maanantai 23. kesäkuuta 2014

STT:n merkittävä uutinen kipulääkekäytöstä – vai suuri uutisankka?

Kipujätteet tähän!


STT:n artikkeli ”Kipulääkekoukussa jopa kymmeniä tuhansia suomalaisia ” seisautti minut kuin seinään. Kuinka kukaan voi lähestyä näin vaikeaa ja tärkeää asiaa sensaatiohakuisesti, jopa naiivisti? Olen elänyt 16 vuotta hermoja raapivan kovan kivun kanssa ja tänä aikana ei kukaan ole minkään tilastoissa olevan luvun vuoksi laskenut minua kastiin 'nistit'!



Arki, minä vastaan toimittaja

Olen kipukoukussa, uutisen kirjoittanut toimittaja ei ole. Jo heti aamusta alkaen minun ja hänen resurssit, joiden avulla noustaan sängystä ja kohdataan päivän haasteet eivät ole verrattavissa toisiinsa. Toimittaja on todennäköisesti nukkunut suhteellisen normaalisti, minun untani häiritsi jälleen kerran kipu. Toimittajalla on käytettävissään päiväänsä täysi pakka kortteja jokereiden kera, minulla kortteja on kädessä tasan puhdas nolla. Saan pakkaani muutaman kortin heti aamusta raahauduttuani lääkekaapille ja vasta sen jälkeen aamupesulle, ehkäpä voimani riittävät jopa aamupalan valmistukseen.

Tätä eroa terveen ja sairaan välillä hahmottaa hyvin internetin ihmeellisestä maailmasta vastaani tullut lusikkateoria. Tähän teoriaan on viisasta syventyä, mikäli terveellä ihmisellä on vaikeuksia hahmottaa sairaan, vammaisen tai kipeän ihmisen elämää.

”Lusikkateoria on kirjoitettu kertomaan siitä, millaista on elää sairauden kanssa, josta ei pääse eroon vaikka miten haluaisi. On tarpeeksi hankalaa elää jatkuvasti vaihtelevien tunnetilojen, lääkehaittojen ja -vaihtojen kanssa, kivun muutosten ja oireiden kanssa saati sitten selittää ystävälle, millaista elämäni on.” http://tnfinland.fi/lusikkateoria/



Lääkkeet, välttämätön paha

Tunnen olevani myös apuvälineiden avulla liikkuva lääketehtaan mainos. Paidassani ovat sponsorina luultavasti toimineet kaikki olemassa olevat lääkeyhtiöt 16 vuoden mittaan. Tällä hetkelläni rinnuksessa lukee Aurabindo, joka sponsoroi muutamia toimintakykyisiä hetkiä ilman jatkuvia syviä häiritseviä lantion läpäiseviä iskuja, koko kehon lamauttavaa jyrinää. Koko kropan yleisestä liikkeelle lähdöstä vastaa Novartis. Ilman tätä sponssausta kehoni on jäykkä kuin rautakanki. Ympäri vuorokauden minua sponsoroi myös Multipharma. Sen avulla, kivusta huolimatta, kykenen joihinkin toimintoihin. Kipulääkärini pitää hyödyllisenä, että päivittäin käytän säännöllisesti päivittäin lisäapuna myös Ratiopharmin valmistetta. Vatsani terveydestä vastaa Medinsa, jonka sponsoroinnin ansiosta pystyn ottamaan vastaan edellä mainittujen lääkefirmojen tuotteita. Infektion iskiessä minua auttaa Orion. Ilman tätä tahoa olen pulassa, sillä elimistöni ei siedä suurinta osaa olemassa olevista antibiooteista. Minun maailmassani lääkkeet ovat välttämätön paha.



Minun maailmassani lääkkeitä käyttävät kipupotilaat


En tunne ainuttakaan vahvoja opioideja kivun vuoksi käyttävää henkilöä, joka olisi työelämässä. Sen sijaan tunnen verrattain paljon kipupotilaita ja kroonisesta kivusta kärsivien vertaisverkostoja. Vain harvat heistä ovat edes osittain saati kokonaan työkykyisiä. En tunne ainuttakaan vahvojen tai riippuvuutta aiheuttavien kipulääkkeiden myyjää, muutoin kuin apteekin. En tunne ketään joka olisi artikkeliin viitaten lääkkeitänsä kaverillensa antanut saati ikinä myynyt. 


