotaan samat asiat, niin sitten asia ilmeisesti tulee ymmärretyksi?? Erittäin hyvä juttu, että tämä opas nyt sitten lopulta on valmis, jospa sillä jatkossa saadaan sisäilmasta sairastuneiden lasten ja nuorten aiheettomat huostaanototkin käännettyä laskusuuntaan. Vaikka toki onhan jossain kohtaa joku ratkaiseva vika oltava jos psykologi ei usko potilaan tai tämän huoltajan kertomaa ollenkaan.


LOPUKSI


Eli rutkasti vaan onnea matkaan kaikille kenen lapset ja nuoret tälläkin hetkellä sisäilmaongelmaisissa kouluissa altistuvat ja oireilevat. Toiminta on viranomaisten ja julkisen puolen lääkäreiden ym. edustajien osalta edelleen kivikautisella tasolla ja ainoat ketkä niitä lapsia ja nuoria voivat auttaa ovat vanhemmat. Tämän Ö-luokan sirkuksen voi välttää tällä hetkellä lähinnä niin, että ottaa sen lapsen sieltä homekoulusta ajoissa puhtaaseen kotiin opiskelemaan ja hakeutuu suoraan kaikissa asioissa yksityiselle puolelle kunnon asiantuntijoiden hoidettavaksi.

-        Tiina


LINKKEJÄ


Tietoa ja tutkimuksia kemikaaliyliherkkyydestä: http://www.hajusteyliherkkyys.com/linkkejaTutkimuksiinJaLisatietoon.html


torstai 27. elokuuta 2015

Näin toimii Tampereen ensiapu Acuta

Pientä taustaa ensin. Minua on vaivannut vuoden verran huimaus, joka on välillä kovaa. Samalla on ilmaantunut ns. poissaolokohtauksia, jalkojen ja käsien ataksiaa ja neurologisia näköoireita. Oikeastaan jos luette MS-taudin oirelistan, se on kaikki siinä. Minulla on fysiatrilta diagnoosi "aivovamma suspecta".

Viime lauantaina tilani oli niin paha, että avopuolisoni soitti ambulanssin. Lanssimiesten tultua kaikki oli sinällään ok, mutta kädet ja jalat olivat voimattomat, olin nukahtanut tai mennyt tajuttomaksi lanssia odotellessa, ja puhe hieman kangerteli eikä muistikaan meinannut toimia. En pystynyt esimerkiksi seisomaan suorassa kaatumatta. Lanssimiehet tekivät tarkistuksensa (EKG, verenpaine, verensokeri jne.) varsin mainiosti. Sen jälkeen toinen heistä soitti Acutaan että mitä tehdään.




Siitä se sitten lähtikin. Acutan päivystävä lääkäri määräsi minut jäämään kotiin ja juomaan puoli litraa vettä. Sanoin lanssimiehelle, että rimpautapa myös päivystävälle neurologille ja konsultoi häntä. Ei suostunut. Sanoin että vie sitten neuron päivystykseen. Ei suostunut. Minut, 110 kiloinen, 190 senttinen mies jätettiin makaamaan voimattomana sohvalle ja 70 kiloiselle naiselle annettiin ohjeet auttaa minua jos minun tarvitsee esim. päästä vessaan.

Kerrotaan tähän väliin hieman noista käsien ja jalkojen voimattomuuksista. Kaksi vuotta sitten kyykkäsin 240 kiloa ja nostin penkistä 200 kiloa. Nyt en saanut nostettua jalkoja (selällään maaten) ylös kuin 5 cm ja käsillä en saanut minkäänlaista puristusta aikaiseksi. Minulla on sellainen tuntuma, että puoli litraa vettä ei tilannetta korjaa. Ehkä puoli litraa kehonrakennuspiireissä tunnettua Sustanonia korjaisi, tai sitten ei.

Tein tästä kantelun potilasasiamiehelle, potilasasiamies soitti ja Acuta saa asiasta huomautuksen. Tarina jatkuu.

