On hyvä asua Suomessa – TAINAN STOORI

Kuva Tainan unelmapaikasta meren syvyyksistä. Paikasta, jossa Tainakin on kivuton. Muistoissa.

ESIPUHE

Mä olen niin väsynyt. Kipuun. Lääkäreihin. Väheksyntään. Opiaatteihin.  Nokian sosiaalitoimistoon. Mielenterveystoimistoon. Niin sanottuun potilasasiamieheen. Silloin kuin apua tarvitsis, sitä ei tunnu mistään saavan.

Kivut vaan pahenee, nyt ei oo makuulla tuntoa enää toisessakaan jalassa, eikä vasemmassa kädessä. Lääkärissä vaan voivoteltiin tilannetta ja lisättiin TAAS opiaatteja. Pyysin kotiapua tai kyytejä edes lapsille. Ei rahaa. Pyysin varmaan kymmenennen kerran pääsyä kipupsykolle. Ei lähetettä kun ei heidän mielestä tarvetta. Soitin potilasasiamiehelle, joka nauroi mun "toivotonta tilannetta". Ja suositteli yksityislääkäriä! Siis täh!?

Päälle muut moskat mitkä mun on joka päivä hoidettava. Mulle riitti. En hitossa nöyrry enää kerjään apua kun lopputulos on aina sama, kipujen lisäksi oot nöyryytetty. On hyvä asua Suomessa.

No, ehkä mun on paras aloittaa alusta ja kertoa vähän taustojakin teille. Aloitetaanpa.

TAUSTAA

Asun Nokialla, Tampereen kupeessa. Olen nelikymppinen perheenäiti ja meillä on 4 lasta, joista 3 asuu vielä kotona. Nuorin lapsista, 7-vuotias, sairastaa hyvin vaikeaa astmaa. Lapsen vuoksi olemme teoriassa oikeutettuja vammaistukeen ja minä toimin hänen omaishoitajanaan. Miehellä on reissutyö, hän on viikot poissa, joten viikolla minun pitää pystyä lapset hoitamaan.

Meillä on suvussa jonkin verran nivelrikkoa ja ehkä siitä syystä polveni alkoivat temppuilemaan viime vuosikymmenellä. Kivut ja ongelmat olivat niin pahoja, että vuonna 2010 minulle laitettiin omien polvinivelieni tilalle patella-proteesit molempiin polviin. Leikkaus onnistui hyvin huonosti, jalkalihakseni eivät sen jälkeen enää kunnolla toimineet, kovat polvikivut jatkuivat ja sen lisäksi alkoivat kovat selkäkivut. Selkäongelmat johtuivat ymmärtääkseni huonosti onnistuneesta polviproteesileikkauksesta ja sen aiheuttamista ryhti- ym. ongelmista, jotka kuormittivat selkääni väärällä tavalla.

Kävin tämän jälkeen useita kymmeniä kertoja tutkimuksessa leikkauksen tehneessä COXA-tekonivelsairaalassa, mutta siellä lääkärit eivät tehneet kunnon tutkimuksia. He olivat pitkään sitä mieltä, että kyseessä ovat vain lihaskalvo-ongelmat. Samoin kävin hakemassa apua Nokian terveyskeskuksessa, mutta sielläkään asiaa ei otettu todesta.

KUVAT 1-2 Coxa-epikriisi 16.11.2011, polvien tekonivelet

SELKÄONGELMAT KÄRJISTYVÄT

Juuri ennen joulua 2010 selkäongelmat kärjistyivät. Kivut olivat pitkään olleet jo aivan hirveitä, mutta silloin räjähti. Makasin sohvalla, huusin suoraa huutoa kivusta ja jalkani olivat halvaantuneet. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja jouduin hätäleikkaukseen päivystyksessä. Alaselässäni lannerangan L4-5 välissä oli välilevypullistuma, joka oli painanut hermoja aiheuttaen jalkojen halvaantumisen. Kun heräsin leikkauksesta, kivut olivat edelleen samanmoiset eikä oikeassa jalassani ollut enää tuntoa. Selvästi pahemmat kivut olivat oikeassa kuin vasemmassa jalassani.

Leikannut kirurgi tuli leikkauksen jälkeen keskustelemaan kanssani ja kertoi, että oli tehnyt leikkauksessa virheen. Hän oli vahingossa sohaissut hermokimppuun, minkä seurauksena jalastani lähti tunto. Tätä lääkäri ei kuitenkaan ollut kirjannut leikkauskertomukseen, vaan oli jättänyt asian mainitsematta. Tein valituksen Potilasvahinkokeskukseen saadakseni jonkinlaisia korvauksia, mutta lääkäri ei enää myöntänyt asiaa ja vuoden papereiden pyörittelyn jälkeen Potilasvahinkokeskus (PVK) lähetti kielteisen päätöksen. PVK totesi päätöksessään, että ongelma johtuu ”perussairaudesta” eikä hoitovirhettä heidän mielestään ollut tapahtunut.