Lääkkeet ostetaan apteekista, päihteet kadulta

En tiedä miten laillisin keinoin voi käytännössä lääkeannoksiansa ylittää, muutoin kuin hetkellisesti, sillä Suomessa lääkkeitä apteekista ostettaessa Kelan järjestelmä apteekissa valvoo, pitäisikö potilaalla olla 7 päivän vai 30 päivän lääkeannos jäljellä. Lääkeannosten ylittäminen pitkäaikaiskäytössä ei edes ole mahdollista. Kerralla voi ostaa maksimissaan 3 kk:n annoksen ja lääkkeen on oltava miltei loppu, ennen kuin apteekista saa hakea uuden annoksen kyseistä lääkettä. Vahvojen myytävien lääkkeiden seuranta ja valvonta on tarkkaa ja edellyttää aina hyvää potilas–lääkäri -suhdetta. Kela itse tiedottaa lääkkeiden korvaamisesta seuraavasti:
”Kela korvaa vain tarpeellisia lääkekustannuksia. Korvauksen saaminen edellyttää, että käytät lääkettä annostusohjeen mukaisesti ja ostat sitä enintään 3kuukaudeksi kerrallaan. Saat korvauksen uudesta lääke-erästä vasta, kun olet käyttänyt edellisen erän lähes kokonaan.” (http://www.kela.fi/documents/10180/959056/laakekorvaus_2013.indd.pdf/f29ffe28-a5ec-4dd1-8e92-8f5a979ce653 )



Kipupoliklinikalle pääsyä joutuu odottamaan ja jonottamaan epäinhimillisen kauan

Kroonisen kivun hoitoa joutuu odottamaan tuskaisen kauan, yleensä lähetteestä 6 kk. Monesti siinä vaiheessa, kun kipupoliklinikalle päästään, tilanne on jo todella vaikea ja kipuongelma kroonistunut.

Näiden STT:n toimittajan tapetille nostamien ja listaamien, riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden käytön aloitus tehdään kontrolloidusti. Hoidolla on oltava peruste eli kipu. Päivystys ei näitä reseptejä laadi. Oikeaoppisesti kivun hoito aloitetaan miedoimmalla lääkkeellä. Monesti apu ei ole riittävä tai ilmenee haittavaikutuksia ja lääke joudutaan vaihtamaan vahvempaan. Lääkettä lisätään tarvittaessa, mutta myös vähennetään tarvittaessa.

Mikäli käyttäjälle kehittyy toleranssi, lääkkeen käyttö lopetetaan tai lääke vaihdetaan toiseen, joka auttaa pienemmällä annoksella. Toleranssin kehittyminen on yksilöllistä, ei automaattisesti kaikille tapahtuva ilmiö. Kipupotilaalle etsitään yksilöllinen lääkitys. Kivunhoidosta vastaavat lääkärit eivät määrää opioideja tai muutakaan lääkitystä henkilölle, jolla on päihdeongelma. Tällaisen potilaan hoito on haastavaa ja se tapahtuu moniammatillisessa hoitotiimissä, jossa on mukana aktiivisesti myös päihdehuolto. Mikäli kesken hoidon havaitaan päihdeongelma, ongelmia aiheuttava kipulääkitys katkaistaan ja potilas ohjataan hoitoon. Tällainen henkilö ei siis saa lääkkeitänsä laillista reittiä, vaan hankkii lääkkeensä laittomasti.


STT:n toimittaja etsi nistejä, mutta löysi krooniset kipupotilaat

Mikäli toimittaja olisi halunnut kirjoittaa informatiivisen jutun, hänen olisi pitänyt ottaa selvää laittomasta lääkekaupasta, huumeiden - ja lääkkeiden salakuljetuksesta sekä pohtia ongelmaa päihdepoliklinikan asiakaslukuja arvioimalla. Hänen olisi ylipäätään pitänyt tutkia lääkkeiden väärinkäyttöä kriminaali-ilmiönä. Sen sijaan toimittaja naiivisti ajatteli, että Facebookin kipupotilaiden vertaisyhteisöstä löytyvät mahdolliset myyjät, ostajat ja väärinkäyttäjät. Hän lähestyi kiireellä kroonisen kivun vertaistukiyhteisöä seuraavalla tavalla ennen uutisen julkaisua:

       
"12. kesäkuuta kello 23:32 HUOM! STTn toimittaja on tekemässä juttua lääkeriippuvuuksista ja etsii haastateltavaksi jotakuta kipuihmistä. Haastattelu voidaan tehdä nimettömänä. Asialla on kiire, haastattelu tehtäisiin ensi maanantaina 16.6. joko kasvokkain Etelä-Suomessa tai sitten puhelimitse. Jos voit olla haastateltava kipulääkeriippuvuudesta (joskus sellaista kokeneena), niin voisitko laittaa minulle yksityisviestiä tai sähköpostia *** niin välitän tiedon eteenpäin. ”



Kipupotilailla herää pelko leimautumisesta narkkariksi, kun aikaisempaan haastattelupyyntöön liittyvä uutinen leviää mediassa