Sunnuntaina aamupäivästä tein olohuoneessa jotain. Avokki heräsi meteliin ja huuteli minulle monta kertaa mitä tapahtui. 4-5 huudon jälkeen sain vastattua että makaan olohuoneen lattialla. Päässäni oli kuhmu. Eilen iltapäivällä vasta muistui mieleen mitä olin tekemässä tuolloin. Posttraumaattinen muistikatko (olen lukenut neurologiaa) kesti siis useita päiviä. Klassinen aivotärähdys siis, mutta edellispäivästä oppineena en soittanut ambulanssia. Olinhan sentään vielä hengissä...

Meninpä sitten tiistaina omalääkärille Hatanpäälle puhumaan näistä neurologisista ongelmista. No siitä ei sen enempää, kuin että hän laittoi kiireellisen lähetteen Hatanpään neurologille ja ohjasi minut lähtemään Kela-taksilla Acutaan sunnuntaisen aivotärähdyksen johdosta.

Acutassa asia meni ensin hyvin. Ystävällinen hoitaja ohjasi minut hoitoyksikköön. Sitten ei mennytkään enää niin hyvin.

Lääkäri kävi haastattelemassa minua. Hän alkoi keksimään mitä ihmeellisimpiä selityksiä oireilleni, sellaisia jotka eivät ole mitenkään mahdollisia. Hän olikin tk-tason lääkäri. Hän ei löytänyt päästäni neljälläkään yrityksellä sitä kohtaa johon oli osunut jokin. Olisi pitänyt kysyä hänen näkökykyään, sillä otsassani oli selvä kuhmu mihin se jokin osui. Lopuksi hän vielä sanoi että valehtelen ja liioittelen oireitani. Hän poistui.

Kohta tuli tippatäti ottamaan verikoetta. Ihmettelin että mikä verikoe tämä nyt on. Hän ei osannut sanoa muuta kuin että pieni verenkuva ja joku toinen putki. No pyysin hoitajan paikalle ja hän osasi sanoa että PKV, serppi, lasko ja jotain suoloja mitataan. Tulokset luvattiin kahdessa tunnissa.

Sitten meni tuntikausia, ainakin sen luvatun kaksi tuntia, ja mitään ei tapahtunut. Otin laukkuni ja hoipertelin hoitajien tiskille kysymään että tapahtuuko tässä nyt mitään. Vastaus oli tyly "no ei varmaan tapahdu!". Kysyin että kuvataanko minua tai jotain "no ei varmaan kuvata!". Sanoin sitten että lähdenpä tästä sitten kotiin. Minut yritettiin hoitajan toimesta pysäyttää allekirjoittamaan joku vastuuvapautuslomake. Sanoin ettei minun tarvitse allekirjoittaa yhtään mitään, hoipertelin bussipysäkille, tulin kotiin, kaaduin sängylle ja vetäsin pitkät unet.

No enhän minä kuollut tietystikään, kun tässä kirjoitan, mutta pari asiaa nyt meni vikaan tuossa tiistain käynnissäkin.

a) Lääkäri väitti valehtelijaksi ja keksi omia teorioitaan joita lääketiede ei edes tunne
b) Lääkäri ei suorittanut mitään neurologisia perustutkimuksia
c) Minulle ei kerrottu missään vaiheessa miten hoito menee, verikoekin tuli yllätyksenä
d) Hoitajien asenne oli "ei voisi vähempää kiinnostaa"


Ja minä menin vielä Hatanpään lääkärin lähettämänä Acutaan. En minä muuten olisi arvon herroja ja rouvia viitsinyt mennä aivotärähdykselläni vaivaamaan. Glasgow Coma Scale pisteet laskevat muuten 10:en eli keskivaikeaan vammaan.

No ei minulle sentään kuitenkaan käynyt kuin tälle potilaalle alla olevan linkin takana, mutta uuden potilasvalituksen tein silti. Minä en ala ohjelmoijana -ttuilemaan asiakkaalle, joten ei minunkaan tarvitse sitä sietää.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194979457173/artikkeli/syopapotilas+omaiset+syyttavat+taysia+heitteillejatosta.html

Niitä verikokeen tuloksia en muuten koskaan saanut. Täytyypä piruuttain tilata kirjaamosta ne. Näkeepähän onko ne edes ylipäätänsä tehty.


