Tiinan tyttären ottama kuva |
TIIVISTELMÄ
Tämä kirjoitus on monikemikaaliyliherkkyydestä eli MCS:stä kärsivän lapsen äidin
mielipidekirjoitus. Lapselle kehittyi ensin homeallergia homealtistuksen seurauksena ja sen jälkitautina MCS.
Professori Ville Valtosen mukaan jopa noin 50 % prosenttia homesairaista sairastuu jälkitautina monikemikaaliyliherkkyyteen, kuten tässäkin tapauksessa on käynyt. Monikemikaaliyliherkkyyden lisäksi lapsen pysyvä homeallergia estää homeisissa tiloissa oleskelun. Suomen kouluissa on laajalle levinnyt sisätilaongelma ja tällä tavoin sairastuneen onkin mahdotonta löytää riittävän puhdasta ja kemikaalitonta koulua normaalia opiskelua varten.
Tämä on samalla kertomus siitä,
minkälaisiin vaikeuksiin kemikaaliyliherkkä lapsi perheineen joutuu julkisen
terveydenhuollon ja sosiaalihuollon myllytyksessä. Kahden huippuasiantuntijan diagnosoiman monikemikaaliyliherkkyyden diagnoosille eivät muut lääkärit anna mitään painoa, vaan ongelmaa pidetään psyykkisenä. Jostain syystä tietyillä lääkäreillä on tarve itselleen tuntemattomien sairauksien tai ongelmien tapauksessa löytää vika potilaan "korvien välistä" huolimatta siitä, että tässäkin tapauksessa mm. homeallergia on jopa verikokein todettu.
Kirjoituksensa äiti päättää
tällaiseen lohduttomaan toteamukseen:
”Eli rutkasti vaan onnea matkaan kaikille kenen lapset ja nuoret
tälläkin hetkellä sisäilmaongelmaisissa kouluissa altistuvat ja oireilevat.
Toiminta on viranomaisten ja julkisen puolen lääkäreiden ym. edustajien osalta
edelleen kivikautisella tasolla ja ainoat ketkä niitä lapsia ja nuoria voivat
auttaa ovat vanhemmat. Tämän Ö-luokan sirkuksen voi välttää tällä hetkellä
lähinnä niin, että ottaa sen lapsen sieltä homekoulusta ajoissa puhtaaseen
kotiin opiskelemaan ja hakeutuu suoraan kaikissa asioissa yksityiselle puolelle
kunnon asiantuntijoiden hoidettavaksi.”
MCS-LAPSEN ÄIDIN PUHEENVUORO
KOULUPSYKOLOGI JA VIIMEISIN LASTENSUOJELUILMOITUS
Suomesta löytyy vain muutamia
erikoislääkäreitä yksityiseltä puolelta, jotka ovat erikoistuneet
sisäilmasairauksien tunnistamiseen ja hoitoon. Olimme jo entuudestaan Ville
Valtosen potilaita, mutta rankkojen oireiden vuoksi kirjauduimme myös Erkki
Antilan jonotuslistalle saadaksemme ohjeistusta lääkitykseen, vitamiineihin ja
lisäravinteisiin. Antilan ammattitaidosta kertoo jonotuslistankin pituus,
odotimme melkein vuoden, että tyttäreni sai ensimmäisen ajan hänelle.
Ville Valtosen lausunto
”Potilaalla on kiistaton home- ja kosteusvauriosairaus (kansankielellä homeallergia) ja siihen läheisesti liittyvä monikemikaaliyliherkkyys.”
Kävimme Antilan vastaanotolla
helmikuun alussa 2015. Saimme mukaamme ohjeistuksen jatkotutkimuksista, jotka
piti hoitua ihan julkisellakin puolella. Olemme siis koko sairastelumme ajan
olleet rankan epäilyksen alaisina oireilumme todenperäisyyden suhteen niin
julkisen puolen lääkäreiden, kuin koulun puoleltakin. Kun nyt sitten oli tarkat
ohjeet, joilla olisi monikemikaaliyliherkkyyttä edes jollain tapaa mahdollista
todentaa, niin julkisen puolen lääkärit eivät näitä tutkimuksia halunneetkaan
tehdä. Eivät myöskään suostuneet toteuttamaan tyttärelleni esimerkiksi
pistoshoitoja, joihin sain reseptinkin valmiiksi.
