Vakuutusyhtiön mielestä yksi paperilääkäri on pätevämpi kuin nippu huippuluokan erikoislääkäreitä...

Kuva: DirtyDeeds

(Tämä artikkeli on YLE:n omaisuutta. Se julkaistaan tässä kokonaisuudessaan uudelleen YLE:n luvalla. Kiitos, YLE!)

(Alkuperäisen artikkelin löydät täältä.)

TIIVISTELMÄ

Iso osa liikenteessä vammautuneista joutuu taistelemaan vakuutusyhtiöiden kanssa korvauksista, sillä vaikeita oireita aiheuttavat aivo- ja niskavammat eivät aina näy kuvissa. Keskivaikeissa ja vaikeissa vammoissa vakuutusyhtiöille on myös osoitettava, että potilaan oireet johtuvat tapaturmasta.

TYKSin neurologian ja neurotraumatologian dosentti, ylilääkäri Olli Tenovuo on ollut pitkälle toistasataa kertaa todistajana oikeuteen edenneissä riitajutuissa. Hän kritisoi sitä, että suomalainen yhteiskunta on arvottanut liikenneonnettomuudessa vammautumisen eri tavalla korvattavaksi kuin sairastumisen. Lisäksi näyttötaakka oikeudessa on potilaalla itsellään.

Mistä on kyse?

• Vakuutusyhtiö vaatii yleensä tapaturmaisesta aivo- tai niskavammasta kuvantamislöydöksen korvausten myöntämiseksi
• Myös oireiden syy-yhteys tapaturmaan on osoitettava hoitavan lääkärin epäillessä keskivaikeaa tai vaikeaa vammaa
• Ylilääkäri Olli Tenovuon mukaan vakavat tapaturmaiset aivo- ja niskavammat eivät aina näy esim. magneettikuvauksessa
• Erikoislääkärin lausunto ei riitä korvausten myöntämisperusteeksi

KOKO TARINA


Ylilääkäri Olli Tenovuo kirjoittaa vuosittain satoja lausuntoja aivo- ja niskavammaisista potilaistaan vakuutusyhtiöille. Hän sanoo, että noin kymmenessä prosentissa tapauksista vakuutusyhtiö kiistää täysin potilaan työkyvyttömyyden. Lääkärit ovat huomanneet, että eri vakuutusyhtiöiden välillä on eroja: joidenkin kanssa yhteistyö on helpompaa kuin toisten.

– Päätöksiin vaikuttaa paljon vakuutusyhtiön ylilääkärin politiikka, Tenovuo toteaa.

Vakuutusyhtiöt vaativat pääsääntöisesti todisteita vamman olemassaolosta korvausten myöntämiseksi. Todiste tarkoittaa esimerkiksi magneettikuvauksessa tehtyä kuvantamislöydöstä.

– On paljon vammoja, joita ei voida osoittaa edes magneettikuvauksessa, koska laitteiden erottelukyky ei riitä mikroskooppisen pienten vaurioiden havaitsemiseen. Niskavammat ovat vielä hankalampia kuin aivovammat, Tenovuo sanoo.

Toinen yleinen perustelu hylkäävälle korvauspäätökselle on se, että työkyvyttömyys ei johdu tapaturmasta. Ongelmallista potilaan kannalta on se, että diagnoosi voi viivästyä.

– Osalla oireet pahenevat vasta ajan myötä. Ja jos on paljon vammoja, niin aivo- tai niskavamma voi peittyä näkyvämpien vammojen hoidon alle.

Pelkistä oireista ei makseta

Vakuutusyhtiöt kommentoivat korvauskäytäntöjään yleisellä tasolla. Niiden mukaan päätöksenteko perustuu syy- ja seuraussuhteen harkintaan, joka puolestaan perustuu lakiin ja alan yhteiseen, Käypä hoito -suosituksen mukaiseen oikeuskäytäntöön.

– Yleensä riittävän voimakasenerginen vamma aiheuttaa myös kuvantamistutkimuksissa näkyviä löydöksiä, arvioi osastopäällikkö Konstantin Laakkonen Fenniasta.

Syy-yhteys voi Fennian mukaan olla joskus todennäköinen ilman löydöstäkin, jos päähän on tullut voimakas isku, potilas on ollut todistettavasti tajuttomana useita minuutteja ja hänellä on pitkä muistiaukko.

Löydöksen puuttuminen kuitenkin aiheuttaa helposti tulkintaeroja tapauksissa, joissa hoitava lääkäri epäilee keskivaikeaa tai vaikeaa aivovammaa. Silloin vakuutusyhtiö joutuu harkitsemaan, onko potilas pysyvästi työkyvytön vai ei.

Korvauksia ei pääsääntöisesti makseta pelkkien oireiden vuoksi. Oireille tulee voida osoittaa selvä tapaturmaperäinen aiheuttaja.

– Konstantin Laakkonen

– Korvauksia ei pääsääntöisesti makseta pelkkien oireiden vuoksi. Pysyvää työkyvyttömyyttä arvioitaessa oireille tulee voida osoittaa SELVÄ tapaturmaperäinen aiheuttaja, Laakkonen sanoo.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet erotettava

Lähi-Tapiolasta arvioidaan, että vakuutusyhtiöllä voi olla käytössään hoitavaa lääkäriä laajempi aineisto potilaan muista sairauksista. Päätöksentekoon osallistuu useita asiantuntijoita.

– Hoitava lääkäri ei tee päätöksiä potilaansa vakuutusasioista. Korvauksista tai etuuksista päättää vakuutuslaitos. Hoitavan lääkärin tehtävänä on huolehtia potilaansa terveydestä ja laatia tarvittaessa lausunto terveydentilasta, toteaa Lähi-Tapiolan lääketieteellinen johtaja, dosentti Ari Kaukiainen.

Se, että Kela tai työeläkeyhtiö toteaa potilaan työkykyiseksi ja vakuutusyhtiö työkyvyttömäksi, on mahdollista.