Kuten viestin sisältö jo antoi ymmärtää, toimittajalla on ollut kiire, eikä hän ole kyennyt tekemään taustatyötä hyvälle uutiselle ominaisella tavalla. Kipupotilaat vetivät herneen hyvin syvälle nenään nähdessään laajasti mediassa julkaistun STT:n toimittaman valmiin uutisen. Mielestäni ihan aiheesta! Tämä kiireellä kasattu uutinen antoi lukijan ymmärtää, että Suomesta löytyy kymmeniä tuhansia kipulääkenarkkareita, jotka napsivat lääkkeitä pelkästään vieroitusoireiden tai hyvänolon tunteen tähden. Kipuyhteisössä heräsi aiheellinen pelko. Leimautuuko kipupotilas huonon uutisoinnin vuoksi lääkeaineiden väärinkäyttäjäksi, narkkariksi tai nistiksi? Tiedustelin kipuyhteisön mielipidettä haastattelupyynnön jälkeen ilmestyneestä uutisesta.

”Tosissaan. Kyllä tuohon olisi ollut hyvä saada laajempi käsitys tuosta kuin kelan tilastot ja yhden lääkärin haastattelu."

”Lääkkeissä samoja aineita kuin katuhuumeissa" on aika provosoivasti ja sokeasti ilmaistu. Kyllä todellakin tuntuu siltä, että juttu kirjoitettu perjantai iltapäivänä ja on ollut kiire päästä töistä pelaamaan golfia. ”

”Ei todellakaan ole asiallinen juttu. Uskon että aika harva meistä söisi noita pään sekoittavia lääkkeitä, jos saisi valita!”

”Edit. Minusta tuon psykiatrin lausunto on järkky: aivot eivät erottele onko kyseessä kipulääke vai katuhuume. Mistäs ne aivot tietää kumpi on kyseessä, jos vain toista on käyttänyt...”

”Minusta on ikävä, että hermokipulääkkeitä käyttävät niputetaan heti yhteen nippuun ja sanotaan, että kaikki ovat narkkareita. Näinhän se ei todellisuudessa ole. On niitäkin, jotka käyttävät näitä lääkkeitä juuri oikein, mielellään vähän vähemmän, jos kipu vain antaa periksi. Ja sitten on niitä, joiden vuoksi kaikki leimautuvat. Erittäin ikävää. ”

”Surkea kirjoitus. Ihmiset käyttävät sydänlääkkeitä että pysyisivät hengissä mutta koskaan ei sanota että he ovat lääkekoukussa. Miksi kipu ihmisestä joka JOUTUU käyttämään vahvoja lääkkeitä tehdään koukkuun jäänyt narkkari? Kroonisesta kivusta kärsivä ei käytä kuin juuri sen mikä on pakko. Jos kipuihminen saisi kipunsa pois jotenkin muuten, niin varmasti pillerit heitettäisiin huitsin nevadaan.”

”Voi helvetti!!! Tuon tekstin on tehnyt ihminen joka ei ole kipeä. Minä olen niin tyhmä etten jaksa uskoa että joku syö kipulääkettä huvikseen. Edelleen olen sitä mieltä että kipulääke oikein otettuna oli sitten opiaatti tai miedompi EI tapa, mutta kipu tappaa."

”Jutussa sanotaan että kasvu johtuu osin siitä, että eräs parasetamolin ja kodeiinin yhdistelmä tuli korvattavaksi muutama vuosi sitten. Mitä lääkettä tässä tarkoitetaan? ”


Uutisen ankka, Panacod

Vertaistukipalstan kommentoinnista nousee esiin tärkeä seikka, jota toimittaja ei ole juttua kirjoittaessaan sisäistänyt. Tämä on uutisen ankka, joka perustuu siihen, että toimittaja ei ole ymmärtänyt, mitä haastateltava taho Kelalta on hänelle kertonut yhdistelmälääkkeestä, joka sisältää parasetamolia ja kodeiinia. Tätä löytyy kauppanimellä Panacod ja Paramax-Cod, käyttötarkoituksena keskivaikean kivun hoito. Se tuli Kela-korvattavaksi n. viitisen vuotta sitten.