Tuula Putuksen lausunto homeallergiasta ja perheen tarpeesta homeettomaan asuntoon ja kouluun
”Verinäytteissä on todettu herkistymistä (välitöntä allergiaa) osoittavat positiiviset lgE-vasta-aineet useille kosteusvauriomikrobeille, yhteensä 9:lle eri mikrobille. Ko. testi osoittaa herkistymistä, joka on yleensä pysyvä.
…
Suosittelen perheelle siirtymistä puhtaaseen, homeettomaan asuntoon. Myös pölyjä, kemikaaleja, ärsyttäviä kaasuja ja hajusteita on syytä välttää. Mahdollisimman hyvä sisäilma myös kouluympäristössä on jatkossakin tarpeen.”
Eeva Heikkisen lausunto/lähete, jossa kemikaaliyliherkkyysongelmaa epäillään äidin mielikuvituksen tuotokseksi eli psyykkiseksi ongelmaksi.
”Suurin ongelma näkemykseni mukaan on se että osassa tytön oireista on äidin projektiota, normaalia koulunkäyntiä hän ei ole voinut tehdä, asiasta on tullut erittäin invalidisoiva. Myös aikaisemmin tehty astmadiagnoosi jää tässä tilanteessa toissijaiseksi, tarvitsisiko kuitenkin isommalla annoksella astmalääkitys aloittaa, hän ei ole näistä lääkkeistä viime vuosina hyötynyt. Onko kysymyksessä mahdollisesti Munchausen tyyppinen asia.”
KURKKULÄÄKÄRI KIELTÄYTYY YHTEISTYÖSTÄ
Julkisen puolen eli tässä
kohtaa ensin Päijät-Hämeen keskussairaalan kurkkulääkäri kieltäytyi
toteuttamasta pistoshoitoja ja ohjasi verikokeet hoitamaan terveyskeskuksessa.
Hän myös katsoi koneelta, että tytärtäni on jo tutkittu PÄKSissä neuron
puolella, joten hän kieltäytyi laittamasta lähetettä neurologisiin
tutkimuksiin. Todellisuudessa aiemmat neuron tutkimukset eivät liittyneet tämän
hetkisiin muisti- ja keskittymisongelmiin, vaan poissaolokohtauksien
tutkimiseen.
Ne taas oli tehty täysin
puutteellisesti, koska lähettävä lääkärihän pitäytyi jääräpäisesti siinä
käsityksessään, että kyseessä on vain psyykkiset ongelmat, joten kirjasi
lähetteen sillä tavalla, ettei neuron puolella noteerattu mitään kertomaani,
vaan tytölle tehtiin pelkät epilepsiatutkimukset, vaikka korostin, että itse
olen käsittänyt tutkimusjulkaisuista kyseessä olevan enemmänkin verenkierron
häiriö. Tutkiva lääkäri myönsi, ettei tehty tutkimus näytä verenkiertohäiriöitä
ja homma jätettiin siihen, kun epilepsiaa ei löytynyt.
JULKISESTA TERVEYDENHUOLLOSTA MUUALTA APUA?
Kurkkulääkärin kieltäytymisen
jälkeen aloitin soittorumban terveyskeskukseen, hoitajalle, lääkärille,
ylilääkärille, ja lääkärille, lopputulos oli, että vain perusverikokeet he suostuivat hoitamaan, pistoshoidoista kieltäydyttiin ja muistitestit ohjeistettiin
hoitamaan koulupsykologilla. Sitten soittoa koululle ja siellä psykologi ei
ollut kyseisistä testisarjoista kuullutkaan. Vain muutama testisarja oli heillä
käytössään ja loppujen osalta ei ollut mitään tietoa miten toimia ja
ohjeistettiin hoitamaan ne lääkärillä.
Kun siis lääkärikään ei
testejä tunnistanut, niin he selvittelivät PÄKSin neurolta asiaa ja vastaus
oli, että koulupsykologi tutkii ensin ja vasta sitten lähete PÄKSiin. Sanottiin
myös, että koulupsykologi on lopettamassa hommansa ja uuden palkkaus on kesken.
Sinänsä mielenkiintoista, että sama kuvio näissä hommissa on joka koululla, kun
vuoden alusta alat ilmoitella tutkimuksia vaativasta toimenpiteestä, niin ajan
saaminen menee aina toukokuulle. Toki tämän hetkisen koulun osalta kaikki muut
jutut, kyllä on hoitunut hyvin ja lääkärin tai psykologin palveluja emme ole aiemmin
edes käyttäneet.