– Työkykyyn voivat vaikuttaa monet muutkin terveydelliset seikat kuin tapaturma, jonka perusteella korvausta haetaan, Kaukiainen muistuttaa.

Fennian mukaan tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttavat usein samantyyppisiä oireita kuin tapaturmavammat.

Työkykyyn voivat vaikuttaa monet muutkin terveydelliset seikat seikat kuin tapaturma, jonka perusteella korvausta haetaan.

– Ari Kaukiainen

– Aivovammoissa neuropsykologiset vammat pitää kyetä erottamaan muista vastaavia oireita aiheuttavista sairauksista, kuten masennuksesta, Laakkonen sanoo.

Ratkaiseeko raha?

TYKSin neurologian ja neurotraumatologian dosentti, ylilääkäri Olli Tenovuo on ollut pitkälle toistasataa kertaa todistajana oikeuteen edenneissä riitajutuissa. Hän kritisoi sitä, että suomalainen yhteiskunta on arvottanut liikenneonnettomuudessa vammautumisen eri tavalla korvattavaksi kuin sairastumisen. Lisäksi näyttötaakka oikeudessa on potilaalla itsellään.

– Joissakin maissa kaikki sairaudet ja vammautumiset korvataan samalla periaatteella. Näille ihmisille on aikamoinen henkinen taakka joutua taistelemaan korvauksista sen lisäksi, että he ovat menettäneet terveytensä.

Sitä, kuinka paljon raha vaikuttaa ratkaisuihin, voi vain arvailla.

– On erittäin ongelmallinen asetelma, että liiketaloudellisin perustein toimivat yhtiöt ovat vastuussa lakisääteisesti asioista, jotka ovat erittäin monimutkaisia kuten henkilön terveydentila ja työkyvyttömyyden korvaaminen, Tenovuo sanoo.

(Satu Krautsuk, Yle Kymenlaakso) 

KUN MIKÄÄN EI MENNYT NIINKUIN PITI - Viivin tarina

Kuvateksti: Kuva Viivistä kesälomalla joskus vuonna 2006, tässä vaiheessa vielä onnellisen tietämättömänä aivo- ja niskavammastaan

TIIVISTELMÄ Viivin tarinasta

Viivin tarina on surullisen tavallinen suomalaisessa terveydenhuollossa. Viivi joutui vuonna 1999 auton peräänajokolariin matkustajana ja sai onnettomuudessa niskan retkahdusvamman ja vakavan aivovamman. Hänen aivovammansa diagnosoitiin vasta 14 vuotta myöhemmin ja silloinkin Viivin hakeutuessa oma-aloitteisesti vertaistuen - eli saman kokeneiden ihmisten - neuvomana aivovammoihin erikoistuneen neurologin tutkimuksiin. Vaikka Viivi kävi jatkuvasti lääkärissä näiden 14 vuoden aikana, ei yksikään lääkäri epäillyt aivovammaa tai ohjannut Viiviä eteenpäin aivovammoihin perehtyneelle lääkärille.

Miten on mahdollista, ettei yksikään lääkäri 14 vuoden aikana osaa epäillä aivovamman syntyneen kolarissa? Miten on mahdollista, että vammautunut saa apua ja neuvoja lähinnä vain vertaisiltaan, eivätkä lääkärit osaa edes epäillä aivovammaa? Autokolarissa aivovamman syntymismahdollisuudenhan pitäisi olla itsestään selvä kenelle tahansa lääkäriksi kouluttautuneelle. Eivätkö lääkärit välitä vai eivätkö todellakaan osaa - tai halua - ohjata potilasta eteenpäin, jos oma osaaminen ja tietämys ei riitä potilaan vaivojen diagnosointiin ja hoitoon?

Kolarissa saadun niskan retkahdusvamman myötä Viiville on ilmaantunut myös muita hankalia ja vammauttavia vaivoja kuten TOS, lannerangan välilevyn pullistumat ja niskan välilevyn pullistuma. Lääkärit ovat tyypillisesti todenneet Viivin eri vaivoihin vain, että "mitään ei ole tehtävissä", täytyy vain kipulääkitä ja yrittää kestää. Kukaan ei ole ohjannut Viiviä eteenpäin toisen erikoisalan lääkärin tutkimuksiin, vaan niihin Viivin on ollut itse hakeuduttava.

Miten on mahdollista, että potilaan täytyy itse suomalaisessa terveydenhuollossa selvittää tarvitsemansa tutkimukset ja hakeutua sitten oma-aloitteisesti niihin? Miksi suomalaisen lääkärin ammattitaito ei riitä edes potilaan edelleen ohjaukseen oikealle asiantuntijalle? Pahimmassa tapauksessa lääkäri saa vielä potilaan uskomaan, että "mitään ei ole tehtävissä", jolloin potilas ei edes osaa hakeutua tarvitsemaansa hoitoon.

Viivin tarvitsemia tutkimuksia ei yleensä ole suostuttu julkisen terveydenhuollon toimesta määräämään, koska "ne ovat kalliita". Tämän johdosta Viivi on yleensä joutunut hakeutumaan kalliisiin tutkimuksiin yksityisesti ja itse maksaen saadakseen tarvitsemansa tutkimukset ja siten tarvitsemaansa hoitoa. Silloin harvoin, kun julkinen terveydenhuolto on esimerkiksi kalliin magneettikuvauksen suostunut määräämään, on Viivi joutunut esimerkiksi akuutin välilevyn pullistumankin kanssa odottelemaan pelkästään kuvausta 6-7 kk. Tänä aikana hermovaurio ehtii monesti jo kroonistua ja muuttua pysyväksi. Lisäksi välilevynpullistuman tapauksissa myös vakavan halvaantumisen vaara on aina todellinen. Miten tällaisissa akuuteissa ja hälyttävissäkin tapauksissa pelkkä kuvaukseen pääsy voi kestää 6-7 kuukautta?

