keskiviikko 7. toukokuuta 2014

KUN MIKÄÄN EI MENNYT NIINKUIN PITI - Viivin tarina


Kuvateksti: Kuva Viivistä kesälomalla joskus vuonna 2006, tässä vaiheessa vielä onnellisen tietämättömänä aivo- ja niskavammastaan


TIIVISTELMÄ Viivin tarinasta

Viivin tarina on surullisen tavallinen suomalaisessa terveydenhuollossa. Viivi joutui vuonna 1999 auton peräänajokolariin matkustajana ja sai onnettomuudessa niskan retkahdusvamman ja vakavan aivovamman. Hänen aivovammansa diagnosoitiin vasta 14 vuotta myöhemmin ja silloinkin Viivin hakeutuessa oma-aloitteisesti vertaistuen - eli saman kokeneiden ihmisten - neuvomana aivovammoihin erikoistuneen neurologin tutkimuksiin. Vaikka Viivi kävi jatkuvasti lääkärissä näiden 14 vuoden aikana, ei yksikään lääkäri epäillyt aivovammaa tai ohjannut Viiviä eteenpäin aivovammoihin perehtyneelle lääkärille.

Miten on mahdollista, ettei yksikään lääkäri 14 vuoden aikana osaa epäillä aivovamman syntyneen kolarissa? Miten on mahdollista, että vammautunut saa apua ja neuvoja lähinnä vain vertaisiltaan, eivätkä lääkärit osaa edes epäillä aivovammaa? Autokolarissa aivovamman syntymismahdollisuudenhan pitäisi olla itsestään selvä kenelle tahansa lääkäriksi kouluttautuneelle. Eivätkö lääkärit välitä vai eivätkö todellakaan osaa - tai halua - ohjata potilasta eteenpäin, jos oma osaaminen ja tietämys ei riitä potilaan vaivojen diagnosointiin ja hoitoon?

Kolarissa saadun niskan retkahdusvamman myötä Viiville on ilmaantunut myös muita hankalia ja vammauttavia vaivoja kuten TOS, lannerangan välilevyn pullistumat ja niskan välilevyn pullistuma. Lääkärit ovat tyypillisesti todenneet Viivin eri vaivoihin vain, että "mitään ei ole tehtävissä", täytyy vain kipulääkitä ja yrittää kestää. Kukaan ei ole ohjannut Viiviä eteenpäin toisen erikoisalan lääkärin tutkimuksiin, vaan niihin Viivin on ollut itse hakeuduttava.

Miten on mahdollista, että potilaan täytyy itse suomalaisessa terveydenhuollossa selvittää tarvitsemansa tutkimukset ja hakeutua sitten oma-aloitteisesti niihin? Miksi suomalaisen lääkärin ammattitaito ei riitä edes potilaan edelleen ohjaukseen oikealle asiantuntijalle? Pahimmassa tapauksessa lääkäri saa vielä potilaan uskomaan, että "mitään ei ole tehtävissä", jolloin potilas ei edes osaa hakeutua tarvitsemaansa hoitoon.

Viivin tarvitsemia tutkimuksia ei yleensä ole suostuttu julkisen terveydenhuollon toimesta määräämään, koska "ne ovat kalliita". Tämän johdosta Viivi on yleensä joutunut hakeutumaan kalliisiin tutkimuksiin yksityisesti ja itse maksaen saadakseen tarvitsemansa tutkimukset ja siten tarvitsemaansa hoitoa. Silloin harvoin, kun julkinen terveydenhuolto on esimerkiksi kalliin magneettikuvauksen suostunut määräämään, on Viivi joutunut esimerkiksi akuutin välilevyn pullistumankin kanssa odottelemaan pelkästään kuvausta 6-7 kk. Tänä aikana hermovaurio ehtii monesti jo kroonistua ja muuttua pysyväksi. Lisäksi välilevynpullistuman tapauksissa myös vakavan halvaantumisen vaara on aina todellinen. Miten tällaisissa akuuteissa ja hälyttävissäkin tapauksissa pelkkä kuvaukseen pääsy voi kestää 6-7 kuukautta?

Miten tällainen toiminta suomalaisessa "huippuluokan" länsimaisessa terveydenhuollossa on edes mahdollista? Tällainen hoitamattomuushan tulee helposti yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi ongelmien kroonistuessa ja ihmisten joutuessa hitaan ja puutteellisen hoidon takia jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, pahimmassa tapauksessa pysyvästi. Miten meidän terveydenhuoltoamme tulisi korjata, jotta tämä tilanne korjaantuisi? Missä vika?

Viivin niskan etuosan scalenius-lihas arpeutui kolarin jälkeen pahasti, koska kyseinen lihas joutui kolarissa turvavyön vahingoittamaksi. Tästä Viiville aiheutuneessa TOS-vaivassa on jopa selvä hengenvaara merkittävän veritulppariskin takia. TOS-vaivaakin alettiin epäillä vasta 2012 ja tällöinkin vasta Viivin hakeuduttua yksityiselle lääkärille käsiensä omituisen värityksen ja verenkiertohäiriöiden vuoksi. Julkinen terveydenhuolto ei asiasta ollut kiinnostunut.

Miten on mahdollista, että tällainen hengenvaarallinenkin tila diagnosoidaan vasta 13 vuotta onnettomuuden jälkeen suomalaisessa terveydenhuollossa?