KOULUPSYKOLOGI JA HÄNEN RATKAISUEHDOTUKSENSA
Saimme ajan ostopalveluna
hankitulle koulupsykologille toukokuulle. Eli kyse siis yksityisyrittäjästä,
jolta tilattu palveluja, kunnes uusi vakituinen psykologi on saatu hankittua.
Tässä vaiheessa olin soitellut taas jo kymmeniä puheluita ja asian
järjestämiseen oli mennyt yli 3 kuukautta. Tutkimukset oli ensisijaisesti
Antilan ohjeistamia ja minun pyytämiä monikemikaaliyliherkkyyden diagnosoimista
ja neurologisten ongelmien kartoitusta varten. Niillä oli lisäksi tarkoitus anoa
oppiaineiden yksilöllistämistä, koska neurologisten ongelmien vuoksi opiskelu
oli todella hidasta ja työlästä.
Olin etukäteen puhelimessa kertonut psykologille tilanteestamme pintapuolisesti, kun sovimme aikoja. Mutta muuten hän ei siis koskaan ollut tavannut tytärtäni, eikä myöskään saanut mitään kautta käyttöönsä kattavia terveystietoja, koska niitä ei kaikkia ole edes kirjattu koneelle. Jo heti kättelyssä tajusin, ettei psykologi ole oikeastaan millään tavoin perillä sairautemme laadusta tai sen aiheuttamista rajoitteista. Hän kysyi ennen testien aloittamista, että istuukos äiti käytävällä odottamassa vai meneekö tyttö itsekseen sitten perässä kotiin??? Kysyn vaan, että millä ja miten?
Kyseessä siis vuodepotilastasoinen alaikäinen nuori,
joka kärsii jatkuvasta kurkun turvotuksesta, joka pahentuu anafylaksiaksi
kaikkien kemikaalien ja hajusteiden vuoksi. Hän joutui pitämään
hengityssuojainta, jotta pystyi ylipäätään olemaan koulun tiloissa ja hän
meinasi pyörtyä rappusissa ja hädin tuskin pystyi kävelemään psykologin
huoneeseen asti. Tällainen nuori olisi sitten pitänyt jättää tuossa tilassa
yksin kävelemään pysäkille, joka oli itsessään täysin mahdotonta siinä
kunnossa. Ja lisäksi hänen olisi pitänyt kyetä istumaan puolisen tuntia
kemikaaleilla kyllästetyssä linja-autossa hajuvedellä ja pesuaineilla
lotrattujen ihmisten seassa. MCS-potilaat eivät juurikaan kykene matkustamaan
julkisilla ja oireet voi ryöpsähtää anafylaksian puolelle milloin vaan.
Koska huomasin, ettei
psykologi ymmärrä alkuunkaan minkä sairauden kanssa hän on tekemisissä ja koska
olimme jo kymmeniä kertoja törmänneet vastaaviin tilanteisiin, jotka aiemmin on
siis johtaneet huostaanottokäskyihin ja lukemattomiin muihin sotkuihin ja
ongelmiin, joita parhaillaankin selvitellään kanteluiden muodossa, päädyin
toteamaan, ettei tyttäreni keskustele kenenkään kanssa ilman valvontaa.
Velvollisuuteni on huoltajana huolehtia tyttäreni edun toteutumisesta ja
tarvittaessa oikaista häneen kohdistuvaa asiatonta kohtelua.
Keskustelu tutkimuskäynneillä
oli jopa siinä määrin niukkaa, että vielä palautekäynnillä psykologi kuvitteli,
että tyttäreni on suorittanut vain kuudenteen luokkaan asti koulua ja, että
viimeiseen reilu kolmeen vuoteen ei olisi koulunkäynti edistynyt lainkaan,
vaikka oikeasti on siis ysillä ja suorittaa kasilta keskeneräisiä kursseja. Hän
kysyi ensimmäisellä käynnillä, että ”mites sä oot nyt viime aikoina pystyny
käymään koulua”. En tiedä kenen papereista hän on taustatiedot selvittänyt, kun
tyttäreni ei ole kyseistä koulua käynyt koskaan ja kirjoilla siellä on
kuitenkin ollut jo toista vuotta. Kun palautekäynnillä hän vielä kysyy koulunkäynnin
toteutumisesta puuskahdan epäuskoisena, että tyttärenihän käy Monni-koulua.