”Vuonna 2008 Kelalta sai korvausta keskushermostoon vaikuttavista opioidikipulääkkeistä 166 000 potilasta ja vuonna 2013 416 000 potilasta. ” 


Tämä keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden kasvu, jonka perusteella toimittaja ryhtyi tarkastelemaan juttua, johtuu Kelan mukaan osittain pelkästään siitä, että aiemminkin runsaasti käytetty, mutta ennen ”ei korvattava -lääke” on tullut n. viitisen vuotta sitten korvattavaksi. Toimittaja ei millään tunnu ymmärtäneen tai ei kertonut sitä seikkaa, että lääkettä on kyllä käytetty vastaavaan tarkoitukseen aikaisemminkin, mutta se on tullut lasketuksi mukaan tähän tilastolukuun vasta vuoden 2008 jälkeen. Tämä on mielestäni niin törkeän huonoa uutisointia, että vaikuttaa suorastaan tarkoitushakuiselta!


Paulan tarinasta

Tämä lääke, Panacod, voi aiheuttaa riippuvuutta ja se kyllä hyvin mainitaan pakkausselosteessa, jonka vastuullinen käyttäjä lukee ennen lääkkeen käyttöä ja suhtautuu siinä olevaan tietoon vakavasti. Lukiko Paula ohjeen? Ymmärsikö hän, että lääkettä käytetään kipuun, ei vieroitusoireisiin? 

Opettavaisesta Paulan tarinasta kommentoitiin vertaistukipalstalla seuraavasti. Kommentoija viittaa uutisen yhteydessä olleeseen Paulan haastatteluun. Mielestäni tällä kohdin on syytä korostaa lääkkeen käyttäjän omaa vastuuta riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä käytettäessä.
”Haluaisin tuoda esille jutusta tuon haastatellun eli "Paulan" osuuden. Kyseessä on tekstin mukaan akuutti tapaturma, jonka kivun hoitamiseen lääkäri määräsi Panacodia, joka on siis reseptilääke. Panacodia määrätään yleisesti leikkausten jälkeiseen kipuun, mutta jätetään mainitsematta Panacodin sisältämä kodeiini, joka aiheuttaa SÄÄNNÖLLISESTI käytettynä vakavan riippuvuuden. Käytön tulee kestää YLI KOLME KUUKAUTTA ja sen pitää olla todellakin päivittäistä, jotta riippuvuus pääsee syntymään. Riippuvuuden synty on tietenkin yksilöllistä. Tässä painottaisin edelleen sanaa akuutti kipu, ei krooninen kipu. Kaksi aivan eri asiaa, vaikkakin akuutti kipu hoitamattomana johtaa kivun kroonistumiseen. Miksi sitten kodeiinia käytetään yleisesti leikkausten jälkeen, johtuu siitä, että se on tehokas kivun lievittäjä, eikä sen käyttöä ole tarkoitettukaan pitkäkestoiseksi. Tehokas kivunlievitys on erittäin tärkeää, jotta kivun kroonistuminen voidaan estää. Lisäksi Panacod (parasetamolin ja kodeiinin yhdistelmä) on huomattavasti vatsaystävällisempi kuin tulehduskipulääkkeet. Toimittaja ei ollut ajan tasalla, eikä ymmärtänyt haastatellun "Paulan" kiputilannetta. Haastattelu oli myös aivan irrallinen, jotta lääkäri olisi voinut jutussa hyvin kommentoida, ettei terveille ihmisille olisi syntynyt asiasta väärää kuvaa, eikä meille kipuihmisille turhia, voimia syöviä voimakkaita negatiivisia tunteita. Kyseessä siis akuutti kipu + Panacodin normaali reseptikäyttö, mutta todennäköisesti pidempään kuin kolme kuukautta (ei selviä tekstistä). Se, että tietää lääkkeen riippuvuutta aiheuttavasta mekanismista, ei siis vaikuta riippuvuuden syntymiseen tai syntymättä jäämiseen. Kuten tekstissä sanottiin, "Paulan" lääkkeen käyttö loppui ja hän on parantunut vammastaan ja lyhyeksi jääneestä lääkeriippuvuudesta. Haastattelulla ei ollut mitään tekemistä kipukroonikkojen lääkkeiden käytön kanssa. Olen itse sivusta seurannut useiden ihmisten kamppailua Panacod-vierotuksessa (joka vaatii useimmiten sairaalahoitoa) ja siksi olen ollut "Panacod-torvena" akuuteissa kiputapauksissa. Panacod on hyvä lääke oikein käytettynä, mutta vaatii max kuukauden reseptin kerrallaan ja lääkärin seurantaa kivun ja vamman paranemisessa. Samalla saadaan hoidettua kroonisen kivun ennaltaehkäisy. Mikäli kipu kuitenkin muuttuu krooniseksi kipusairaudeksi, ei Panacod ole välttämättä hyvä pitkäkestoiseen käyttöön, vaan muut miedot opioidit tarvittaessa. Mikäli lukija nyt kuitenkin syö tai on jo pitkään syönyt Panacodia, ja on kipukroonikko, uskon asian olevan hyvässä seurannassa. Lääkeriippuvuudet ja kroonistunut kipu ovat sitten ihan oma lukunsa!”