KUVAT 3-6 TAYS Kuntoutus 20.02.2012

”Omalääkäri kertoo tunteneensa tutkittavan 8 vuoden ajalta. Suurimmat ongelmat alkoivat polvitähystysten jälkeen muutama vuosi sitten. Kun polvien kunto meni huonoksi, alkoi selkäoireilu. Koko ajan oireilu on mennyt huonommaksi ja pettymykset hoitotuloksista ovat näkyneet myös psyykkisellä puolella.”

…

”Tutkittava tarvitsee edelleen apua henkilökohtaisissa toimissa mm. sukkien pukemisessa. Arjen askareista selviytyy lähinnä ruuanlaitosta ja jo astianpesukoneen käytöstä selviytyminen on vaihtelevaa.”

…

”Kävelymatka rajoittuu edelleen 100-200 metriin ja istuminen on vaikeaa. Maksimissaan noin 20 min.”

TILANNE NYT

Tällä hetkellä tilanne tuntuu täysin toivottomalta, apua ja hoitoa ei tunnu saavan mistään. Varaa lähteä täysin yksityisen puolen tutkimuksiin ja hoitoihin ei ole, joten olen julkisen terveydenhuollon varassa. Omalääkärini Nokian terveyskeskuksessa on hoitanut minua 8 vuotta. Hän on kertonut minulle suoraan, ettei pysty tekemään mitään. Hän sanoo, ettei pysty lähettämään minua TAYS:iin (Tampereen yliopistollinen keskussairaala), koska sieltä lähetteet tulevat aina takaisin. Aina kun hän on yrittänyt, TAYS on lähettänyt lähetteet takaisin. Syynä on rahapula. Eli vaikka lain mukaan pitäisi hoitaa, rahapulan vuoksi siitä kieltäydytään.

Eräänkin kerran soitin TAYSin kuntoutuspoliklinikalle, pyysin päästä kuntoutukseen ja keskustelin asiasta puhelimeen vastanneen hoitajan tai sihteerin kanssa. Tämä sihteeri oikein suuttui asiasta ja huusi minulle suoraa huutoa puhelimessa, että enkö ymmärrä että heillä on kova lääkäripula ja lähete tullaan joka tapauksessa lähettämään takaisin?!? Hän sanoi, että koska olen jo kaksi kertaa ollut hoitojaksolla ja minut on todettu toivottomaksi tapaukseksi, minua ei oteta sisään. Lisäksi hän sanoi, että jos lähete hyväksyttäisiinkin, niin kutsu tulisi aikaisintaan puolen vuoden päästä.

Todellisuudessa minua ei ole edes kunnolla tutkittu, joten mielestäni minut pitäisi ensin kunnolla tutkia ennen kuin minut leimataan sellaiseksi toivottomaksi tapaukseksi, jota ei pystytä kuntouttamaan. Ja kyllä kai ”toivottomiakin tapauksia” pitäisi yrittää sen verran hoitaa ja kuntouttaa, että edes kipuihin saisi apua?

Kyseisellä kuntoutuspoliklinikalla minulla oli aikaisemmin kuuden päivän jakso, jolloin minua piti moniammatillisen tiimin tutkia ja selvittää tilanteeni ja kuntoutumismahdollisuuteni. Tuon kuuden päivän jakson aikana tapasin kuitenkin vain yhden lääkärin ja hänkin oli psykiatri. Fyysisiä kuntoutumismahdollisuuksiani ei siis tuolloinkaan tutkittu. Tämän jälkeen hoitosuhteeni kuntoutuspoliklinikaltakin katkaistiin ja ”hoitoni” siirrettiin takaisin terveyskeskukseen. Terveyskeskuksessa mahdollisuuksia, osaamista ja resursseja minun tutkimiseen ja hoitamiseen ei kuitenkaan ole.

KUVAT 7-9. TAYS, Yleispsykiatrian lausunto 9.11.2011

”…viimeinen B-lausunto kuntoutustukea varten tehty PKT:ltä syyskuussa huhtikuun loppuun 2012, josta juuri nyt Ilmarinen tehnyt hylkypäätöksen.”

…

”Oman liikuntakyvyn menetyksen lisäksi potilaalla elämässä ollut myös raskaita muita tapahtumia, kuten tyttären 2007 kasvohermohalvaus ja vuonna 2006 xxxxxx kuolema xxxxxxx xxxxxxxx.”

…

”Nykyisenä ongelmina potilas näkee voimakkaan selkäkivun ja sen aiheuttaman väsymyksen ja työkyvyttömyyden. Kipujen seurauksena nukkuminen huonoa vaikuttaen muistiin ja jaksamiseen.”

…

”Kipupiirroksessa kipualueita niskassa, alaselässä ja alaraajoissa lisäksi puutumista ja tunnottomuutta ylä- ja alaraajoissa. Kivun voimakkuus 6-7-8-/10. Päivittäisten toimintojen osalta toimintakykyä jäljellä vain vähän kautta linjan 0-2/10.”