Johon psykologi kysyy naurahtaen, että ”mikä se on?” kun sitten kerron kyseessä
olevan nettikoulu, niin psykologi edelleen naurahtaen kysyy ”mikä se on?”
Keskustelu jatkuu ja
psykologi alkaa kertoilla näkemyksiään, kuinka kyseessä on hänen mielestään
”pattitilanne” ja alkaa kysellä olisiko sairaalakoulua selvitelty voisiko
tyttäreni mennä sinne??!! Ja kuinka ongelmana hänen mielestään tässä on, että
kukaan ei oikeastaan ole nähnyt kuinka huonossa kunnossa tyttäreni kotona on,
että onko missään vaiheessa ollut PITKÄÄ sairaalatutkimusjaksoa. En voi uskoa
kuulemaani, olen viimeiset pari vuotta kirjoittanut kattavia kanteluita
nimenomaan näistä kyseisistä asioista. Sen lisäksi olen vääntänyt ja taistellut
kolmatta vuotta, ennen kuin sain sairauden mukaiset opetusjärjestelyt tyttärelleni.
KOULUPSYKOLOGIN RATKAISUEHDOTUKSIIN LIITTYVÄT ONGELMAT
Pistänpä tähän nyt ihan
listana ongelmat joita liittyy psykologin ratkaisuehdotuksiin:
1. Sairaalakoulu on
tarkoitettu psyykkisesti sairaille nuorille tai nuorille, joiden fyysinen
sairaus pakottaa heidät oleskelemaan pitkiä aikoja sairaalassa. Sairaalakoulu
ei sovellu millään muotoa sisäilmasairaan nuoren opiskeluun, koska:
·
Päijät-Hämeen keskussairaalan tilat ovat rankasti
sisäilmaongelmaiset, niissä ei pysty oleskelemaan edes normaalin vastaanottoajan
ilman hengityssuojainta ja maskin kanssakin kunto romahtaa yleensä koko
loppuviikoksi. Ja nyt siis puhutaan perus 8 tunnin koulupäivistä, jonka
sairastuneen nuoren pitäisi kyetä viettämään tiloissa.
·
päiväkoulun tilat eivät ole yhtään sen paremmassa kunnossa.
·
sisäilmaongelmien lisäksi toisena suurena ongelmana on sairaalan
tiloissa käytetyt ammattikäyttöön tarkoitetut rankat desinfiointiaineet. Kaikki
pinnat on käsitelty desinfioimalla, joten kaikki tilat on myös potentiaalisia
anafylaksian laukaisijoita. (Anafylaksialla tarkoitetaan
äkillistä, vakavaa allergista yleisreaktiota, joka on hengenvaarallinen ilman
oikeanlaista ensiapua. http://www.allergia.fi/allergiat/anafylaksia/
) Kemikaalihuurut eivät todellakaan poistu tiloista edes
ilmanvaihdon avulla.
·
henkilökuntaa ei ole millään muotoa velvoitettu
kemikaalittomiksi tai hajusteettomiksi. Etenkin kun lähtökohtainen ajatus
psykiatrian puolella on, että kaikki oireet sisäilmasairaalla on vain
kuvittelua tai seurausta lapsuuden oletetuista traumoista, ei
hajusteettomuuteen edes nähdä mitään tarvetta.
·
hajusteettomuus pääsääntöisesti henkilökunnan puolelta
käsitetään niin, että kun jättää hajuveden pois, niin sitten on kaikki ok.
Todellisuudessa monikemikaaliyliherkän potilaan hoitohenkilökunnan pitää olla
täysin kemikaalittomia eli ei hiuslakkaa, ei hoitoaineita, ei shampoita, ei
dödöä, ei kosteusvoiteita, ei tupakointia, ei pyykinpesuaineita. Ja tätähän ei
mikään hoitohenkilöstö tällä hetkellä noudata tai yritä edes noudattaa.
Kun/jos MCS-potilas pakon
edessä kuitenkin sijoitetaan väärillä perusteilla sairaalakouluun ja tilat
henkilöstöineen on kemikaalein kyllästettyä, potilas ei luonnollisestikaan
parane vaan sairastuu entisestään ja opiskelu ei edisty mihinkään. Tässä kohtaa
työryhmä punnitsee tilannetta; nuorelle on olevinaan annettu kaikki maailman
mahdollisuudet ja se ei vaan saa opiskelua etenemään.