Miten tällainen toiminta suomalaisessa "huippuluokan" länsimaisessa terveydenhuollossa on edes mahdollista? Tällainen hoitamattomuushan tulee helposti yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi ongelmien kroonistuessa ja ihmisten joutuessa hitaan ja puutteellisen hoidon takia jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, pahimmassa tapauksessa pysyvästi. Miten meidän terveydenhuoltoamme tulisi korjata, jotta tämä tilanne korjaantuisi? Missä vika?

Viivin niskan etuosan scalenius-lihas arpeutui kolarin jälkeen pahasti, koska kyseinen lihas joutui kolarissa turvavyön vahingoittamaksi. Tästä Viiville aiheutuneessa TOS-vaivassa on jopa selvä hengenvaara merkittävän veritulppariskin takia. TOS-vaivaakin alettiin epäillä vasta 2012 ja tällöinkin vasta Viivin hakeuduttua yksityiselle lääkärille käsiensä omituisen värityksen ja verenkiertohäiriöiden vuoksi. Julkinen terveydenhuolto ei asiasta ollut kiinnostunut.

Miten on mahdollista, että tällainen hengenvaarallinenkin tila diagnosoidaan vasta 13 vuotta onnettomuuden jälkeen suomalaisessa terveydenhuollossa?

Viivi itse toteaa, että hän ”pystyy hyväksymään sen, ettei mikään ole kuin ennen”. Hän pystyy myös hyväksymään sen, ”ettei entinen koskaan palaa ja että hän ei ehkä jonain päivänä enää kävele”. Viivi toteaa kuitenkin, että ”sitä hän ei pysty hyväksymään, että vahingon kärsinyt jätetään hoitamatta ja vaille hänelle kuuluvia korvauksia”.

Viivi on joutunut kolarin jälkeiset 14 vuotta sinnittelemään niskan retkahdusvamman, aivovamman, TOS:in, lannerangan välilevyn pullistumien ja niskan välilevyn pullistuman aiheuttamien haittojen ja kipujen kanssa ensin opiskelu- ja sitten työelämässä. Nyt hän ei enää siihen pysty ja hänelle haetaan työkyvyttömyyseläkettä. Aivovammoihin erikoistunut Käpylän kuntoutuskeskus on todennut, ettei Viivistä enää saa työkykyistä. Viiville tämä tuomio oli järkytys:  ”Joudun jäämään eläkkeelle 31-vuotiaana? Jos minut olisi tutkittu ja hoidettu kunnolla, olisin ehkä voinut olla vielä seuraavat 30 vuotta työelämässä?!?”

Viivi olisi saattanut pystyä pysyttelemään työelämässä, jos hänet olisi ajoissa tutkittu ja hoidettu kunnolla. Hänen kohdallaan suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on epäonnistunut jotakuinkin TÄYDELLISESTI. Ikävä kyllä, suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä tällainen tarina on enemmänkin SÄÄNTÖ KUIN POIKKEUS...

TAUSTATIETOA KOLAREISSA SYNTYVISTÄ AIVOVAMMOISTA

Erityisesti peräänajokolareissa, mutta yleensäkin kolareissa, syntyy helposti niskan retkahdusvamma pään iskeytyessä nopeasti piiskaniskumaisesti taakse-eteen-taakse. Kolarissa saadussa niskan retkahdusvammassa niskan pehmytkudokset eli lihakset, nivelsiteet ja välilevyt helposti venyttyvät tai jopa repeytyvät. Pään ja kaularangan toisiinsa kiinnittävät alarialigamentit saattavat venyttyä, revetä tai jopa katketa. Näiden tärkeiden ligamenttien vaurioituminen on hyvin vaarallista, koska silloin selkäydin saattaa ajoittain päästä kosketuksiin luisen kaularangan kanssa.

Samoin selkäytimen ja aivojen välissä oleva aivorunko ja jopa selkäydin voi helposti venyttyä tai vaurioitua kolarissa. Aivovamman synty on hyvin tavallista rajuissa kolareissa. 

Aivovamma voi syntyä paitsi aivorungon voimakkaan venyttymisen takia myös pehmeän aivokudoksen iskeytyessä kallon luihin kovalla voimalla pään retkahtaessa kolarissa edes takaisin.

Aivovamma hyvin tyypillisesti muuttaa henkilön luonnetta ja persoonallisuutta. Muita tyypillisiä oireita ovat muistihäiriöt, erityisesti lähimuistin häiriöt, ärtyisyys, äkkipikaisuus, harkitsematon impulsiivisuus, huonovointisuus, keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöt, kognitiiviset ongelmat, nopea väsyminen, ylisuuri unentarve, vireystilan säädön häiriöt ja oiretiedostamattomuus. Oiretiedostamattomuus erityisesti aiheuttaa sen, ettei aivovamman saanut itse huomaa muuttuneensa eikä tiedosta oireitaan epänormaaleiksi.

(Lisätietoa aivovamman oireista löydät täältä ja niskan retkahdusvammasta täältä.)

KOKO TARINA

Peräänajokolari maaliskuussa 1999 ja alkuaikojen ”hoito”

Oli maaliskuu vuonna 1999, ja lumi maassa. Olin tuolloin 17-vuotias opiskelija ja matkasin kouluun opiskelijaystäväni kyydissä. Eräässä risteyksessä olimme pysähdyksissä, kääntymässä vasemmalle ja yhtäkkiä toinen auto pamautti suoraan peräämme noin 60 km/h nopeudella. Niskastani kuului rusahdus. Tämän jälkeen en muista tapahtuneesta mitään. Minulla ei ole muistikuvia loppumatkasta eikä käynnistäni koulun terveydenhoitajalla kolarin jälkeen. Lisäksi muististani oli pyyhkiytynyt kolaria edeltäneet 2-3 kuukautta ja ainakin saman verran kolarin jälkeen. Kolari aiheutti minulle siis noin puolen vuoden täydellisen muistikatkoksen, josta ajasta en itse muista mitään.