Myös kipupoliklinikalta hoitosuhteeni on katkaistu. Siellä kipulääkäri raivostui, kun hänen määräämänsä lääkkeet eivät sopineet minulle niiden aiheuttamien huimausoireiden vuoksi. Minun täytyy kuitenkin viikolla pystyä yksin lapset hoitamaan, eikä se onnistu jos huimauksen takia joudun konttaamaan lattialla. Mies on viikot työmatkoilla ja hänen täytyykin olla töissä, että taloutemme pysyy edes jotenkuten kasassa. Samasta syystä en voi viikolla paljon käyttää minulle kipuun määrättyjä opiaattejakaan, täytyyhän minun olla kohtuu selväpäinen lapsia hoitaessani. Viikonloppuisin voin sitten hieman huokaista ja käyttää kipulääkkeitä ja lieventää kipujani. Siksi saan yleensä vain viikonloppuisin paremmin nukuttuakin kivuiltani.

Olen nuorimman lapseni omaishoitaja, mutta välillä hoitosuhde tuntuu olevan toisinpäin. Joskus selkäni on niin kivulias, että 7-vuotias lapseni laittaa minulle kengät jalkaan, kun lähdemme ulos. Olen myös pyytänyt kotiapua selvitäkseni paremmin lasten kanssa, mutta sitäkään ei myönnetä. Omaishoidon ohjaaja vammaispalvelusta käy kerran vuodessa tekemässä vuositarkastuksen. Taas viimeksi hänen kanssaan keskustelimme asiasta ja hän sanoi tietävänsä, että lain mukaan omaishoitajalle kuuluisi vähintään 3-4 vapaapäivää kuukaudessa. Hän kuitenkin sanoo, että heillä ei ole riittävästi työntekijöitä eikä rahaa, että he voisivat näitä lain vaatimuksia noudattaa. Tämä tilanne on jatkunut jo neljä viimeistä vuotta ja aina sama virsi. Aina kun pyydän kotiapua, edes niitä 3-4 vapaapäivää kuukaudessa, jolloin vammaispalvelusta pitäisi tulla minulle lasten ja kodinhoidon apua, vastaus on sama. Ei ole rahaa eikä työntekijöitä.

Kun vuonna 2010 halvaannuin, jouduin selkäleikkaukseen, eivätkä halvaantuneet jalkani toimineet, arvatkaapa miten sain Nokialta lastenhoitoapua kotiini? Jouduin tekemään itsestäni lastensuojeluilmoituksen, ennen kuin sain puoleksi vuodeksi avustajan, joka kävi kodissamme kerran viikossa!

Kipupsykologillekin olen pyytänyt lähetettä varmaan kymmenen kertaa ja joka kerta psykiatriselta osastolta tulee vastaus, että ei tarvetta. Terveyskeskuslääkäri kirjoittaisi minulle sinne kyllä lähetteen, mutta sanoo että määrärahat tältä vuodelta on loppu, hän voi laittaa lähetteen aikaisintaan ensi tammikuussa. Hän oli soittanut TAYS:iin ja kysynyt asiasta ja yleispsykiatrian polilta oli vastattu, että se lähete todennäköisesti lähetetään samantien takaisin tai sitten laitetaan jonoon hyväksyttäväksi ensi vuodelle.

Potilasasiamiehelle olen myös soittanut, puhunut hänen kanssaan kolmesti ja pyytänyt apua ja arvatkaapa mikä on aina vastaus? Hän vain nauraa – siis todellakin nauraa puhelimessa – minun ”toivotonta tilannettani” ja suosittelee yksityislääkäriä. Sanoo, että se on ainoa tapa saada apua.

PITÄKÄÄ TUNKKINNE!

Nyt olen niin leipääntynyt tähän, että päätin etten enää pyydä apua. Ei tällaista jaksa. Lopputulos on aina sama, apua ei saa ja kaiken muun hyvän lisäksi vielä nauretaan päälle. Kipujen lisäksi saa vielä sietää jatkuvaa nöyryyttämistä. Mä en jaksa. Tällaista kuuluu tänne Nokialle. On hyvä asua Suomessa.

- Taina

ÄSV-BLOGILIIKKEEN ANALYYSI TAPAUKSESTA

  

EI KUNNOLLA TUTKITA? Suomessa on liian yleistä tällainen menettely, jossa potilasta ei kunnolla edes tutkita, jotta järkevä hoito ja kuntoutus olisi edes mahdollista. Tässäkin tapauksessa yksittäiset yksiköt, kuten TAYS:n tietyt osastot ja Nokian terveyskeskus, vetoavat oman yksikkönsä budjettien riittämättömyyteen ja jättävät potilaan hoitamatta.

ENNEN HALVAANTUMISTA EI TEHDÄ MITÄÄN? Tällä potilaalla tunnottomuus on lisääntynyt sekä ylä- että alaraajoissa, mikä saattaa olla merkki etenevästä halvaantumisesta. Silti tilanteeseen ei kiinnitetä huomiota eikä asialle tehdä mitään. Tämäkö on suomalaisen terveydenhuollon koko kuva, odotetaan potilaan halvaantumista ennen kuin asialle tehdään jotain? Toimeen tartutaan vasta, kun on jo myöhäistä?