Ratkaisuina on
luonnollisestikin masennus- tai muu mielenterveyden ongelmia kuvaava diagnoosi,
sijoitus suljetulle psykiatriselle osastolle ja nuoren tulevaisuus tulee
täyttymään psyykelääkitysten parissa askartelusta ja pohdinnoista mikä
lapsuudessa menikään vikaan. Varmaa on heidän mielestään vain se, että vika
täytyy olla vanhemmissa. Ei siis suinkaan homeisissa tiloissa tai hoitsun
uudessa hajuvedessä. Lopulta päädytään huostaan ottamaan nuori ja sijoittamaan
se mahdollisimman kauas vanhemmistaan, jotta paraneminen voisi kunnolla alkaa
ilman viallisia vanhempia.
Sairaalakoulu ei ole
etäkoulu. Tarkoittaa siis sitä, että vuodepotilastasoinen nuori pakotetaan
huostaanotolla uhaten joka aamu kuumeisena pyörtymisen partaalla
sairastuttaviin tiloihin.
Monet MCS-potilaat, (kuten
mekin) saavat oireita painomusteista, papereiden valmistukseen käytettävistä
kemikaaleista ja paperiin erittäin helposti imeytyvistä epäpuhtauksista.
Esimerkkinä voin kertoa, etteivät yhdetkään tyttäreni saamista koulukirjoista
ole ollut homeettomia vaan kaikki on olleet valmiiksi homeessa, kun ne on
meille annettu. Niiden käsittely on täysin mahdotonta, koska oireet vain
voimistuvat mitä kauemmin papereita käsittelee. SAIRAALAKOULUSSA EI OLE MITÄÄN
NETTIMATERIAALIA OPISKELUA VARTEN! Eli mitenköhän psykologi kuvitteli tyttäreni
opiskelevan sairaalakoulussa, jossa on pakko käsitellä kirjoja jos meinaa
opinnoista suoriutua??!!
2. Lisäksi psykologi pohtii
oireilun todentamista. Miten on mahdollista todentaa kemikaalittomien
kotiolojen oireilun määrää sijoittamalla tyttö homeiseen sairaalaan kemikaalien
keskelle pitkäaikaiseen seurantaan? Kuka vastaa tahallisen pakkoaltistuksen
aiheuttamista terveyshaitoista ja terveyden vaarantamisesta? Kuka korvaa
tyttärelleni tämän vajaan kahden vuoden toipumisajan jos psykologi päättömillä
toimillaan nollaa tämän terveydentilassa tapahtuneen positiivisen muutoksen
romahduttamalla terveyden täysin pakkoaltistuksella? Kuka vastaa uudesta kahden
vuoden toipumisajasta, joka epäilemättä seuraa noin rankoista hoitovirheistä?
Eli tässä nyt muutamia
epäkohtia, joita tuli ensimmäisenä mieleen. Tuli hyvin vahva kuva, että
psykologi kävi ”starana” pyörähtämässä paikalla ja ei millään muotoa kokenut
velvollisuudekseen perehtyä meidän tilanteeseen ajan ja järjen kanssa.
Aavistukseni väärille
raiteille ajautuvista ”hoitotoimista” vahvistuu entisestään ja alan
suorasanaisesti oikoa tilannetta kertomalla, että nyt on todellakin psykologin
syytä keskittyä pelkän muistitestin pisteiden laskemiseen ja kerroin, etten
anna suostumustani minkäänlaisen psyykkisen tilan arviointiin, koska psykologi
ei ymmärrä tilanteestamme yhtään mitään. Väärät kirjaukset, kun pysyy
virallisena totuutena ikuisesti koneella, joista seuraava asiasta mitään
tietämätön lukee nämä ”ammattilaisen ja asiantuntija arviot” ja tekee omat
jatkosuunnitelmansa niiden pohjalta. Korostan, että häneltä on pyydetty vain ja
ainoastaan Antilan ohjeistamia muistitestejä, ei yhtään mitään muuta
ylimääräistä, eikä näitä tapaamisia ole kukaan muu edes millään tavoin muuten
nähnyt tarpeellisena.