- Marko Parkkola

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Nadjan puhe Vihreiden puoluekokouksessa kesällä 2015

Julkaisemme blogissa Nadja Kiiskisen kesällä Vihreiden puoluekokouksessa pitämän puheen. Julkaisemme sen siksi, että se varsin selkeästi listaa juuri ne syyt, joiden vuoksi ÄSV-blogikin on perustettu. Isoin syy on siis Suomen heikohkosti toimiva ja sekavan byrokraattinen terveydenhoitojärjestelmä, jossa tuhlataan yhteisiä yhteiskuntamme varoja isolla kädellä. Hoitohenkilökunnan asennoitumisongelmatkaan eivät luonnollisesti helpota tilannetta, kuten tästä puheesta saamme huomata.

Kiitämme Nadjaa siitä, että saimme hänen puheensa täällä julkaista.


"Hyvä puoluekokousväki,

Halusin puhua teille siitä, miten surullisessa kunnossa Suomen julkinen terveydenhoitojärjestelmä on, miten monet varsinkin harvinaisia tai huonosti tunnettuja sairauksia sairastavat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ja jäävät yhteiskunnan tukijärjestelmien hylkäämiksi. 
Mietin pitkään, miten kertoisin teille siitä surullisesta todellisuudesta, jota suurin osa teistä ei onnekseen ole joutunut eikä toivottavasti koskaan joudukaan itse todistamaan. Sen sijaan, että yrittäisin kuvailla sitä teille omin sanoin, luen nyt muutaman lainauksen vertaistukiryhmäni facebook-ryhmästä.
"Neurologi sanoi mulle, että valitettavasti emme voi auttaa sinua, nyt on vain sopeuduttava tilanteeseen. Jos haluat, että sinua hoidetaan niin mene yksityiselle."
 "Kardiologi rähjäsi, että sinulla on liian harvinaiset sairaudet, ei me täällä osata tuommoisia hoitaa. Ja sitten sä vielä olet käynyt yksityisillä lääkäreillä, miksi ihmeessä? Etkö sä ymmärrä, että vaikeutat omaa hoitoasi, kun käyt siellä yksityisellä?"
 "Terveyskeskuksessa sanottiin, että minua ei tarvitse tutkia, koska vaikka jotain löytyisikin, niin mitään ei kuitenkaan tehtäisi. Lääkäri myös ilmoitti, että häntä vituttaa, miten paljon minuun on jo rahaa laitettu, ja kysyi, miksi vielä tulen häntä häiritsemään ja viemään aikaa." 
"Eräs korvalääkäri huusi sormella osoittaen kerran, kun poskiontelotulehdukset aina vaan jatkuivat, että noin nuori, ei koulutusta eikä lapsia, ja näin paksu potilaskertomus, vika ei voi olla kuin päässä." 
"Sen jälkeen, kun olin kiertänyt HUS:ssa keuhko-, sisätauti- ja infektiopolit, korva-, nenä-, ja kurkkupolin, neurologian, psykiatrian ja fysiatrian, ja minut oli jokaiselta osastolta kirjattu ulos, koska "tämän sairauden hoito ei kuulu meille", minut palautettiin terveyskeskukseen. Siellä lääkäri kysyi: ”Niin sä olet sen "yksityisen lääkärin nimi" hoidossa, eikö vaan?” Siihen minä, että ei, kävin siis kerran, mutta ei mulla ole siihen varaa, johon lääkäri, että no missä sä sitten käyt, ethän sä täältä hoitoa saa kuitenkaan." 
"Päiväni kovin suoritus on, että saan syötyä. Unelmani on, että pääsisin joskus käymään kaupassa. En saa sairauspäivärahaa tai kuntoutustukea, koska olen kuulemma ihan työkykyinen." 
"Minulla on ihan kaikki oireet, mitä tähän sairauteen voi kuulua. Viimeiset reilut kaksi vuotta olen ollut niin huonossa kunnossa, etten ole pysynyt huimaukseltani pystyssä juuri ollenkaan, en edes istualtani. Olen parin viime vuoden aikana pystynyt poistumaan kotoa saattajan kanssa noin kerran kuussa. Ja vuodesta toiseen minua pidetään silti työkykyisenä. Pystyisin kuulemma mihin vaan, jos lopettaisin tämän sairauden teeskentelyn."
Terveys on ihmisoikeus, josta jokainen pyrkii pitämään kiinni. Kukaan ei teeskentele sairautta. Pyydän, että muistatte, että aina, kun puhutaan sote-politiikasta, rahasta ja järjestelmistä, puhutaan ihan oikeiden, ihan oikeasti sairaiden ihmisten ihmisarvosta.