YHTEISKUNNAN YHTEISEN EDUN JA YKSITTÄISTEN TERVEYDENHOITOYKSIKKÖJEN VÄLINEN ETURISTIRIITA? Tällainen menettely tullee loppujen lopuksi yhteiskunnalle kokonaisuutena kalliimmaksi, kuin jos ongelmaan tartuttaisiin nopeasti ja tehokkaasti. Yksittäisten yksikköjen tuijottaminen vain omiin etuihinsa ja omaan budjettiinsa aiheuttaa kokonaisuuden kannalta järjettömän toiminnan. Asia pitäisi jotenkin keskitetysti pystyä ratkaisemaan, jotta koko yhteiskunnan etu ajaisi yksittäisen yksikön omien etujen edelle. Toivottavasti sote-uudistajat ovat nyt kuulolla...

HOITAMATTOMUUS JOHTAA PAHIMMILLAAN PYSYVÄÄN TYÖKYVYTTÖMYYTEEN... Tällaisessa hoitamattomuuskierteessä hyvin monen potilaan kohdalla vuosien varrella kivut ja vaivat kroonistuvat, ja kuntoutuksesta tulee huomattavasti vaikeampaa ja potilaan työkyvyttömyydestä voi tulla pysyvää.

SOTE-JÄRJESTELMÄMME TODELLINEN KUNTO? Tämäkin tapaus on taas yksi selkeä esimerkki sote-järjestelmämme huonosta toimivuudesta ja jopa laittomasta toiminnasta. Korjaako tekeillä oleva sote-uudistus tällaisetkin ongelmat? Ja ovatko tämän tyyppiset järjestelmälliset ongelmat edes päättäjiemme tiedossa?

Katso myös ÄSV-liikkeen terveydenhuollon korjausohjelma täältä ja vastaava blogikirjoitus täältä, niin näet mikä Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä on pielessä!

JÄLKILÖYLYT 19.11.2014

Taina joutuu turvautumaan ensiapuun 19.11.2014 rajun selkäkipukohtauksen takia. Tainalta lähtee kipujen myötä taju, ja lapset soittavat ambulanssin. Kuinka ollakaan, taaskaan lääkärit eivät ole kiinnostuneet tutkimaan, mistä kivut johtuvat. Tässä Tainan kirjoittama päivitys Facebookiin:

Makaan TAYSin Acutassa. Järjetön kipu kouristelu kohtaus, lapset soitti lanssin. Siellä sain tunnin kokeilujen jälkeen helpottavan lääkkeen. Vajaa tunti kivutonta ja taas alkoi. Vihdoin tuli lääkäri joka sanoi "ei nyt viitsi kuvata kun 1/2v sit kuvattu tulee liikaa säteilyä. Menetkö osastolle huiliin vai kotiin? KAIKKI jatkot poliklinikan kautta"

Mitä tällä laitoksella tekee? Mä pyysin ja rukoilin etten tänne joudu, mutta kivut vei tajun. Näin hoidetaan. Lähden sokeana ilman laseja ja vaatteita taksilla kotiin miettimään mikä missä vialla ja miksi kivut näin kamalat. On se hyvä että lapsetkin näkee kuinka laadukasta hoitoa saa.

"Kiitos" Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ensiapu taas hienosta hoidosta.

Kun lääkärikin uskaltaa olla ihminen! – RUUSUJA TERVEYDENHUOLLOLLE

Olen viime kesästä lähtien pitänyt sisustusblogini suljettuna ja viettänyt muutenkin hiljaisempaa elämää viimeaikaisten rajujen terveyshuolieni takia. Sen jälkeen olen saanut paljon sähköpostia, minut on pysäytetty kadulla, sosiaalisessa mediassa on otettu yhteyttä ja kyselty mitä kuuluu? Kuinka olen voinut ja miltä elämä näyttää tänä päivänä? Haluan kirjoittaa teille lukijat nyt pienen väläyksen millaisia asioita olen sen jälkeen saanut kohdata. Moni muistaakin viime kevään taistelut terveydentilastani? Jos vastasit kyllä, niin lue tarinani alla.

Jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana aina silloin tällöin kohtaamaan lääkärin. Ja jokaisella on varmasti jonkinlainen mielipide siitä, millainen on hyvä lääkäri. Olenkin tässä miettinyt, että mikä tekee lääkäristä hyvän ja empaattisen? Tämän syksyn aikana olen kaksi kertaa törmännyt Mikkelin keskussairaalassa hyvään ja empaattiseen lääkäriin. Täytyy sanoa, että siitä jää kyllä aina harvinaisen hyvä mieli!

Terveyshuoliani ja huonojakin kokemuksiani julkisesta terveydenhuollosta on tässäkin blogissa jo muutamaan kertaan käsitelty ja kun marraskuun alussa menin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Mikkelin kipupoliklinikalle tutun kipulääkärini vastaanotolle, astuin sisään vähän sekavin tuntein. Arvasin, että blogista kokemuksiani on todennäköisesti täälläkin ehditty lukea ja niinpä minua jännitti ja hiukan pelottikin kipulääkärini suhtautuminen kaiken julkisuuden jälkeen. Kuinka hän suhtautuu minuun, saanko apua, kuunnellaanko minua?