Päihdeongelma on sama ammatista, asemasta tai koulutustaustasta riippumatta

Toisaalla eräs kommentoija nostaa aiheellisesti esiin lääkärikunnassakin mahdolliset lääkkeiden väärinkäyttäjät. Alttius päihteiden käytölle eli riippuvuusongelma ei ole koulutuksen suhteen valikoiva, vaan siitä kärsii karkeanarvion mukaan vähintään 10% aikuisväestöstä.

”Mä mietin sitä, että kun hyvin tiedetään, että on lääkäreitä, jotka kirjoittavat reseptejä viihdetarkoituksiin, nämä lääkärit käyttävät itsekin. Miten sellaiset reseptit ja käyttäjät seulotaan näistä tilastoista? He vääristävät kyllä hurjan paljon tilastoja ja tavallinen kipukroonikko tietysti joutuu syntipukiksi. Mun mielestä olisi aiheellisempaa hoitaa kipuilevaa potilasta kuin osoittaa sormellaan joka ikistä kipupotilasta syyllistävästi. Tämä kirjoitus on omalta osaltaan osoitus siitä että meidän kipuihin ei suhtauduta vakavasti.”


Vertaisryhmän tiedottaja antaa pikaisen kommenttinsa haastattelupyynnöstä ja uutisesta:

”Kerron oman siviilikantani jutut lukeneena. Uskon, että muistakin yhdistyksistä sekä kanavista on etsitty haastateltavaa. Mielestäni tuo ei ollut syyllistävää miltään kannalta kipukroonikoita kohtaan, itsekin sitä luin moneen kymmeneen kertaan sekä muissa medioissa mainittuna myös. Toki sen myönnän, että se on kirjoitettu kärkkäästi, juurikin sen takia, että siitä mahdollisimman moni olisi kiinnostunut ja sitten myös siinä sivussa olevia mainoksia klikkailisi eli olisi mahdollisimman myyvä... Tuossa jutussa puhuttiin koko ajan akuutin kivun hoitoon määrätyistä lääkkeistä, jotka jäi vaivan onnistuneen poiston jälkeen vaan "päälle", vaikka itse kipu onkin poistunut, siitä oli kyse.. Ehkä oli väärä kanava jopa STT:ltä pyytää kauttamme haastateltavia, en tiedä moniko vastasi tuohon. *** on *** yhdistyksen Puheenjohtaja, jos häntä mahdoit tarkoittaa Tiina... Tilastoja voidaan tulkita miten halutaan ja käännellä sekä väännellä.. Esim Oli aiemmin juttua medioissa määrättyjen (ei välttämättä apteekista noudettujen saati syötyjen) masennuslääkkeiden räjähdysmäinen nousu, josta suurin osa selittää Kipu-kroonikoille, pieniksi annoksiksi tarkoitetut kipu-kynnystä nostattavana. ”



Eksynyt toimittaja

On olemassa sanonta ”etsivä löytää”, mutta on etsittävä oikeasta paikasta. Toimittaja eksyi mielestäni väärään yhteisöön, mikäli hän halusi tehdä jutun akuutin kivun hoitoon käytettyjen lääkkeiden aiheuttamasta mahdollisesta riippuvuudesta. Hänen olisi pitänyt ottaa muistionsa ja suunnata asemankulmille etsimään haastateltavaa, myyjää tai ostajaa , ei kipupotilasta.

Onko meillä Suomessa ilmiö, jota minä en tunne ja se on syntynyt viimeisten vuosien aikana. Onko Suomessa todellakin kymmeniä tuhansia apteekista aineensa ostavia narkkareita? Yleisesti tiedetään, että noin 10% aikuisväestöstä kärsii alkoholiongelmasta. Onnettomuuteen joutuminen tai sairastuminen on täysin sattumanvaraista, se ei valikoi uhria. Voidaan siis olettaa, että leikkaukseen tulevista potilaista vähintään 10 % kuuluu riskiryhmään, joiden akuutin kivun lääkkeiden käyttöä tulee seurata tarkemmin ja tarjota tarvittaessa tukea ja päihdepoliklinikan konsultaatiota.


Kroonisen kivun hoito

Lääkehoito on vain yksi kroonisen kivun hoidon osa-alue, osa fyysistä hoitoa. Sitä tukevat muut kivunhoidolliset toimenpiteet, fysioterapia ja kuntoutus. Muita yhtä tärkeitä osa-alueita ovat psyykkistä ja sosiaalista selviämistä tukevat keinot. Yhdessä ne muodostavat kolmion, jonka jokainen kulma on yhtä lailla tärkeä ja sidoksissa toisiinsa.

