torstai 27. elokuuta 2015

Näin toimii Tampereen ensiapu Acuta

Pientä taustaa ensin. Minua on vaivannut vuoden verran huimaus, joka on välillä kovaa. Samalla on ilmaantunut ns. poissaolokohtauksia, jalkojen ja käsien ataksiaa ja neurologisia näköoireita. Oikeastaan jos luette MS-taudin oirelistan, se on kaikki siinä. Minulla on fysiatrilta diagnoosi "aivovamma suspecta".

Viime lauantaina tilani oli niin paha, että avopuolisoni soitti ambulanssin. Lanssimiesten tultua kaikki oli sinällään ok, mutta kädet ja jalat olivat voimattomat, olin nukahtanut tai mennyt tajuttomaksi lanssia odotellessa, ja puhe hieman kangerteli eikä muistikaan meinannut toimia. En pystynyt esimerkiksi seisomaan suorassa kaatumatta. Lanssimiehet tekivät tarkistuksensa (EKG, verenpaine, verensokeri jne.) varsin mainiosti. Sen jälkeen toinen heistä soitti Acutaan että mitä tehdään.




Siitä se sitten lähtikin. Acutan päivystävä lääkäri määräsi minut jäämään kotiin ja juomaan puoli litraa vettä. Sanoin lanssimiehelle, että rimpautapa myös päivystävälle neurologille ja konsultoi häntä. Ei suostunut. Sanoin että vie sitten neuron päivystykseen. Ei suostunut. Minut, 110 kiloinen, 190 senttinen mies jätettiin makaamaan voimattomana sohvalle ja 70 kiloiselle naiselle annettiin ohjeet auttaa minua jos minun tarvitsee esim. päästä vessaan.

Kerrotaan tähän väliin hieman noista käsien ja jalkojen voimattomuuksista. Kaksi vuotta sitten kyykkäsin 240 kiloa ja nostin penkistä 200 kiloa. Nyt en saanut nostettua jalkoja (selällään maaten) ylös kuin 5 cm ja käsillä en saanut minkäänlaista puristusta aikaiseksi. Minulla on sellainen tuntuma, että puoli litraa vettä ei tilannetta korjaa. Ehkä puoli litraa kehonrakennuspiireissä tunnettua Sustanonia korjaisi, tai sitten ei.

Tein tästä kantelun potilasasiamiehelle, potilasasiamies soitti ja Acuta saa asiasta huomautuksen. Tarina jatkuu.

Sunnuntaina aamupäivästä tein olohuoneessa jotain. Avokki heräsi meteliin ja huuteli minulle monta kertaa mitä tapahtui. 4-5 huudon jälkeen sain vastattua että makaan olohuoneen lattialla. Päässäni oli kuhmu. Eilen iltapäivällä vasta muistui mieleen mitä olin tekemässä tuolloin. Posttraumaattinen muistikatko (olen lukenut neurologiaa) kesti siis useita päiviä. Klassinen aivotärähdys siis, mutta edellispäivästä oppineena en soittanut ambulanssia. Olinhan sentään vielä hengissä...

Meninpä sitten tiistaina omalääkärille Hatanpäälle puhumaan näistä neurologisista ongelmista. No siitä ei sen enempää, kuin että hän laittoi kiireellisen lähetteen Hatanpään neurologille ja ohjasi minut lähtemään Kela-taksilla Acutaan sunnuntaisen aivotärähdyksen johdosta.

Acutassa asia meni ensin hyvin. Ystävällinen hoitaja ohjasi minut hoitoyksikköön. Sitten ei mennytkään enää niin hyvin.

Lääkäri kävi haastattelemassa minua. Hän alkoi keksimään mitä ihmeellisimpiä selityksiä oireilleni, sellaisia jotka eivät ole mitenkään mahdollisia. Hän olikin tk-tason lääkäri. Hän ei löytänyt päästäni neljälläkään yrityksellä sitä kohtaa johon oli osunut jokin. Olisi pitänyt kysyä hänen näkökykyään, sillä otsassani oli selvä kuhmu mihin se jokin osui. Lopuksi hän vielä sanoi että valehtelen ja liioittelen oireitani. Hän poistui.

Kohta tuli tippatäti ottamaan verikoetta. Ihmettelin että mikä verikoe tämä nyt on. Hän ei osannut sanoa muuta kuin että pieni verenkuva ja joku toinen putki. No pyysin hoitajan paikalle ja hän osasi sanoa että PKV, serppi, lasko ja jotain suoloja mitataan. Tulokset luvattiin kahdessa tunnissa.

Sitten meni tuntikausia, ainakin sen luvatun kaksi tuntia, ja mitään ei tapahtunut. Otin laukkuni ja hoipertelin hoitajien tiskille kysymään että tapahtuuko tässä nyt mitään. Vastaus oli tyly "no ei varmaan tapahdu!". Kysyin että kuvataanko minua tai jotain "no ei varmaan kuvata!". Sanoin sitten että lähdenpä tästä sitten kotiin. Minut yritettiin hoitajan toimesta pysäyttää allekirjoittamaan joku vastuuvapautuslomake. Sanoin ettei minun tarvitse allekirjoittaa yhtään mitään, hoipertelin bussipysäkille, tulin kotiin, kaaduin sängylle ja vetäsin pitkät unet.

No enhän minä kuollut tietystikään, kun tässä kirjoitan, mutta pari asiaa nyt meni vikaan tuossa tiistain käynnissäkin.

a) Lääkäri väitti valehtelijaksi ja keksi omia teorioitaan joita lääketiede ei edes tunne
b) Lääkäri ei suorittanut mitään neurologisia perustutkimuksia
c) Minulle ei kerrottu missään vaiheessa miten hoito menee, verikoekin tuli yllätyksenä
d) Hoitajien asenne oli "ei voisi vähempää kiinnostaa"


Ja minä menin vielä Hatanpään lääkärin lähettämänä Acutaan. En minä muuten olisi arvon herroja ja rouvia viitsinyt mennä aivotärähdykselläni vaivaamaan. Glasgow Coma Scale pisteet laskevat muuten 10:en eli keskivaikeaan vammaan.

No ei minulle sentään kuitenkaan käynyt kuin tälle potilaalle alla olevan linkin takana, mutta uuden potilasvalituksen tein silti. Minä en ala ohjelmoijana -ttuilemaan asiakkaalle, joten ei minunkaan tarvitse sitä sietää.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194979457173/artikkeli/syopapotilas+omaiset+syyttavat+taysia+heitteillejatosta.html

Niitä verikokeen tuloksia en muuten koskaan saanut. Täytyypä piruuttain tilata kirjaamosta ne. Näkeepähän onko ne edes ylipäätänsä tehty.


- Marko Parkkola