Papereista kuitenkin käy ilmi, että olin kolarin jälkeen käynyt kouluterveydenhoitajalla ja kolaria seuranneena päivänä mennyt kouluterveydenhoitajan kehotuksesta terveyskeskukseen, jossa niskani röntgenkuvattiin murtumien varalta ja sain käyttööni niskatuen. Murtumia ei kuvista löytynyt. Niskakipu oli kaamea, joten kipulääkitystä lisättiin. Minulla oli jatkuvasti huono olo, päätäni särki, oksentelin, olkapäähän sattui ja selkää jomotti.

Kipujen edelleen vain jatkuessa hoitoni siirrettiin terveyskeskuksesta Kanta-Hämeen keskussairaalaan, jossa vasta 7 kk kolarin jälkeen tehtiin kaularangan MRI-kuvaus kipujen syyn selvittämiseksi. MRI-kuvista kipujen syytä ei kuitenkaan löytynyt, ainoa löytö oli kaularangan oikoryhti normaalin eteenpäin kaarevan lordoosin sijasta. Tämän jälkeen lisätutkimuksia ei tehty, vaan minut lähetettiin ortopedian poliklinikalta kotiin kipulääkkeiden turvin ja hoitoni lopetettiin. Mukaani sain lausunnon, jossa todettiin seuraavaa:

”Mitään ei ole tehtävissä, kipujen koittaessa käyttää kipulääkkeitä tai kipugeeliä. Potilaalle on selitetty,  että todennäköisesti oireet helpottavat ennemmin tai myöhemmin, yleensä lopputulos on pitkän päälle hyvä näissä."

Kolarissa oli vahingoittunut myös toinen olkapääni turvavyön repäisyn jäljiltä, mutta siihen ei kiinnitetty mitään huomiota eikä sitä tutkittu. Muutkin kipuni olivat jo ehtineet muuttua kroonisiksi, mutta tilannettani ei sen enempää enää tutkittu julkisessa terveydenhuollossa.

Olin tuolloin vain 17-vuotias, ja minua ei enää katsottu tarpeelliseksi hoitaa kipulääkereseptien kirjoittamisen lisäksi. Minulla ei sen jälkeen ollut muuta mahdollisuutta kuin sinnitellä kipujeni kanssa. Kukaan lääkäreistä ei ottanut missään vaiheessa mitään kantaa mm. kasvojen puutumisoireisiini, erittäin voimakkaisiin päänsärkykohtauksiin, huonovointisuuteen, huimaukseen, tasapainohäiriöihin ja niin edelleen. Kaikkihan näytti varmasti ulkoisesti olevan täysin kunnossa. En tuolloin nuorena henkilönä ymmärtänyt, että olisin voinut mennä yksityiselle lääkärille hoidettavaksi, kun kunnallisella puolella vaivojani ei otettu vakavasti.

Liikennevakuutusyhtiö maksoi korvausta tilapäisestä haitasta, vaikka minulle oli onnettomuudesta jäänyt kroonisia kipuja ja vaivoja, joista kärsin edelleen 15 vuotta kolarin jälkeen. Näistä kivuista ja vaivoista saan todennäköisesti kärsiä koko loppuelämäni.

Kolarin jälkeen kaikki oli muuttunut…

Kolarin jälkeen kaikki oli muuttunut, mikään ei ollut kuin ennen. Minusta oli tullut väsynyt, kuin pystyyn kuollut. Tuolloisen poikaystäväni kanssa tappelimme jatkuvasti, hermoni menivät ihan mitättömistäkin asioista. Minulle tuli outoja huonovointisuuskohtauksia, tuntui että maailma pyöri, seinät, katot ja lattiat olivat vinossa. Elämäni oli jatkuvaa sinnittelyä kipujeni kanssa, mutta sain kuitenkin - rimaa hipoen - kouluni käytyä.

Opiskelussa oli suuria hankaluuksia sekä jatkuvien sairauspoissaolojeni vuoksi että siitä syystä, etten enää pystynyt keskittymään kunnolla ja asioiden ymmärtäminen ja muistaminen tuotti suuria vaikeuksia. Olin koulusta paljon pois milloin niskasäryn, milloin tolkuttoman päänsäryn tai selkäsärkyjen vuoksi. Sain kouluni suoritettua, mutta milloinkaan en pystynyt pukuompelijan ammatissani toimimaan niskalleni hankalien asentojen takia. Näin ollen minun on ollut pakko tyytyä siivous- ja tehdastöihin.

Työelämässä minulla oli jatkuvasti suuria vaikeuksia ylisuuren väsymykseni, päänsärkykohtausten ja muiden kipujen takia. Tehdastyössäkin tyypillistä oli, että saatoin nukkua kotiin päästyäni suoraan seuraavan vuoron alkamiseen saakka, aikaa muuhun elämään ei siis juuri jäänyt. Tekemistäni erilaisista tehdas- ja siivoustöistä kaikkein sopivinta minulle oli työ lääketehtaassa. Siellä kaikki työvaiheet oli tarkasti kirjattu papereihin ja tehty työvaihe piti aina kirjata papereihin ennen seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä. Minulla oli kolarin jälkeen jatkuvia muistivaikeuksia ja erityisesti lähimuistini oli huono, joten tämä työympäristö oli minulle paras mahdollinen. Saatoin nimittäin unohtaa tärkeitäkin asioita aivan hetkessä. Unohteluni oli niin vakavaa, että monesti unohdin ruoan kuumalle liedelle ja muutaman kerran on vakava tulipalokin ollut lähellä muistihäiriöideni takia. Toisaalta lääketeollisuuden töissä vaaditaan jatkuvaa tarkkuutta, jota krooninen väsymys ja muistihäiriöt hankaloittivat suuresti.