- Nadja Kiiskinen

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Duodecim ja Lääkärin värityskirja


Luinpa juuri hämmentävän sekavan ja suorastaan virheitä kuhisevan artikkelin lääkäriseura Duodecimin Lääkärin käsikirjasta. En valitettavasti voi linkata sitä tähän, koska käsikirja ei ole julkinen muille kuin terveydenhoidon ammattilaisille. Ohjeen aihe on ”Väsymysoire” ja sen kirjoittajaksi on merkitty ”Toimitus”. Artikkeli on päivätty 26.5.2015, sen pitäisi siis sisältää uusinta tietoa. Otsikon perusteella voisi päätellä kirjoituksen käsittelevän väsymystä oireena, ja niin se alkaakin – määrittelemällä lyhyesti, mitä väsymyksellä tarkoitetaan.






Hämmennys alkaa jo ensimmäisestä kappaleesta, jossa todetaan: ”Parantavaa hoitoa ei tunneta, mutta merkittävälla osalla potilaista oireilu lievittyy ajan myötä. Tämä tulee kertoa potilaalle.” Luinko juuri oikein? Väsymys on oire, ei sairaus. Väsymysoire on ainakin ihan varmasti oire. Seuraava alaotsikko kuuluu ”Väsymyksen aiheuttajia” ja siinä luetellaan pari tusinaa sairautta tai sairausryhmää, jotka voivat aiheuttaa väsymystä, mm. infektiot, anemia ja krooninen väsymysoireyhtymä. Jos potilaan väsymys johtuu esimerkiksi vielä diagnosoimattomasta diabeteksesta, tuntuisi aika erikoiselta, että potilaalle tulee kertoa, ettei parantavaa hoitoa ole, kun olemassa on kuitenkin hoito, jolla väsymys ja muutkin oireet voidaan saada täysin taltutettua.

Seuraavaksi esitellään, mitä kaikkea lääkärin pitää selvittää ja tutkia voidakseen päätellä, mistä sairaudesta, lääkityksestä tai elämäntavoista väsymys johtuu, vai onko kyseessä idiopaattinen väsymys, eli väsymys, jolle ei löydy syytä. Tässä on järkeä.

Sitten seuraa leuat loksauttava hämmennys: Idiopaattinen väsymys, siis selittämätön väsymysoire, ja lukemattomien muiden oireiden lisäksi väsymystä aiheuttava krooninen väsymysoireyhtymä on ympätty saman väliotsikon alle ja seuraa väittämä ”Todennäköisesti raja idiopaattisen väsymyksen ja kroonisen väsymysoireyhtymän välillä on liukuva ja potilaat edustavat saman oireyhtymän eri vaikeusasteita. Virusinfektiota seuraavalle väsymysoireyhtymälle on oma diagnoosikoodinsa G93.3.”

Diagnoosikoodit määrittelee International Classification of Diseases, tällä hetkellä käytössä versio ICD-10. Se löytyy täältä. Tästä voi jokainen tarkistaa, että virusinfektiota seuraavalla väsymysoireyhtymällä ja kroonisella väsymysoireyhtymällä on sama koodi G93.3. Sama koodi on myös puolella tusinaa muita sairauden nimiä, joihin ei kuulu idiopaattinen väsymys.