Astuessani sisään vastaanottohuoneeseen vastassa oli kipusairaanhoitajan lempeä katse ja kipulääkärin empaattinen olemus. Keskusteltuamme kevään tapahtumista, sanoi kipulääkärikin, että paljon on tapahtunut. Kyllä toden teolla onkin, toivun edelleen kaularankaleikkauksesta ja parantelen vammojani. Olen käynyt myös neurologilla ja neuropsykologisissa testeissä Yliopistosairaalassa päävamman osalta. Diagnoosiksi tuli aivovamma vielä kaikkien muiden diagnoosien perään. Sehän oli jo keväällä tiedossa, nyt se vain on leimattu papereihin virallisestikin.

Keskusteltuani pitkään lääkärin kanssa, tunsin kuinka hänen empaattisuutensa välittyi minulle asti. Oli aivan kuin hän halaisi minua ja sanoisi, että kaikki järjestyy, me hoidamme sinua kyllä! Lääkärin aito välittäminen ja kuunteleminen sai minut herkistymään. Tunnen olevani etuoikeutettu kohdatessani lääkärin, jonka huomio kiinnittyy täysin potilaaseen.

Lääkärin yksi hyvin tärkeä ominaisuus on kyky kohdata aidosti ihminen ja käyttäytyäkin sen mukaisesti. Ei se vaadi kovinkaan suuria taitoja, se vaatii vain taitoa olla ihminen. Tällainen kiireetön lääkäri-potilas -suhde parantaa ehdottomasti potilaan luottamusta lääkäriin hoitosuhteessa ja antaa uskoa tulevaan, sekä kyllä sillä on jonkinlainen parantava vaikutus henkisestikin.

Toinen vastaava hieno kokemus minulla oli aiemmin syksyllä jouduttuani MKS:n päivystykseen 13.10 aivokalvontulehdusepäilyksen vuoksi. Kohtasin päivystyksessä niin hoitajan kuin lääkärin, joilla ei ollut kiire ja jotka todella välittivät aidosti ja olivat perehtyneet potilaan asioihin jo etukäteen. Tunsin empaattisen ja välittävän ilmapiirin olevan vahvasti läsnä.

Haluan nyt sydämestäni kiittää ja lähettää ruusuja MKS:n kipupoliklinikalle ja MKS:n päivystyksen henkilökunnalle sekä KYS:in neurokeskukseen. Olette antaneet minulle toivoa paremmasta huomisesta! Hoitoni jatkuvat edelleen ja nyt onkin ensimmäistä kertaa toivoa päästä kuntoutukseen, ihan oikeaan kuntoutukseen ammattilaisten hoiviin. Pitäkää peukkuja!

Mahdollisten hoitovirheiden tapauksessa mielestäni tärkeämpää kuin tuijottaa itse sitä virhettä on miettiä miksi virhe on tapahtunut ja miten vastaavan voisi jatkossa estää? Kohtalokkaat virheet voivat jättää potilaalle elinikäisiä vammoja, mutta tärkeää potilaan niin henkisen kuin fyysisen toipumisen kannalta olisi kuitenkin olla katkeroitumatta ja selvittää miksi virhe on tapahtunut. Se on mielestäni tärkeä edellytys sille, että potilas voi jättää asian taakseen ja jatkaa eteenpäin.

Tunteeko potilas oikeuksiaan? Tunteeko hoitava taho potilaan oikeuksia? Kuinka toimia kun kaikki ei mennyt niin kuin piti?

Potilaalla on oikeus päästä hoitoon, saada hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa sekä kohtelua - näin on määritelty potilaslaissa. Hyvä kohtelu ilmenee siinä, miten potilasta kuunnellaan, miten häneen suhtaudutaan hoitotilanteessa ja miten hänen mielipiteensä otetaan huomioon. Vaikka hoitohenkilöstö tekee työtä juuri potilasta varten ja julkisessa terveydenhuollossa me potilaat olemme verrattavissa omistajiin, kuitenkaan potilaskeskeinen hoito ei ole itsestäänselvyys. Hyvää hoitoa kannattaa vaatia ja omaan hoitoonsa tulee suhtautua aktiivisesti.

Hyvään hoitoon kuuluu potilasturvallisuus. Vahinkoja ja virheitä kuitenkin sattuu. On arvioitu, että hoitovirheisiin kuolee vuosittain 700 - 1 700 suomalaista. Rahaa hoitovirheiden takia menetetään vuodessa vähintään 400 miljoonaa euroa, joidenkin arvioiden mukaan jopa miljardi. 

