Nadjan puhe Vihreiden puoluekokouksessa kesällä 2015

Julkaisemme blogissa Nadja Kiiskisen kesällä Vihreiden puoluekokouksessa pitämän puheen. Julkaisemme sen siksi, että se varsin selkeästi listaa juuri ne syyt, joiden vuoksi ÄSV-blogikin on perustettu. Isoin syy on siis Suomen heikohkosti toimiva ja sekavan byrokraattinen terveydenhoitojärjestelmä, jossa tuhlataan yhteisiä yhteiskuntamme varoja isolla kädellä. Hoitohenkilökunnan asennoitumisongelmatkaan eivät luonnollisesti helpota tilannetta, kuten tästä puheesta saamme huomata.

Kiitämme Nadjaa siitä, että saimme hänen puheensa täällä julkaista.

"Hyvä puoluekokousväki,

Halusin puhua teille siitä, miten surullisessa kunnossa Suomen julkinen terveydenhoitojärjestelmä on, miten monet varsinkin harvinaisia tai huonosti tunnettuja sairauksia sairastavat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ja jäävät yhteiskunnan tukijärjestelmien hylkäämiksi. 

Mietin pitkään, miten kertoisin teille siitä surullisesta todellisuudesta, jota suurin osa teistä ei onnekseen ole joutunut eikä toivottavasti koskaan joudukaan itse todistamaan. Sen sijaan, että yrittäisin kuvailla sitä teille omin sanoin, luen nyt muutaman lainauksen vertaistukiryhmäni facebook-ryhmästä.

"Neurologi sanoi mulle, että valitettavasti emme voi auttaa sinua, nyt on vain sopeuduttava tilanteeseen. Jos haluat, että sinua hoidetaan niin mene yksityiselle."

 "Kardiologi rähjäsi, että sinulla on liian harvinaiset sairaudet, ei me täällä osata tuommoisia hoitaa. Ja sitten sä vielä olet käynyt yksityisillä lääkäreillä, miksi ihmeessä? Etkö sä ymmärrä, että vaikeutat omaa hoitoasi, kun käyt siellä yksityisellä?"

 "Terveyskeskuksessa sanottiin, että minua ei tarvitse tutkia, koska vaikka jotain löytyisikin, niin mitään ei kuitenkaan tehtäisi. Lääkäri myös ilmoitti, että häntä vituttaa, miten paljon minuun on jo rahaa laitettu, ja kysyi, miksi vielä tulen häntä häiritsemään ja viemään aikaa." 

"Eräs korvalääkäri huusi sormella osoittaen kerran, kun poskiontelotulehdukset aina vaan jatkuivat, että noin nuori, ei koulutusta eikä lapsia, ja näin paksu potilaskertomus, vika ei voi olla kuin päässä." 

"Sen jälkeen, kun olin kiertänyt HUS:ssa keuhko-, sisätauti- ja infektiopolit, korva-, nenä-, ja kurkkupolin, neurologian, psykiatrian ja fysiatrian, ja minut oli jokaiselta osastolta kirjattu ulos, koska "tämän sairauden hoito ei kuulu meille", minut palautettiin terveyskeskukseen. Siellä lääkäri kysyi: ”Niin sä olet sen "yksityisen lääkärin nimi" hoidossa, eikö vaan?” Siihen minä, että ei, kävin siis kerran, mutta ei mulla ole siihen varaa, johon lääkäri, että no missä sä sitten käyt, ethän sä täältä hoitoa saa kuitenkaan." 

"Päiväni kovin suoritus on, että saan syötyä. Unelmani on, että pääsisin joskus käymään kaupassa. En saa sairauspäivärahaa tai kuntoutustukea, koska olen kuulemma ihan työkykyinen." 

"Minulla on ihan kaikki oireet, mitä tähän sairauteen voi kuulua. Viimeiset reilut kaksi vuotta olen ollut niin huonossa kunnossa, etten ole pysynyt huimaukseltani pystyssä juuri ollenkaan, en edes istualtani. Olen parin viime vuoden aikana pystynyt poistumaan kotoa saattajan kanssa noin kerran kuussa. Ja vuodesta toiseen minua pidetään silti työkykyisenä. Pystyisin kuulemma mihin vaan, jos lopettaisin tämän sairauden teeskentelyn."

Terveys on ihmisoikeus, josta jokainen pyrkii pitämään kiinni. Kukaan ei teeskentele sairautta. Pyydän, että muistatte, että aina, kun puhutaan sote-politiikasta, rahasta ja järjestelmistä, puhutaan ihan oikeiden, ihan oikeasti sairaiden ihmisten ihmisarvosta.

- Nadja Kiiskinen