Tässä vaiheessa on jo selvää, että Toimitus ei tiedä sairaudesta nimeltä krooninen väsymysoireyhtymä muuta kuin nimen, mutta tämä lääkärien ohjeeksi tarkoitettu teksti jatkuu entistä ällistyttävämpänä: ”Institute of Medicine (IOM) Yhdysvalloissa on vuonna 2015 http://www.iom.edu/Reports/2015/ME-CFS.aspx ehdottanut uutta nimeä ja uusia diagnostisia kriteereitä krooniselle väsymysoireyhtymälle (F48.0). Aiemmat nimitykset ”chronic fatigue syndrome” (CFS) ja myalgic encephalomyelitis” (ME) korvaa nimitys ”systemic exertion intolerance disease (SEID) eli systeeminen rasitusintoleranssi.”

Olen punainen joko suuttumuksesta tai myötähäpeästä Toimitusta kohtaan. Ensinnäkin, niin kuin juuri totesin, kroonisen väsymysoireyhtymän ICD-koodi on G93.3, ei F48.0, joka viittaa psyykkiseen sairauteen nimeltä neurasteniaan. Toisekseen, laittaa nyt tekstiin linkki muka käytetystä lähteestä (ei edes lähdeluetteloon, vaan keskelle lausetta) ja osoittaa samassa lauseessa, ettei ole lukenut edes tiivistelmää linkkaamastaan raportista! Minä nimittäin olen kyseisen raportin lukenut enkä tule huijatuksi.

Raportin ensimmäinen suositus kuuluun näin: ”Physicians should diagnose ME/CFS if diagnostic criteria are met following an appropriate history, physical examination, and medical work-up. A new code should be assigned to this disorder in the International Classification of Diseases, Tenth Edition (ICD-10) that is not linked to “chronic fatigue” or “neurasthenia.”

Otetaas askel taaksepäin. Tässä väsymysoiretta käsittelevässä ohjeessa viitataan sekä ICD-10-diagnoosikriteeristöön että IOM:n tuoreeseen ja kattavaan raporttiin sairaudesta, joka on tunnettu yleensä joko nimellä myalginen enkefalomyeliitti tai krooninen väsymysoireyhtymä, lyhyemmin ME/CFS ja jonka ICD-koodi on tähän asti ollut ja on edelleen G93.3. Raportin ensimmäinen suositus kuuluu, että kyseiselle sairaudelle pitäisi lisätä uusi koodi, jotta sitä ei sekoitettaisi ”krooniseen väsymykseen” eli idiopaattiseen väsymykseen tai väsymysoireeseen eikä neurasteniaan, jonka koodi on F48.0. Toimitus tulkitsee tämän niin, että raportti on ehdottanut uutta nimeä krooniselle väsymysoireyhtymälle, jonka koodin toimitus katsoo olevan F48.0 (neurastenia) ja jonka se katsoo olevan todennäköisesti samaa oireyhtymää kuin idiopaattinen väsymys – artikkelissa, jonka on tarkoitus käsitellä väsymystä oireena.

Tämä ME/CFS/SEID/idiopaattinen väsymys/neurastenia on varmaan sekoittanut järjenjuoksuni, kun en ymmärrä tätä Toimituksen logiikkaa.

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraava alaotsikko kuuluu ”Pitkäaikaisen väsymyksen hoito”. Nohevalle ohjetta lukevalle lääkärille on nyt varmasti selvää, tarkoittaako tässä vaiheessa ”pitkäaikainen väsymys” väsymysoiretta, joka on jonkun muun sairauden aiheuttama, vai kroonista väsymysoireyhtymää, joka on sama kuin neurastenia ja idiopaattinen väsymys, mutta joka on nimetty uudelleen SEIDiksi, jottei sitä sekoitettaisi neurasteniaan ja krooniseen väsymykseen.