Toimittaja ei ilmeisen selvästi ole ollut kartalla tai henkilökohtaisesti tässä kolmiossa, koska kykenee tarkastelemaan asiaa yhden viivan alle jäävän tiedon varassa, keskushermostoon vaikuttavien opioidien käytön kasvu viime vuosina. Kroonisen kivun hoitoon voi perehtyä tämän hoitosuosituksen avulla. http://www.duodecim.fi/kotisivut/docs/f757188385/krooninenkipu.pdf


Akuutin ja kroonisen kivun ero

Akuutti kipu sen sijaan on aivan eri asia kuin krooninen kipu ja sen hoitokin on erilaista. Uutinenhan koski nimenomaan akuutin kivun hoitoa ja siihen käytetyn lääkkeen mahdollisesti aiheuttamaa riippuvuutta. STT:n toimittaja tehdessään uutista ei selkeästikään ymmärtänyt näiden kahden kivun, akuutin ja kroonisen, selkeää eroa. Akuutin kivun hoidossa ei pitkällä aika välillä siirrytä missään tapauksissa vahvempiin lääkkeisiin. Päinvastoin. Tavoitteena on tarjota akuutissa vaiheessa riittävä kipulääkitys, jolla pyritään estämään kivun kroonistuminen. Akuutissa kivussa lääkitys aloitetaan välittömästi leikkauksen jälkeen vahvoista opioideista ja siirrytään miedompiin opioideihin ja edelleen perussärkylääkkeisiin, joiden käyttöä on tarkoitus vähentää sitä mukaan, kun kipu helpottuu. Kotiutunut potilas on itse vastuussa kipulääkkeen vähentämisestä kivun helpottuessa. Akuutin ja kroonisen kivun erosta ja erilaisista hoidoista löytyy helposti olemassa olevaa tietoa. Duodecim terveyskirjasto kertoo akuutin ja kroonisen kivun eroista seuraavasti.

”Kipu voi olla lyhytaikainen eli akuutti tai pitkäaikainen eli krooninen. Akuutin ja kroonisen kivun merkitys, mekanismit ja hoitokeinot ovat erilaisia. Akuutti kipu johtuu jostain elimellisestä tekijästä kuten esimerkiksi haavasta, luunmurtumasta, synnytyksestä, leikkauksesta tai tulehduksesta. Kipu lievenee tavallisesti vaurion paranemisen myötä. Kipua pidetään kroonisena, kun se jatkuu kudosten tavallisen paranemisajan jälkeen. Nykyään tiedetään, että kroonisen kivun mekanismi ja syntytapa on erilainen kuin akuutin. Sen taustalla voi olla keskushermoston kivunsäätelymekanismien vika, "väärä hälytys" tai viestityshäiriö, jota erilaiset biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät voivat ylläpitää. ” (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kha00005)

Tätä asiaa pohtiessani keräsin myös kommentteja uutiseen liittyen toisesta, Älä sairastu vakavasti- vertaisyhteisöstä. Uutinen on herättänyt laajaa hämmennystä lääkkeitä käyttävien potilaiden keskuudessa. Toimittajan ottaman tarkoituksellisen ja naiivin näkökulman vuoksi uutinen tulisi mahdollisimman pian editoida STT:n toimesta.

”Tällainen uutisointi aiheuttaa monelle kipupotilaalle kärsimyksiä, ja omalta osaltaan vaikeuttaa asiallisen kohtelun ja hoidon saamista. Muutama vuosi sitten oli mediassa uutisointia, kuinka kipupotilaat eivät saa asiallista lääkitystä kipuihin, vaan heille syötetään tehottomia särkylääkkeitä. Kyseessä oli saattohoidossa oleva syöpäpotilas. Uutisoitiin, että hän ei saa riittävän vahvoja kipulääkkeitä edes viimeisinä päivinään, koska hän voi jäädä koukkuun. Nyt huonolaatuisen uutisen tähden annetaan käsitys, että kipulääkkeiden käyttäjät ovat riippuvaisia lääkityksestä ja käyttävät lääkkeitä vain päihdeongelman vuoksi.