Ylisuuren jatkuvan väsymykseni vuoksi nukuin paljon työvuorojen ulkopuolella, niin paljon ettei kotitöille ja lapseni hoitamiselle jäänyt paljoakaan aikaa suuren unentarpeeni vuoksi. Kuvaavaa on, että esimerkiksi erään fyysisesti raskaan työsuhteen aikana vuonna 2005 minulle myönnettiin kotiapua melkein koko vuodeksi. En yksinkertaisesti pystynyt pysymään hereillä riittävästi, jotta olisin suoriutunut kotitöistä ja lapsen hoidosta ilman apua.

Vuodet kuluivat, mutta mikään ei muuttunut. Kävin vuosien varrella usein lääkärissä hakemassa apua mm. omituiseen väsymykseeni. Kerroin lääkäreille kasvojen puutumisesta, toistuvista huonovointisuuskohtauksista, päänsäryistä, huimauksesta, tasapainohäiriöistä, näköhäiriöistä ja tolkuttomasta unentarpeestani. Kun verikokeet kuitenkin olivat kunnossa, minulle lyötiin käteen vain uni- tai masennuslääkereseptejä eikä oireisiini otettu sen kummemmin mitään kantaa.

Selkäongelmat pahenevat vuodesta 2003 lähtien

Selkäni alkoi antamaan ensimmäisiä pahempia varoituksiaan 2003, jolloin alkoivat ensimmäiset pidemmät sairauslomat. Vuoden 2004 lopulla pääsin töihin viimeisimpään työpaikkaani, jossa työ oli hyvin fyysistä. Pahimmat ongelmat siellä alkoivat vuonna 2006 selkäni osalta, mutta julkinen terveydenhuolto suostui vain röntgenkuvauttamaan selkäni. Koska sen kuvan löydökset olivat ikääni vastaavia eikä niissä ollut ”löydöksiä”, ei julkisessa terveydenhuollossa asiaa suostuttu tutkimaan enempää.

Röntgenkuvassa näkyvät kuitenkin vain luiset osat, eikä pehmytkudosten kunnosta voi sen perusteella päätellä oikein mitään. Kun kovat selkäkivut ja –ongelmat edelleen vain jatkuivat, lopulta vuonna 2010 menin yksityisen ortopedin vastaanotolle asian selvittämiseksi. Ortopedi ihmetteli kovin, miksi julkinen terveydenhuolto ei röntgenkuvien lisäksi otattanut muita kuvia, sillä hänen mukaansa minun ikäiselläni ei röntgenkuvasta yleensä selviä mitään.

Ortopedi kirjoitti lähetteen lannerangan magneetti- eli MRI-kuviin, jonne pääsin viikossa. MRI-kuvissa lannerangastani löytyi peräti kolme välilevyn pullistumaa eli prolapsia.

Selän kuntoutus 2011, TOS ja niskan välilevyn pullistuma

MRI-kuvien löydösten jälkeen pääsin KELAn maksamalle selän kuntoutusjaksolle Ortoniin vuonna 2011. Ortonissa selkäkuntoutuksen aikana huomiota kiinnitettiin myös käsiini, koska niissä oli selvästi jotain outoa. Käsieni voimataso oli merkittävästi alentunut ja käsien väri oli kummallinen. Asiaa ei siellä voitu kuitenkaan enempää tutkia, koska KELAn maksama jakso oli tarkoitettu vain selän kuntoutukseen.

2012 päätin tutkituttaa ”omituiset” käteni. Kun julkisella puolella asialle ei tehty mitään, menin taas kerran yksityiselle lääkärille. Tutkimuksissa diagnoosiksi vahvistui rintakehän yläaukeaman oireyhtymä eli TOS (Thoracic Outlet Syndrome). Tässä oireyhtymässä yläaukeaman hermot tai verisuonet jäävät puristuksiin ja aiheuttavat kipuja ja muita ongelmia käsiin. Minun TOS:ini sattui olemaan harvinaista ja vaarallista eli vaskulaarista muotoa, jossa on hengenvaarallisen veritulpan mahdollisuus. Minulla ongelma koskee sekä laskimoa että valtimoa, eli kun nostan käden pystyyn verenkierto pysähtyy kokonaan. Veritulpan mahdollisuuden takia minulle on siihen nyt määrätty jatkuva verenohennuslääkitys.

Minun TOS:ini on lääkärin mukaan syntynyt niskan scalenius-lihaksen arpeutumisen vuoksi peräänajokolarin seurauksena. Verisuonet ja hermot kulkevat niskan ja rintakehän välillä scalenius-lihasten välistä ja siksi scalenius-lihasten arpeutuminen ja vahingoittuminen puristaa verisuonia ja hermoja. Käytännössä minulla kaikki käden yläasennot tuottavat kipua, käsi väsyy ja puutuilee, pistelee, turpoaa ja muuttuu siniseksi.

TOS-tutkimusten yhteydessä kädestäni tehtiin myös ENMG-tutkimus, jolla tutkittiin käteni hermojen toimintaa. ENMG- eli hermoratatutkimus paljasti vanhoja hermovaurioita kaularangan C6-hermojuuren hermottamissa lihaksissa. Tämän takia niskastani otettiin vielä MRI-kuvat – jälleen kerran noin 7 kk odottelun jälkeen – ja näistä kuvista paljastui niskastani C5-C6 –nikamien välinen välilevyn pullistuma eli prolapsi. Tämä välilevyn pullistuma oli painanut hermojuurta ja aiheuttanut hermokipuja ja käsien voiman alenemista. Olin joutunut sinnittelemään tämänkin niskakivun kanssa vuosia, ja hitaan hoidon takia tämäkin on jo aiheuttanut pysyvän hermovaurion käteeni. Ilmeisesti leikkauksen lykkääntymisen takia minulle jäi operaatiosta vielä molempien olkapäiden hermosärky. Myöhemmässä laajemmassa ENMG-tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että C6-hermojuurivaurio on jo molemmissa käsissäni ja se on lisäksi laajentunut C7-hermojuuren hermottamalle alueelle.