Yritän nyt päästä yli siitä, etten sen enempää minä kuin kirjoittajakaan tiedä, mistä oikeasti puhutaan, ja keskityn ehdotettujen hoitojen sisältöön. Näissä on jotain järkevääkin: ”Hoidossa keskitytään oireiden lievitykseen ja toimintakyvyn parantamiseen yhteistyössä potilaan kanssa. Keskeistä on supportiivinen asenne ja potilaan oireiden kuuntelu. Usein kannattaa sopia potilaalle kontrolliaikoja hoidon alkuvaiheessa eikä sopia vastaanotolle tulosta voinnin heikennyttyä.”

Toivon todella, että tätä aletaan noudattaa. Toistaiseksi ainoa ”hoito”, jota diagnoosikoodilla G93.3 on julkisesta terveydenhoidosta saanut, on ollut ”seuranta omassa terveyskeskuksessa”. Tämä sisältää joillain puolen vuoden välein otettavan perusverenkuvan, josta todetaan, että se ei vieläkään kerro sairauden syytä. Toisilla protokollaan kuuluu, että otetaan perusverenkuva kerran ja käsketään tulla uudestaan, jos oireet pahenevat. Jos potilas palaa pahentuneine oireineen, toistetaan protokolla.

Ainoiksi hoidoiksi esitetään jälleen kerran kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja asteittaisia liikuntaharjoituksia. Käyttäytymisterapian kritisointiin en nyt viitsi käyttää montaa sanaa, koska siitä ei ole potilaalle haittaakaan (paitsi terapiaan kulkemisen aiheuttama rasitus, joka ei vaikeasti sairaalle ole vähäinen). Totean vain, että uskoisin parempia tuloksia saavutettavan sillä, että psykologin 45 minuutin session palkka käytettäisiin siihen, että hoitava lääkärini lukisi sillä rahalla saatavan ajan vaikka edellä mainitun IOM:n raportin liitteenä olevaa lääkäreille tarkoitettua ohjetta.

Asteittaisesta liikuntaharjoittelustakaan ei välttämättä olisi potilaalle haittaa, jos se toteutettaisiin oikein. Valitettavatii seuraavat rivit osoittavat taas, ettei Toimituksella ole etäistäkään käsitystä keskimääräisen ME/CFS/SEID-potilaan oireista ja toimintakyvystä. "Esim. kevyellä n. 30 min kestävällä liikunnalla pyritään syketaajuuteen alle 100 / min. Vaikeaoireisilla potilailla alkutavoitteet voivat olla huomattavasti pienemmät. Harjoitusten vaativuutta nostetaan asteittain. Monet erilaiset liikuntamuodot, kuten kävely, uinti, pyöräily, kuntosaliharjoittelu, soveltuvat.”

Yritän ymmärtää lausetta ”30 min kestävällä liikunnalla pyritään syketaajuuteen alle 100/min”. Monilla tuntemillani SEIDiä sairastavilla syke nousee sataan jo siitä, että nousee sängystä ylös. Toimitus toki tietäisi tämän, jos olisi lukenut raportin ja ymmärtänyt, mitä ortostaattinen intoleranssi tarkoittaa. Itse olen usein laskenut sykkeekseni 115 – 120 istuessani pöydän ääressä ja suorittaessani jotain niinkin rasittavaa kuin ruokailu. Minun sairauteni on silti lievä ja pystyn liikkumaan harvinaisen paljon, vaikka sykkeeni nousee rauhallisessakin kävelyssä reilusti yli sadan.