Psykologi soitteli myöhemmin
perään ja ilmoitti tekevänsä lastensuojeluilmoituksen. Kerroin tässäkin kohtaa
hyvin suoraan millä tavoin hän toimii väärin ja mitä siitä pahimmillaan
tyttärelleni seuraa. Edes tieto pakkoaltistuksen aiheuttamasta terveydentilan
romahtamisesta vaikuttanut millään tavoin psykologin toimintaan. Kerroin myös,
että jo toista vuotta sitten on lastensuojelun tilanne selvitetty ja heillä ei
ole tarjota mitään toimivia tukikeinoja. Hän nyt siellä sitten taputtelee
itseään selkään, kun on tehnyt sen mikä hänen käsityksensä mukaan on tyttäreni
parhaaksi, vaikka ei ole millään tavoin perillä siitä, miten lastensuojelu
voisi tilannetta nyt tässä kohtaa paremmaksi muuttaa. Jos hän todella olisi
halunnut toimia tyttäreni edun mukaisesti, niin olisi ollut syytä perehtyä 5
eri lääkärin lausuntoihin, joissa ohjeistetaan, kuinka monikemikaaliyliherkän
nuoren kanssa tulee toimia.
Kun soitin rehtorille tästä
päättömästä touhusta, että kukaan koulun puolelta ei ole koko aikana nähnyt
tarpeelliseksi ilmoitella lastensuojeluun mitään ja nyt täysin ulkopuolinen,
joka ei ole koskaan edes törmännyt MCS-potilaaseen, saa sitten pyöräyttää
käyntiin kunnon sirkuksen. Rehtorin mukaan hän ei voi mitään sille jos
psykologi asiat nyt näkee näin ja tekee ilmoituksen. Kysyin vielä ymmärtääkö
rehtori, ettei tapaamisissa todella ole tullut ilmi mitään uutta, psykologille
on vain ja ainoastaan vastailtu muistitestin kysymyksiin ja kyse on psykologin koulutuksen
ja tiedon puutteesta ja hän toimii täysin tyttäreni edun vastaisesti. Rehtori
kertoi ymmärtävänsä ja sanoi, ettei ilmoituksen tekijänä ole koulu vaan
koulupsykologi, joka ei toimi oppilashuoltoryhmän edustajanakaan tässä
tilanteessa.
Viimeisimmässä puhelussa
tiedustelin psykologilta onko hän hoitanut CFS-potilaita aiemmin. Psykologi ei tiennyt
mitä se tarkoittaa. Sen lisäksi, että tämä psykologi nyt sai käynnistettyä
aiheettomat lastensuojelutoimet, hän myös jätti lähetteen jatkotutkimuksiin
neurolle tekemättä. Tässä kohtaa kysymys kuuluukin MILLÄ TERVEYDENHUOLLOSSA JA
KOULUMAAILMASSA AIOTAAN EROTTAA LASTEN JA NUORTEN NEUROLOGISET OIREILUT, JOTKA
OVAT SISÄILMAONGELMIEN AIHEUTTAMIA?
JOS NÄITÄ NUORIA EI OSATA
EROTTAA, VAIKKA ON ERIKOISLÄÄKÄRIN OHJEISTUS KUINKA TOIMIA, NIIN MITEN KÄY
NIIDEN LASTEN JA NUORTEN KENEN VANHEMMAT EIVÄT OLE SAIRASTUNEET, EIVÄTKÄ
YMMÄRRÄ MISTÄ LAPSET PUHUVAT JOS KERTOVAT KOULUPÄIVÄN AIHEUTTAMASTA
PYÖRRYTYKSESTÄ, MUISTI- JA KESKITTYMISVAIKEUKSISTA, AIVOSUMUSTA, HUIMAUKSESTA
JNE.
NÄMÄ LAPSET JA NUORET TULEVAT
JÄÄMÄÄN ILMAN ASIANMUKAISIA HOITOTOIMIA, NIIN KAUAN KUIN TÄLLAISIA PSYKOLOGEJA
YM. TOIMIJOITA ON KETKÄ SÄÄTÄÄ JA SÄHELTÄÄ ASIAN PARISSA ILMAN KOULUTUSTA JA
YMMÄRRYSTÄ.