Moni potilas on terveysongelmansa paras asiantuntija, joten henkiä ja euroja säästettäisiin niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin potilaan kuuntelemisella.
Myös kantelut, joita potilas joutuu tekemään huonon kohtelun vuoksi vievät meidän veronmaksajien euroja. Niihin sekä muistutuksiin vastaamiseen käytetään runsaasti työtunteja, jotka ovat poissa esim. potilastyöstä. Hyvä, ystävällinen tai vähintään asiallinen kohtelu on sitä vastoin ilmaista. Se, että jotkut eivät ole sisäistäneet ammattinsa vaatimia alkeellisimpiakaan käytöstapoja maksaa rahaa.

Ongelmien ilmetessä hoitopaikan potilasasiamiehen kuuluu neuvoa ja auttaa asian hoitamisen kaikissa vaiheissa. Potilaat eivät aina kuitenkaan koe voivansa luottaa potilasasiamiehiin, onhan asiamiehen työnantaja se sama, jonka taholta potilas kokee saaneensa ongelmallista kohtelua.

ÄSV-liike tuottaa sekä julkaisee nyt ja jatkossa ohjeistusta potilaille. Tällä kertaa vuorossa: Kuinka toimia kun epäilet, että hoitovirhe tai vahinko on sattunut?

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista – pähkinän kuoressa 

Linkki lainsäädäntöön: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

3 § Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun.

Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä.
Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.

5 § Potilaan tiedonsaantioikeus

Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan.

6 § Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

10 § Muistutus

Terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollon toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Muistutukseen on annettava ratkaisu kohtuullisessa ajassa sen tekemisestä.

Muistutuksen tekeminen ei rajoita potilaan oikeutta kannella hoidostaan tai hoitoon liittyvästä kohtelustaan terveyden- tai sairaanhoitoa valvoville viranomaisille.
Jos muistutusta käsiteltäessä ilmenee, että potilaan hoidosta tai kohtelusta saattaa seurata potilasvahinkolaissa (585/86) tarkoitettu vastuu potilasvahingosta, vahingonkorvauslaissa (412/74) tarkoitettu vahingonkorvausvastuu, syytteen nostaminen, terveydenhuollon ammatinharjoittamislainsäädännössä tarkoitettu ammatinharjoittamisoikeuksien poistaminen, rajoittaminen tai kurinpitomenettely taikka muussa laissa säädetty kurinpitomenettely, on potilasta neuvottava, miten asia voidaan panna vireille toimivaltaisessa viranomaisessa tai toimielimessä.

11 § Potilasasiamies

Terveydenhuollon toimintayksikölle on nimettävä potilasasiamies. Kahdella tai useammalla toimintayksiköllä voi myös olla yhteinen potilasasiamies.
Potilasasiamiehen tehtävänä on:
1) neuvoa potilaita tämän lain soveltamiseen liittyvissä asioissa;
2) avustaa potilasta 10 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa;
3) tiedottaa potilaan oikeuksista; sekä
4) toimia muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi.

Hoitovirhevertaistuki-ryhmä

Ohjeisto Tietopankissamme: Kuinka toimia kun epäilet, että hoitovirhe tai vahinko on sattunut?

ÄSV-blogiliike laati suunnitelman suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän korjaamiseksi!

TIIVISTELMÄ 

ÄSV-blogiliike (Älä Sairastu Vakavasti Suomessa) julkistaa tässä blogikirjoituksessa valmistelemansa ÄSV-Tesun eli oman ehdotuksensa suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän korjaussuunnitelmaksi. Suunnitelman voit lukea pdf-muotoisena tämän blogikirjoituksen lopusta. Suunnitelma on vapaasti käytettävissä ja levitettävissä.

Laadukas ja hyvin toimiva suomalainen terveydenhoitojärjestelmä - TOTTA VAI TARUA?

Sote-uudistuksen lähestyessä yhdeksän suomalaista sairaanhoitopiiriä halusivat tietää suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän todellisen tilan kansainvälisesti verrattuna muiden maiden terveydenhuoltojärjestelmiin. Ne tilasivat tällaisen vertailevan tutkimuksen Aalto-yliopistolta. Tutkimus valmistui ja julkaistiin keväällä 2014 nimellä “Sisältöä sote-uudistukseen”.

Edellä mainitun tutkimuksen alussa todetaan, että yleisen voimassa olevan käsityksen mukaan suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on hyvässä kunnossa ja kestää kansainvälisenkin vertailun. (Lainaus tutkimuksesta: “Yleinen käsitys on ollut se, että terveydenhoitojärjestelmämme on vähintäänkin yhtä hyvä kuin muissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Ellei parempikin.”)

Tutkimuksessa kuitenkin päädytään siihen lopputulokseen, että maassamme on syntynyt “illuusio” hyvin toimivasta terveydenhuoltojärjestelmästä. Myös taloudellisuus saa huonon arvosanan. Erityisen hätkähdyttävä on tutkimuksen toteamus siitä, että “keskieurooppalaiset sairaalat ovat usein 20-30% tehokkaampia kuin suomalaiset”. Lisäksi tutkimuksessa todetaan tylysti, että “meillä on oppimista muiden maiden tehokkaimmista järjestelmistä”.