Tämä ei ole totta, ja uutisoinnissa olisi pitänyt tehdä selkeä ero lääkkeitä kivun vuoksi käyttävien ja päihde-riippuvuus käyttäjien välillä. En voi maallikkona tarkemmin ottaa tässä kantaa kliinisiin syihin, miksi kipulääkkeitä käytetään, mutta peräänkuuluttaisin niitä toimittajia ja lääkäreitä, jotka ovat ehkä eläkkeellä mahdollisesti kipuja aiheuttavien sairauksien takia tai vielä työelämässäkin, mutta heitä joilla fakta tietoa aiheesta. Heillä voi olla oikeaa näkemys ja oikea lähestymistapa asiaan. En tiedä, kuka oli artikkelin kirjoittanut, mutta toivon, että tämmöisiä artikkeleita eivät kirjoittaisi terveet ihmiset, joilla ei ole käsitystä sairauksiin liittyvistä kivuista. En minäkään kirjoittele ydinfysiikasta ja esittele omia kantoja tilastojen pohjalta. ”
”Totta on, että tämän hetkiset kipulääkehoidot ovat opioidipainotteisia etenkin vahvoissa lääkkeissä. Haitat ovat varmasti niin lääkäreiden kuin käyttäjienkin tiedossa. Tältä osin tulisi vaatia huomattavasti laajempaa tutkimustyötä. Historian saatossa monia erilaisia sieniä ja kasveja on käytetty erilaisten sairauksien hoitoon. Varsinkin kannabista on käytetty moneen vaivaan. Huumausainepolitiikka estää monien aineiden laajamittaisen tutkimuksen. Olisi aika avata silmät ja huomata mitä on silmien edessä. En tiedä, minkä takia opiaatteja on pidetty ylivertaisina kivunhoidon lääkkeinä, ehkä tähänkin joku viisas osaa vastata? Lääketehtailla on kuitenkin suuri rooli siinä, mitä lääkkeitä meille syötetään. On väärin syyllistää niitä, jotka näitä tuotteita joutuvat pakosta käyttämään. Toivottavasti saamme rehellisen ja ennakkoluulottoman keskustelun käyntiin aiheesta.”



Lääkkeet suuhun ja suu suppuun

Potilas saa käyttää hänelle määrättyjä lääkkeitä, muttei keskustella lääkkeistä. Meillä potilailla, runsaista lääketehtaan mainoksista huolimatta, ei ole oikeutta käydä julkisesti keskustelua lääkeaineista, niiden hyödyistä ja haitoista. Nämä keskustelut on käytävä yhdessä terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa. Tämäkin on sinänsä väärin, jopa haitallista. Etenkin vakavien haittavaikutusten tunnistaminen nopeutuisi, mikäli kipupotilas voisi vertaisyhteisöissä käydä keskustelua havaitsemistaan sivuoireista, erityisesti silloin kun nämä oireet ovat niin vakavia, että vaatisivat välitöntä lääkärin hoitoa. Mahdollisesti voisimme vertaisverkostoon kerääntyneen tiedon avulla jopa pelastaa ihmishenkiä lääkekuolemilta ja neuvoa kipupotilasta hakeutumaan välittömästi ensiapuun.

Kun tarkastellaan opioidien käyttöä Suomessa pitkällä aikavälillä, käyttö ei ehkä olekaan kasvanut vaan päinvastoin siitä on tullut tarkemmin valvottua ja tilastoidumpaa. Kun mennään aikaan ennen vuotta 1950, niin jopa kaikkia kipuja hoidettiin vahvalla opioidi-liuoksella.

”1900-luvun alussa myös heroiinia käytettiin yskänlääkeliuoksissa. Oopiumia, morfiinia ja heroiinia on käytetty myös kivunlievitykseen kipulääkkeinä ” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Opioidit )

Tavallisesti talon kaapista löytyi yskänlääkepullo ja hyvin monet tulivat tästä opioidi-liuoksesta nopeasti riippuvaisiksi, kun sitä käytettiin kaikkiin vaivoihin ilman valvontaa. Toinen hoito oli viina. Kolmas oli kansanparantajat ja rohdot. Neljäs oli kuolema oman käden kautta. Ihan samoin ennen nykyistä modernia lääketiedettä oli kipuja. Nämä kipeimmät ihmiset yksinkertaisesti vaan kuolivat ilman hoitoja tai väärillä hoidoilla tai oman käden kautta nopeammin. Jo alkuasukkaat ovat käyttäneet huumaavia kasveja kivunhoidossa ja huvitteluaineena sekä piristeenä valmistautuessaan taisteluun. 


Onko opioidien käyttö mikään uutinen? Tämä ”uutinen” oli ainakin pelkkä ammeessa kelluva muovinen ankka.



- Kipupotilas, ei nisti tai narkkari, ei diileri eikä muuli -

11 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Itse olen kipupotilas ja minulla on Eds ja monta muuta dg. Tuttuja lääkkeitä. Hyviä oikein käytettynä. Ei ole ollut koskaan ongelmia lopettaa käyttöä kun kipu hellittää. Oman kipulääkärin kanssa yhdessä suunniteltu hoito on turvallista.