Teimme netistä tulostettavan
työterveyslaitoksen Euroquest-testin, jolla kartoitetaan ja arvioidaan
työperäisiä liuotinainesairauksia. Koulujen sisäilmasta löytyy huimia määriä
kemikaaleja ja kuten vaikka Ahtialan koulunkin mittauksista löytyi
etyyliheksanolia, ei asialle tehty mitään. Silti samaan aikaan tiedetään, että
työaltistuksissa kemikaalit voivat aiheuttaa pysyviä neurologisia vaurioita. Tyttärelläni
on testin mukaan vaikeita neurologisia ongelmia. Erkki Antila kirjoitti asiasta
lausunnon, jonka olin palautekäynnillä toimittanut psykologille. Sen sijaan,
että asiaa tutkittaisiin päksin neuron puolella tarkemmin, siirtyy asian hoito
nyt psykologin päätöksestä lastensuojeluun ja psykiatriselle puolelle. Ja vain
siitä syystä, että psykologi ei tiedä mikä on Euroquest- testisarja, eikä hän
tiennyt paria muutakaan testisarjaa, joten ne vaan jätettiin tekemättä.
Lopuksi psykologi tiedustelee
olisiko homepakolaisilla tietoa jostain ratkaisuista, joilla asiaa voisi
auttaa??! Siis sen jälkeen, kun olin kattavasti ja suoraan kertonut
tilanteemme, kuinka se kuuluu hoitaa ja millä tavoin hän toimii nyt väärin
ohjaamalla meidän lastensuojelun suuntaan. Ei siis riitä, että olemme
kattavasti kokeilleet kaikki mahdolliset kikat, joilla koulunkäynnin ja
lukuisat muut ongelmat on saatu lopulta ratkaistua ja olemme olleet
homepakolaisten projektissa mukana, jossa meiltä on kerätty tietoa
tapahtuneista kokeiluista. Tyttäreni aloitti monni-koulun juurikin noiden
haastattelujen aikoihin eli olemme jo olleet yhtenä perheenä, kenen kokemuksia
tullaan käyttämään jatkossa ratkaisujen ohjeistuksissa. Minun kertomana näitä
asioita ei voi siis uskoa, vaan usutetaan lastensuojelu huostaanottoon ym.
toimiin, mutta jos homepakolaiset painattaa ohjekirjan, jossa kerrotaan samat
asiat, niin sitten asia ilmeisesti tulee ymmärretyksi?? Erittäin hyvä juttu,
että tämä opas nyt sitten lopulta on valmis, jospa sillä jatkossa saadaan
sisäilmasta sairastuneiden lasten ja nuorten aiheettomat huostaanototkin
käännettyä laskusuuntaan. Vaikka toki onhan jossain kohtaa joku ratkaiseva vika
oltava jos psykologi ei usko potilaan tai tämän huoltajan kertomaa ollenkaan.
LOPUKSI
Eli
rutkasti vaan onnea matkaan kaikille kenen lapset ja nuoret tälläkin hetkellä
sisäilmaongelmaisissa kouluissa altistuvat ja oireilevat. Toiminta on
viranomaisten ja julkisen puolen lääkäreiden ym. edustajien osalta edelleen
kivikautisella tasolla ja ainoat ketkä niitä lapsia ja nuoria voivat auttaa
ovat vanhemmat. Tämän Ö-luokan sirkuksen voi välttää tällä hetkellä lähinnä
niin, että ottaa sen lapsen sieltä homekoulusta ajoissa puhtaaseen kotiin
opiskelemaan ja hakeutuu suoraan kaikissa asioissa yksityiselle puolelle kunnon
asiantuntijoiden hoidettavaksi.
-
Tiina
LINKKEJÄ
Tietoa ja tutkimuksia kemikaaliyliherkkyydestä: http://www.hajusteyliherkkyys.com/linkkejaTutkimuksiinJaLisatietoon.html
En ihmettele, kun johtavassa asemassa oleva lääkärikin toteaa:
VastaaPoista"Kunnat tekevät oikein kiistäessään sisäilma ongelmat mahdollisimman pitkään".
Voi voi sentään! Näitä surullisia tarinoita olen kuullut vuosien mittaan, kun olen jo vuosia toiminut homesairaiden vertaistukiohjaajana. Nämä sairaudet TUNNETAAN jo, joten pikkuhiljaa pitää päättäjienkin päivittää tietonsa ajan tasalle!
VastaaPoistaVoi olla aika hankalaa. Esimerkiksi kaksi PSHP:n lääkäriä eivät suostu kirjoittamaan lähetettä mihinkään allergiatutkimuksiin kosteusvauriohomeita koskien vaikka altistetiedot tuotaisiin nenän alle.
VastaaPoista