Ymmärtääkseni edellä mainittu niskan välilevyn pullistuma on minun tapauksessani syntynyt vuosien saatossa alkuperäisten niskakipujen aiheuttaman kaularangan kyfoottisen ryhdin takia. Normaalisti kaularangassa on eteenpäin kaareva ryhti eli lordoosi. On yleisesti tiedossa, että niskakipu aiheuttaa kaularangan oikoryhdin lihaskiristysten vuoksi ja minun tapauksessani se aiheutti jopa kyfoosin eli taaksepäin kaarevan kaularangan ryhdin.

Olen hyvin pettynyt julkisen terveydenhuollon toimintaan tapauksessani, sillä uskon että olisin paljon paremmassa kunnossa tällä hetkellä, jos peräänajokolarin jälkeen niskan retkahdusvammani olisi tutkittu ja hoidettu kunnolla. Samoin lääkäreiden toimintaan olen erityisen pettynyt. Aikaisemmin luotin lääkäreiden sanaan ja osaamiseen melkeinpä sokeasti, mutta nykyään luottamukseni lääkäreihin on mennyt. Sen sijaan olen ikuisesti kiitollinen Niska-foorumin väelle, jotka neuvoivat minua oikeaan suuntaan ja asiantunteville lääkäreille. Vertaistuen neuvojen ansiosta vammani alkoivat vihdoinkin selvitä.

Kaularankaleikkaus, alarialigamentit ja vaikea aivovamma

Töissä selviydyin tässä vaiheessa enää niukin naukin, niskan välilevyprolapsin aiheuttamat käsivaivat, käden kivut ja tästä aiheutuneet erityisen kovat kivut lapojen välissä tekivät oloni lähes sietämättömäksi. Kaularankaleikkausta odotellessani etsin tietoa netistä ja löysin tieni Niska-foorumille. Kerroin tilanteestani foorumin väelle, joka opasti minut hakeutumaan myös pätevän neurologin tutkimuksiin. Neurologin tutkimuksissa selvisi, että minulle on retkahdusvamman yhteydessä tullut myös AIVOVAMMA!

Se oli minulle MELKOINEN SHOKKI! Olin siis vuosikausia kärsinyt aivovamman oireista, yrittänyt hakea apua, mutta kukaan lääkäri ei ollut ottanut minua vakavissaan! Toiminnallisissa magneettikuvissa eli fMRI-kuvissa selvisi myös vanhojen niskakipujeni syy eli silloin selvisi, että alarialigamentit niskastani olivat aikanaan revenneet kolarissa molemmin puolin. Tämä oli syy krooniseen niskakipuuni, josta olin kärsinyt kolarista lähtien. Alkuperäinen syy niskakipuihini selvisi siis vasta 14 vuotta onnettomuuden jälkeen.

Minulle tehtiin myös yksityisen lääkärin lähetteellä aivojen traktografiakuvaus, jolla varmistettiin aivovamma. Se vahvisti  neuropsykologisten testien tuloksen aivovammasta. Lisäksi tämä yksityinen erikoislääkäri kirjoitti minulle lähetteen kaularangan kineettiseen MRI-kuvaan, jota hänen mukaansa tarvittiin kaularangan C2-nikaman epänormaalin liikkumisen selvittämiseksi.

Aivojen traktografiatutkimusta ja fMRI-tutkimusta ei vakuutusyhtiö suostunut kustantamaan, eikä kunnallinen terveydenhuoltokaan siihen suostunut sillä perusteella, että ”asia kuuluisi vakuutusyhtiön korvattavaksi”. Näin ollen minun piti itse maksaen käydä näissä tutkimuksissa, jotta saisin oikeanlaista hoitoa ja kuntoutusta. Samoin kävi erikoislääkärin määräämän kineettisen MRI-kuvauksen kanssa. Sitäkään ei vakuutusyhtiö eikä kunnallinen terveydenhuolto suostunut maksamaan, joten jouduin itse kustantamaan senkin.

Olin onnettomuudessa hyvin nuorena henkilönä eli 17-vuotiaana. Vasta kun itse ymmärsin Niska-foorumilaisten neuvojen perusteella 14 vuotta myöhemmin hakeutua yksityisesti neurologille, alkoivat vammani lopultakin selviämään. Kunnallisen puolen erikoissairaanhoidossa minua ei kukaan ottanut vakavasti, joten ainoa mahdollisuus oli mennä yksityisesti. Samoin jouduin maksamaan niska- ja aivovammani selvittämisessä tarvittavat traktografia-, fMRI- ja kineettisen MRI-tutkimuksen itse, vaikka se kuuluisi vakuutusyhtiölle tai julkiselle terveydenhuollolle.

Tämäkö on kohtuullista? Kohdallani on kysymys vakavasta vammasta eikä voida enää puhua millään muotoa kohtuudesta, koska olen elänyt 14 vuotta aivo-, niska-, selkä- ja TOS-vamman aiheuttamien kipujen ja vaivojen kanssa ilman mainittavaa apua. Koko ajan olen parhaani mukaan käynyt töissä ja tehnyt hyvin fyysisiäkin töitä näiden vammojeni ja kipujeni kanssa ja nyt edes tarvitsemiani tutkimuksia ei makseta?

Kaikki vammat ovat pahentuneet ajan myötä ja kaikissa mahdollisimman aikainen hoito ja kuntoutus olisi ollut tärkeää. Olisin varmasti paremmassa kunnossa, jos minut olisi aikanaan tutkittu ja hoidettu kunnolla. Nyt aivovammoihin erikoistunut Käpylän kuntoutuskeskus on todennut, ettei minusta enää saa työkykyistä. Joudun jäämään eläkkeelle 31-vuotiaana? Jos minut olisi tutkittu ja hoidettu kunnolla, olisin ehkä voinut olla vielä seuraavat 30 vuotta työelämässä?!?