Tämän tutkimuksen perusteella on siis harvinaisen selvää, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä ei kokonaisuudessaan toimi kunnolla eikä tehokkaasti. Uskomattomalta tuntuu myös asioiden niin huono organisointi, että Keski-Euroopassa samat asiat voidaan hoitaa jopa 20-30 % tehokkaammin.

Lisäksi suomalaiset asiantuntijalääkärit arvioivat, että vuosittain pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien noin 20-25 000 suomalaisen työkyvyttömyyksistä noin 20-25% olisi estettävissä PAREMMALLA TERVEYDENHUOLLOLLA.

Samaan aikaan viralliset tahot kuitenkin suitsuttavat suomalaisen terveydenhuollon huippulaatua, vaikka selvästi koko järjestelmämme on luvalla sanottuna “vakavasti sairas”.

Miten voisimme korjata terveydenhuoltojärjestelmämme toimivaksi ja taloudellisestikin tehokkaaksi?

Miten olisi mahdollista korjata terveydenhuoltojärjestelmämme sellaiseksi järjestelmäksi, josta jokainen suomalainen hyötyisi sairastuessaan ja voisi luottaa saavansa lähes poikkeuksetta hyvää hoitoa? Ja miten saisimme järjestelmämme tehokkuuden nostettua vähintäänkin keskieurooppalaiselle tasolle, jolloin saisimme paljon nykyistä paremman ja hyvin toimivan terveydenhuoltojärjestelmän ja paljon nykyistä pienemmillä kustannuksilla?

Me veronmaksajat – eli jokainen meistä – säästäisimme siinä huomattavasti ja lisäksi voisimme luottaa saavamme tarvitessamme hyvälaatuista hoitoa. Lisäksi hyvin toimiva ja luotettava terveydenhuoltojärjestelmä voisi parantaa yhteiskuntamme hyvinvointia ja kilpailukykyä.

Minkälainen prosessi terveydenhuoltojärjestelmämme korjausprosessin pitäisi olla?

Järkevä tapa lähteä liikkeelle olisi mielestämme perusteellinen ongelma-analyysi, jossa ongelmat kartoitettaisiin ja arvotettaisiin tärkeysjärjestykseen. Tämän jälkeen terveydenhuoltojärjestelmästämme olisi hyvä tehdä perinteinen SWOT-analyysi, jossa kartoitetaan ja arvotetaan järjestelmän vahvuudet ja heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. (Wikipedia: “SWOT-analyysi (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) on Albert Humphreyn kehittämä nelikenttämenetelmä, jota käytetään strategian laatimisessa, sekä oppimisen tai ongelmien tunnistamisessa, arvioinnissa ja kehittämisessä.” )

SWOT-analyysin jälkeen seuraava looginen askel olisi hahmotella sellaisia korkean tason valintoja ja linjauksia, jotka korjaisivat ainakin tärkeimmät ongelma-analyysissä ja SWOT-analyysissä löydetyt ongelmat ja puutteet. Näiden perusteella tulisi seuraavaksi valita ne korkean tason periaatteet, linjaukset ja valinnat, jotka halutulla tavalla korjaavat havaitut ongelmat. Prosessia eteenpäin vietäessä tulisi jatkuvasti pitää mielessä alkuperäiset ongelmat, joihin ratkaisua haetaan. Lopullista ratkaisua tulisi tarkastella juuri siitä näkökulmasta, että ratkaiseeko se merkittävimmät ongelmat. Jos ei, suunnitelmaa tulee edelleen parantaa.

Varsinaisen organisoinnin suunnittelun eli koko suomalaisen terveydenhuolto-organisaation suunnittelun tulisi mielestämme tapahtua keskitetysti, jotta koko maan terveydenhuollon organisaatio olisi yhdenmukainen ja hyvin yhteentoimiva. Mikäli eri alueille suunnitellaan omat itsenäiset organisaationsa, niiden yhteensopivuus samoin kuin ohjattavuus ja johdettavuus keskitetysti ovat hyvin kyseenalaisia. Tällöin helposti tietojärjestelmätkin tehdään jokaiselle alueelle erikseen, jolloin ne eivät oletusarvoisesti toimi yhteen. Kokonaisuuden yhteentoimivuus ja ohjattavuus siis vaarantuu, mikäli suunnittelua ei tehdä keskitetysti ja samalla kertaa koko maan terveydenhuolto-organisaatiolle.

ÄSV-Tesu eli ÄSV-liikkeen ehdotus terveydenhuoltojärjestelmän korjaussuunnitelmaksi

ÄSV-liikkeessä olemme tehneet korjaussuunnitelmaehdotuksen edellä kuvattujen periaatteiden mukaisesti. Lähtökohtana on siis ollut ongelma-analyysi ja ratkaisujen etsiminen ongelmiin. Ongelmien kartoitukseen on vaikuttanut vahvasti myös potilasyhteisöjen käytännön kokemukset suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä. Analyysi ja korjaussuunnitelma on tehty sekä potilaslähtöisestä näkökulmasta että liiketaloustieteellisestä makronäkökulmasta. Suunnitelma on tehty mahdollisimman helposti ymmärrettävään ja konkreettiseen muotoon, jotta tavallisella kansalaisellakin olisi mahdollisuus muodostaa oma näkemyksensä ehdotuksestamme.