No, edellinen oli tietysti vain esimerkki, ”alkutavoitteet voivat olla huomattavasti pienemmät” ja ”harjoitusten vaativuutta nostetaan asteittain”. Näin sanomalla oletetaan, että luonnollisesti potilaan kunto kohenee alkuun varovaisten harjoitusten myötä ja kunnon kohennuttua voidaan progressiivisesti lisätä rasitustasoa. Näin sujuvasti ohitetaan IOM:n raportin havainto siitä, että rasituksen jälkeinen oireiden paheneminen (post-exertional malaise, PEM), tai rasituksesta palautumisen hitaus, on olennainen kriteeri erottamaan ME/CFS/SEIDin muusta pitkäaikaisesta väsymyksestä. Raportissa todetaan muun muassa näin: ”The delayed onset and functional impairment associated with PEM also is supported by actigraphy data. ME/CFS participants enrolled in a walking program designed to increase their steps by about 30 percent daily were able to reach this goal initially, but after 4 to 10 days their steps decreased precipitously”. Liikunnan asteittainen lisääminen voi siis hetken aikaa vaikuttaa hyvältä idealta ja johtaa myöhemmin potilaan voinnin romahtamiseen.

En ole myöskään vielä törmännyt sellaiseen asteittaiseen liikuntaohjelmaan, jossa otettaisiin huomioon, että mikä tahansa arkiaskare, kuten tiskaaminen, pyykkien ripustaminen tai suihkussa käyminen voi olla SEID-potilaalle rasitustasoltaan liikuntasuoritus. Kun päivittäisistä pakollisista askareistakin selviäminen on useimmille haaste, työnteosta puhumattakaan, Suomessa ehdotetaan parannuskeinoksi vaikka uintia, pyöräilyä tai kuntosaliharjoittelua!

Ultimaatumina tässä hoito-ohjeessa todetaan: ”Huonoon ennusteeseen viittaavat … potilaan vakuuttuneisuus taustalla olevien fyysisten tekijöiden merkityksestä oireiden aiheuttajana.” Niinpä. Kun potilas ei suostu uskomaan, että oireet ovat mielikuvituksen tuotetta tai psyykkisiä, jarruttaa hän paranemistaan. Näin meidän lääkärikunnallemme kerrotaan Duodecimin ohjeessa, joka käypä hoito -suosituksen puuttuessa lienee ainoa, tai useimpien lääkärien silmissä ainakin arvovaltaisin, julkaisu, jonka avulla krooniseen väsymysoireyhtymään perehdytään.

Jos Toimitus olisi vaivautunut lukemaan IOM:n raportin lyhyesti esittelevästä power point -esityksestä edes ensimmäiset varsinaiset sisältöslaidit (tekijöiden ja sisällysluettelon jälkeen), olisi Toimitus ehkä huomannut olevansa väärässä: ”Seeking and receiving a diagnosis can be a frustrating process for several reasons, including skepticism of health care providers about the serious nature of ME/CFS and the misconception that it is a psychogenic illness or even a figment of the patient’simagination.” (Lihavointi lisätty.)

Mikäli viidenkymmenen slaidin pp-esitys tuntui liian pitkältä, Toimitus olisi voinut lukea saman neljän sivun tiivistelmästä. Tai jos neljä sivuakin oli liikaa, tarjolla oli myös kaksisivuinen ”Key facts”, jossa sama asia sanottiin hieman vähemmän eksplisiittisesti.

Näen tälle sekoilulle kaksi vaihtoehtoa: Joko on niin, että Suomen terveydenhoitoa vaivaa niin riipivä resurssipula, ettei loppuunajettu lääkärikunta enää pysty suoriutumaan tehtävistään, eikä Toimitus siksi mitenkään ehdi perehtyä uusimpaan tutkimukseen ohjeita päivittäessään. Tai sitten artikkelia kirjoittaneet vanhoihin käsityksiinsä luutuneet tohtorit ovat olleet siinä määrin itseriittoisia, etteivät ole katsoneet tarpeelliseksi perehtyä kansainvälisten asiantuntijoiden näkemyksiin. Voi vain arvailla, kummasta on kyse, kun kahden sivun lukemisella olisi välttänyt suuren osan artikkelin virheistä.

Toivoisin Duodecimin toimitukselta jatkossa edes alkeellista perehtymistä aiheisiin, joista kirjoittavat jotakuinkin kaikkien Suomen lääkärien noudattamaan ja kunnioittamaan Lääkärin käsikirjaan.


- Nadja Kiiskinen