Ja sama hoitamattomuus vaan jatkuu…

Keväällä 2014 pääsin onnekseni KELAn kustantamalle kuntoutusjaksolle Käpylän kuntoutuskeskukseen, niin kuin aikaisemmin mainitsin. Siellä minulle tehtiin laajempia tutkimuksia aivovamman osalta. Todettiin muun muassa, että niskan retkahdusvamma on aiheuttanut minulle aivorungon vaurion, joten myöskään vireystilan säätelyni ei toimi. Nielussani on tuntopuutoksia, ja yökkäysrefleksi ei toimi. Käsi-silmä -koordinaatio todettiin myöskin huonoksi.

Syksyllä 2013 olin kaularangan leikkauksessa, jossa niskan välilevyn pullistuma leikattiin. Leikkauksen jälkeenkin sitkeästi jatkuneiden niskakipujen selvittämiseksi tehtiin myöhemmin kaularangan röntgenkuvaus sekä laaja ENMG-tutkimus. ENMG-tutkimuksessa selvisi, että C6-hermojuurivaurio on levinnyt jo molempiin käsiini ja oikeassa kädessä se on levinnyt myös C7-hermojuuren alueelle. Kädestäni on myös hävinnyt kuumatunto, siinä on spastisuutta ja lihasvoimat ovat edelleenkin heikentyneet.

Tämän perusteella pyysin saada uuden MRI-kuvan kaularangastani, jotta vika selviäisi ja selviäisi onko leikkauksessa ehkä jotain jäänyt huomaamatta. Tähän ei kuitenkaan suostuttu, koska ”se maksaa”. Halvat röntgen- ja ENMG-tutkimukset voidaan tehdä, mutta kalliimpaa ja tarpeellista MRI-tutkimusta ei voida tehdä? Eli vaikka niskasta johtuvat käsieni hermovauriot ovat leikkauksen jälkeenkin pahentuneet, niin tämäkään ei ole riittävä peruste uuteen MRI-kuvaan? Eli nyt vain odotetaan sitä, että tilanne edelleen pahenee?

Lääkärin ratkaisu tähän oli, että ”piikitetään” kaularankaa, olkapäitä ja lapoja. Kysyin, että miten voidaan ”piikittää” jos ei tiedetä mitä pitäisi piikittää? Otin myös puheeksi kylkiini tulevat sähköiskumaiset kivut, ja koska minulla nyt on jo jonkinlainen näppituntuma hermosärystä, niin uskalsin epäillä ongelmaa rintarangassa ja pyytää rintarangan MRI-kuvausta. Lääkärin vastaus oli jälleen "ei kuvata, koska se maksaa". Niinpä minun oli jälleen tyytyminen vain rintarangan röntgenkuvaan, vaikka siinä eivät näy esimerkiksi välilevyn pullistumat.

Aivovamma-asiantuntija neurologi Jukka Turkan näkemys niskan retkahdusvammasta

Haluan tähän liittää pienen lainauksen arvostetun aivovammaspesialisti Jukka Turkan tekstistä niskan retkahdusvammaan liittyen:

”Oireet: Trauman jälkeisinä liitännäisoireina tunnetaan hyvin aivovamman kanssa samaan aikaan syntyvän niskan retkahdusvamman aiheuttama niskaoireisto sekä päänsärky, huimaus, tasapaino-ongelmat eri muodoissaan, epilepsia, hormonaaliset häiriöt ja hydrokefalukseen liittyvät oireet. Yleisin traumanjälkeinen oire on päänsärky, tavallisesti lihasjännitykseen tai migreeniin yhdistyvänä. Kroonisesta päänsärystä kärsii 30-60% aivovammapotilaista (Packard 1999)

Whiplash- eli niskan retkahdusvamman tulkitsemisesta: Aivot ovat kiinni aivorungossa, joka on kiinni selkäytimessä. Kun pää heilahtaa ja selkäydin venyy, silloin vaurioituvat aivotkin. Aivojen etulohko törmää kalloon, aksonitason vaurio tulee kiertyneestä ja venyneestä asennosta ja ydinjatke sijaitsee juuri niskan yläosan alaosassa.

Vammamekanismi: Tyypillinen tilanne, jossa niskan retkahdusvamma syntyy, on liikenteessä tapahtuva peräänajokolari. Peräänajon seurauksena autossa istuvan henkilön vartaloon kohdistuu suuri kiihtyvyys, jolloin pää, joka ei ole penkissä kiinni, jää jälkeen. Kokeellisissa malleissa n. 16 km/h nopeudella tapahtuva kolari aiheuttaa päähän 11G:n suuruisen kulmakiihtyvyyden. Pään äkillinen taaksetaivutus eli hyperekstensio vaurioittaa niskan ja kaulan pehmytkudoksia, kuten välilevyjä, selkärangan etupitkittäissidettä (ligamentum longitudinale anterius) ja ruokatorvea. Alueen lihaksista tyypillisesti vaurioituvat pitkä kaulalihas (m.longus colli) ja päännyökkääjälihas (m.sternocleidomastoideus). Myös kaulapunoksen (plexus cervicalis) hermot ja selkärangan fasettinivelet voivat vaurioitua. Kun vartaloon kohdistuva kiihtyvyys loppuu, pää retkahtaa eteenpäin, mikä aiheuttaa vauriota selkärangan takapitkittäissiteisiin ja alueen lihaksistoon.”