Suunnitelmassa esitetyt näkemykset ja ehdotukset on perusteltu suurimmalta osalta virallisten raporttien, selvitysten ja tutkimusten avulla. Kyseessä on siis yleisesti tiedossa oleviin tosiasioihin perustuva ehdotus.

Tärkeimmät pointit ÄSV-Tesussa

–       potilas- ja ratkaisukeskeisyys lähtökohtina

–       selvät vastuumäärittelyt potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa

–       hoidon ja kuntoutuksen vertikaalisen eskalaation konsepti oikean diagnoosin, hoidon ja kuntoutuksen viivästymisen minimoimiseksi

–       kustannusten ja hoito-/kuntoutuspäätösten eriyttäminen toisistaan

–       sekalainen kuntoutusjärjestelmä yksinkertaiseksi ja selkeäksi

–       automaattinen ja proaktiivinen potilaan neuvonta ja ohjaus hoidon, kuntoutuksen ja sosiaalipalveluiden osalta

–       sama yhtenäinen organisaatiomalli ja tietojärjestelmät koko maassa yhteentoimivuuden ja ohjattavuuden mahdollistamiseksi

–       organisaatiosuunnittelu keskitetysti liiketaloustieteen ammattilaisten johtamassa prosessissa

–       vanhojen hierarkkisten johtamismallien sijaan käyttöön nykyaikainen asiantuntijaorganisaation johtamismalli

–       toiminnan seuranta, valvonta ja ohjaus kuntoon keskitetyn ja yhteisen mittariston ja seurantajärjestelmien avulla

–       mittaristo näkyväksi organisaatioiden johdolle, valvojille ja työntekijöille, osittain myös yleisölle esimerkiksi yksikkökohtaisen hoitoindeksin muodossa

–       kustannusten jako keskitetymmäksi ja yksinkertaiseksi

–       osaamiskeskittymien ja suurempien yksikkökokojen eli mittakaavaedun hyödyntäminen

–       sote-aluetason ja valtiotason huippuyksikkökonsepti käyttöön

ÄSV-Tesulla saavutettavissa olevat hyödyt

Suunnitelman mukaiset korjaukset tekemällä terveydenhuollon laadusta ei tarvitsisi tinkiä, päinvastoin uudesta järjestelmästä tulisi huomattavasti toimivampi ja laadukkaampi kuin nykyinen. Tämän lisäksi yhteiskunta säästäisi kustannuksissa karkeastikin arvioiden vähintään 5 mrd euroa vuodessa, mahdollisesti vieläkin enemmän. Tämä on iso summa, kun otamme huomioon että valtion vuotuinen budjetti on runsas 50 mrd euroa. (ÄSV-Tesun viimeisellä sivulla on karkea arvio merkittävimmistä säästökohteista ja säästömahdollisuuksista, jotka nekin perustuvat asiantuntijoiden arvioihin.)

Sote-uudistuksen onnistumisen kriittiset tekijät

Uudistuksen onnistumisen kannalta yksi erityisen kriittinen tekijä on se, että koko maan terveydenhuolto-organisaatio suunnitellaan keskitetysti ja organisaatiosuunnittelun ja johtamisen ammattilaisten johtamana. Uuden terveydenhuoltojärjestelmän organisointi täytyy siis tehdä johtamisen ja organisoinnin ammattilaisten ohjaamassa prosessissa, jotta lopputuloksesta tulee toivottu. Johtaminen ja organisaatiosuunnittelu ovat liiketaloustieteen osa-alueita, joten tehtävään tarvitaan rautaisia liiketaloustieteen ammattilaisia, joilla on hyvä näkemys ja kokemus erityisesti organisaatiosuunnittelusta ja johtamisesta. Lääkäreillä ei yleensä tätä näkemystä ole, joten heidän osuutensa tässä prosessissa tulisi rajoittaa asiantuntijoina toimimiseen.

LOPUKSI

ÄSV-Tesu julkaistaan tämän blogikirjoituksen myötä. Dokumentin voit lukea pdf-muotoisena allaolevasta linkistä. Jos suunnitelma vaikuttaa mielestäsi hyvältä ja haluat edesauttaa asiaa, jaa suunnitelmaa eteenpäin ja vaadi poliitikoilta asian huomioonottamista!

–       ÄSV-blogiliike

ÄSV-Tesu (pdf-dokumentti)

YLE: Näin potilas korjaisi terveydenhuollon ongelmat – tutkija: "Meillä on skarpattavaa" (YLEn juttu ÄSV-Tesusta)

Virva Klaasion tarina (Käytännön esimerkki terveydenhuoltojärjestelmämme huonosta tilasta)

HS: Virolainen asiantuntija: Suomen julkinen terveydenhuolto on unohtanut asiakkaan