    VastaaPoista
  2. Ne jotka väittävät jonkun syövän huvikseen kipuläkkeitä, eivät ole itse olleet kivun kanssa tekemisissä. Hyvä heille, paha muille, kun he laukovat kommenttejaan. Äitini selvisi yli 80-vuotiaana vaikeasta syövästä paitsi sytostaattihoitojen, kiitos myös tehokkaan kipulääkityksen eli morfinilaastarin.

    Minulla on kiitos liian ison puutarhan, kuluma oikeassa polvessa ja siinä on aika usein leposärkyä eli juuri kun olen nukahtanut niin täkreään uneen, herään kohta kipuun, joka säteilee koko sääreen. Herään takuulla ottamaan vahvan Buranan (600 mg) yöllä kera runsaan nesteen ennen kuin valvon kivun takia.

    Outoa, että Suomessa joudutaan vielä käymään tällaista keskustelua. Kivuton elämä on kaikkien oikeus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivuton elämä on kaikkien oikeus?
      Voi, voi. Ei se ole. Sairastan neuropatiaa selkäydinvammani seurauksena. Elämäni jokainen päivä on selviämistä tunnista seuraavaan - jo kymmenen vuoden ajan. Minun kipulääkärini ovat selvällä Suomen kielellä kertoneet, että sitä kivutonta elämää ei tule, ei koskaan. Joskus vain käy näin - sorry. Mene kotiisi ja yritä selvitä. Tylyä, mutta totta.

      Poista
    2. Realismia. Usein joudutaan tyytymään "osittaiseen hoitovasteeseen", tavoitteena kivun kanssa pärjääminen. Ei vain ole keinoja, jolla parantaa. Ei sellaista toivoisi kenellekään.

      Poista
  3. Eivät kai narkomaanitkaan pidemmän päälle mitään huvikseen käytä ...

    VastaaPoista
  4. Asiallista tekstiä meidän kipu potilaiden puolesta,kiitos.
    Ei kukaan joka ei ole joutunut kroonisen hermo kivun helvettiin,voi ymmärtää mitä Se elämä on.Toista kymmentä vuotta itselläni takana,eikä loppua näy,päinvastoin tilanne tulee huononemaan.
    Saan näistä ko.lääkkeistä apua niin että pärjään kotona joten kuten.
    Pystyn hetkittäin tekemään kotiaskareita,ilman näitä en olisi varmaan hengissä.
    Tuollainen provosointi edesvastuuseen .
    Ei ole ymmärrystä,ei todellista tietoa.
    Moni varmaan tarttuu pulloon tuskaa lievittääkseen,Se on huono vaihtoehto,eikä poista kipua.
    Kuka nousee barrikadeille meitä puolustamaan?
    Onneksi on viisaitakin lääkäreitä jotka yrittävät auttaa,todella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meidän puolesta kukaan nouse barrikadeille, itse se on tehtävä. Meidän kipupotilaiden omat voimat eivät siihen millään riitä, koska kaikki vähäinen energia kuluu arjesta selviytymiseen. Olemme yhteiskunnan "heikko lenkki" ja aika hoitaa meidät pois tilastoista.

      Poista
  5. Olen itse 25v ja työkyvyttömyyseläkkeellä ja en todellakaan omasta tahdosta. Jouduin 7kk sitten leikkaukseen kun ensin olin kärsinyt vuoden hermokivuista ja leikkauksen jälkeen kaikki oireet paheni ja lisää tuli..tällä hetkellä hoidossa kipupoliklinikalla ja vahvat lääkkeet käytössä (gabapentin 3600mg/pv, norpan 10mg, temgesic, oxycont) en todellakaan haluaisi syödä noita mutta kipu ei pysy muuten poissa ja enemmin olisin tekemässä töitä unelma ammatissani kuin kotona neljän seinän sisällä! Ymmärrystä ei saa ihmisiltä ja katseet kertovat kaiken kun kertoo tilanteen. Oikein käytettynä myös vahvat kipulääkkeet pelastavat ja antavat ns.voimaa jaksaa kivun kanssa koska kipu lievittyy näillä.

    VastaaPoista
  6. http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/07/10/oikaisu-sttn-juttuun-kipulaakeriippuvuudesta

    VastaaPoista
  7. Minulla oli kovia selkäkipuja ja pitkän pompottelun jälkeen eri polien välillä sain oxycontinia eli morfiinia. Tämä auttoi kipuihin hyvin. Kivut hävisivät mutta syön oxycontinia edelleen etteivät kivut tule takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä oli diagnoosisi? Itselläni on ollut 4 vuotta välilevyn pullistuma, jota ei ole edes kuvattu. Välillä muistuttaa itsestään maastavedossa.

      Poista