Lääkärikäynneistä ja tutkimuksista

Haluan tähän loppuun vielä avunhakemisprosessini konkretisoimiseksi laittaa listan lääkärikäynneistäni ja tutkimuksista tietyiltä vuosilta. Lista on yhä vajavainen, koska en ole kaikkialta saanut papereitani. Lisäksi kirjaamattomia ongelmia ovat sellaiset kerrat, jolloin esimerkiksi päänsärky on ollut niin kovaa, etten ole pystynyt menemään lääkärille. Tästä saa toivottavasti jonkinlaisen konkreettisen kuvan avunhakuprosessistani.

Viivi

VUOSI 1999

24.3.1999 Peräänajokolari

25.3.99 Niska (Lääkäri TN)

26.3.99 Niska (TN)

30.3.99 Niska (TN)

9.4.99 Niska (TN)

30.4.99 Niska (TN)

4.8.99 Niska (TN)

25.8.99 Päänsärky (kova päänsärky, koulusta kaverit vieneet TN)

6.9.99 Niska (TN)

12.10.99 Niska (Ortopedi HM) HM on todennut, että ”mitään ei ole tehtävissä”

VUOSI 2003-2014

22.10.03 Työnantajalle pyyntö kevyemmästä työstä (selkäkipujen takia)

24.10.03 Selkäkipu  (lääkärikäynti)

12.1.04 Kasvojen puutuminen (lääkärikäynti)

19.1.04 Kasvojen puutuminen (lääkärikäynti)

18.5.05 Muistihäiriöt (lääkärikäynti)

1.12.05 Väsymys, diagnoosi F59.9 (lääkärikäynti)

10.1.06 Korvakipu, vasen korva (lääkärikäynti)

21.9.06 Selkäkipu (lääkärikäynti)

22.10.07 Selkäkipu (lääkärikäynti)

21.11.07 Selkäkipu (lääkärikäynti)

18.10.08 Muistiongelma (lääkärikäynti)

1.12.08 Lanneselänkipu (lääkärikäynti)

5.12.08 Selkäkipu (lääkärikäynti)

5.5.09 Selkäkipu (lääkärikäynti)

28.9.09 Päänsärky ja leukosytoosi (lääkärikäynti)

8.10.09 Selkäkipu M54.5 (lääkärikäynti)

25.1.10 Alaraajat ja käsi (TOS ) (lääkärikäynti)

7.8.10 Päänsärky R51.80 ja lievää leukosytoosia (lääkärikäynti)

9.11.10 Selkäkipu (ortopedi R)

11.11.10 Selkäkipu (lääkärikäynti)

13.12.10 Selkäkipu (FYS)

23.12.10 Lannerangan MRI, tulos

31.12.10 Selkäkipu (lääkärikäynti)

3.1.11 Selkäkipu, soittoaika FYS

22.2.11 Selkäkipu (ortopedi AR)

6.6.11 Lannerangan rtg-tutkimuspyyntö

8.6.11 M54.9 Selkäkipu (FYS)

25.10.11 Selkäkipu (AR)

2011 syksy, Orton selkäkuntoutus

12.1.12 TOS (FYS)

7.3.12 FYSIOTERAPIA (oikealla rhomboideus lihaksissa atrofiaa ja kuoppa, lievää atrofiaa myös infraspinatus alueella)

16.3.12 ENMG-tutkimus

10.4.12 Soittoaika ENMG vastaus (näkyvillä vanha hermovaurio)

16.8.12 TOS (lääkärikäynti)

29.8.12 Lähete TAYS, TOS ongelma

25.2.13 TOS (TAYS, lääkäri TK)

2.4.13 NISKA,TOS (työterveyshoitaja)

3.4.13 TOS (TAYS kuvantamisia)

24.4.13 TOS (TAYS, lääkäri ST)

26.4.13 Kaularangan rtg, kaularangan VKMT

21.5.13 TOS, NISKA (ortopedi AR)

22.5.13 Kaularangan MRI

24.5.13 NISKA (lääkäri JK)

27.5.13 Kaularangan MRI-tulos

29.5.13 NISKA (työterveyslääkäri MT)

3.6.13 TOS (Lääkäri V)

13.6.13 TOS Orton (lääkäri KL)

18.6.13 NISKAN oireilu käteen (lääkäri ES)

26.6.13 BOTOX-hoito,  TAYS kipupoli

3.7.13 Kaularanka Neurokirurgia TAYS

19.7.13 Neurologi HH (epäily aivovammasta)

22.7.13 Lapojen särky M79.6

24.7.13 NISKA (soittoaika TAYS)

26.7.13 AIVOVAMMA (soittoaika HH)

1.8.13 Kaularanka + C8 hermotusalue (FYS tk)

7.8.13 TOS (TAYS ST)

9.8.13 Traktografiakuvaus (TURUN PULSSI)

7.8.13 TOS (TAYS ST)

19.8.13 Traktografiavastaus (Vammaan sopiva löydös)

5.9.13 NISKA, TOS (ortopedi HM)

6.9.13NISKA, TOS, AIVOVAMMA (tk)

9.9.13 BOTOX (TAYS kipupoli)

11.9.13 TYÖKYKYARVIO (työterveyslääkäri MT)

 24.9.13 NISKA,TOS, AIVOVAMMA, SELKÄ (ortopedi TH)

1.10.13 Dynaaminen kine fMRI-tutkimus VANTAA

2.10.13 Dynaaminen kine fMRI, tulokset

8.10.13 Kaularankaleikkaus (TAYS)

23.10.13 TOS (TAYS ST)

10.12.13 Kaularankaleikkauksen lopputarkastus puhelimitse. SOITTOA EI KOSKAAN TULLUT.

14.1.14 Fysiatria tk

20.1.14 Käpylän kuntoutusjakso I 20-24.1.14 29.1.14 TOS (TAYS)

5.3.14 ENMG-hermoratatutkimus tk

12.3.14 FYSIATRIA tk

17.3.14 Käpylän kuntoutusjakso II (13vrk)

(Tämän artikkelin on kirjoittanut 6.5. 2014 työryhmä Viivi ja DirtyDeeds)