Viivi itse toteaa, että hän ”pystyy hyväksymään sen, ettei mikään ole kuin ennen”. Hän pystyy myös hyväksymään sen, ”ettei entinen koskaan palaa ja että hän ei ehkä jonain päivänä enää kävele”. Viivi toteaa kuitenkin, että ”sitä hän ei pysty hyväksymään, että vahingon kärsinyt jätetään hoitamatta ja vaille hänelle kuuluvia korvauksia”.

Viivi on joutunut kolarin jälkeiset 14 vuotta sinnittelemään niskan retkahdusvamman, aivovamman, TOS:in, lannerangan välilevyn pullistumien ja niskan välilevyn pullistuman aiheuttamien haittojen ja kipujen kanssa ensin opiskelu- ja sitten työelämässä. Nyt hän ei enää siihen pysty ja hänelle haetaan työkyvyttömyyseläkettä. Aivovammoihin erikoistunut Käpylän kuntoutuskeskus on todennut, ettei Viivistä enää saa työkykyistä. Viiville tämä tuomio oli järkytys:  ”Joudun jäämään eläkkeelle 31-vuotiaana? Jos minut olisi tutkittu ja hoidettu kunnolla, olisin ehkä voinut olla vielä seuraavat 30 vuotta työelämässä?!?”

Viivi olisi saattanut pystyä pysyttelemään työelämässä, jos hänet olisi ajoissa tutkittu ja hoidettu kunnolla. Hänen kohdallaan suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on epäonnistunut jotakuinkin TÄYDELLISESTI. Ikävä kyllä, suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä tällainen tarina on enemmänkin SÄÄNTÖ KUIN POIKKEUS...



TAUSTATIETOA KOLAREISSA SYNTYVISTÄ AIVOVAMMOISTA

Erityisesti peräänajokolareissa, mutta yleensäkin kolareissa, syntyy helposti niskan retkahdusvamma pään iskeytyessä nopeasti piiskaniskumaisesti taakse-eteen-taakse. Kolarissa saadussa niskan retkahdusvammassa niskan pehmytkudokset eli lihakset, nivelsiteet ja välilevyt helposti venyttyvät tai jopa repeytyvät. Pään ja kaularangan toisiinsa kiinnittävät alarialigamentit saattavat venyttyä, revetä tai jopa katketa. Näiden tärkeiden ligamenttien vaurioituminen on hyvin vaarallista, koska silloin selkäydin saattaa ajoittain päästä kosketuksiin luisen kaularangan kanssa.

Samoin selkäytimen ja aivojen välissä oleva aivorunko ja jopa selkäydin voi helposti venyttyä tai vaurioitua kolarissa. Aivovamman synty on hyvin tavallista rajuissa kolareissa. 
Aivovamma voi syntyä paitsi aivorungon voimakkaan venyttymisen takia myös pehmeän aivokudoksen iskeytyessä kallon luihin kovalla voimalla pään retkahtaessa kolarissa edes takaisin.

Aivovamma hyvin tyypillisesti muuttaa henkilön luonnetta ja persoonallisuutta. Muita tyypillisiä oireita ovat muistihäiriöt, erityisesti lähimuistin häiriöt, ärtyisyys, äkkipikaisuus, harkitsematon impulsiivisuus, huonovointisuus, keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöt, kognitiiviset ongelmat, nopea väsyminen, ylisuuri unentarve, vireystilan säädön häiriöt ja oiretiedostamattomuus. Oiretiedostamattomuus erityisesti aiheuttaa sen, ettei aivovamman saanut itse huomaa muuttuneensa eikä tiedosta oireitaan epänormaaleiksi.

(Lisätietoa aivovamman oireista löydät täältä ja niskan retkahdusvammasta täältä.)


KOKO TARINA


Peräänajokolari maaliskuussa 1999 ja alkuaikojen ”hoito”

Oli maaliskuu vuonna 1999, ja lumi maassa. Olin tuolloin 17-vuotias opiskelija ja matkasin kouluun opiskelijaystäväni kyydissä. Eräässä risteyksessä olimme pysähdyksissä, kääntymässä vasemmalle ja yhtäkkiä toinen auto pamautti suoraan peräämme noin 60 km/h nopeudella. Niskastani kuului rusahdus. Tämän jälkeen en muista tapahtuneesta mitään. Minulla ei ole muistikuvia loppumatkasta eikä käynnistäni koulun terveydenhoitajalla kolarin jälkeen. Lisäksi muististani oli pyyhkiytynyt kolaria edeltäneet 2-3 kuukautta ja ainakin saman verran kolarin jälkeen. Kolari aiheutti minulle siis noin puolen vuoden täydellisen muistikatkoksen, josta ajasta en itse muista mitään.

Papereista kuitenkin käy ilmi, että olin kolarin jälkeen käynyt kouluterveydenhoitajalla ja kolaria seuranneena päivänä mennyt kouluterveydenhoitajan kehotuksesta terveyskeskukseen, jossa niskani röntgenkuvattiin murtumien varalta ja sain käyttööni niskatuen. Murtumia ei kuvista löytynyt. Niskakipu oli kaamea, joten kipulääkitystä lisättiin. Minulla oli jatkuvasti huono olo, päätäni särki, oksentelin, olkapäähän sattui ja selkää jomotti.

Kipujen edelleen vain jatkuessa hoitoni siirrettiin terveyskeskuksesta Kanta-Hämeen keskussairaalaan, jossa vasta 7 kk kolarin jälkeen tehtiin kaularangan MRI-kuvaus kipujen syyn selvittämiseksi. MRI-kuvista kipujen syytä ei kuitenkaan löytynyt, ainoa löytö oli kaularangan oikoryhti normaalin eteenpäin kaarevan lordoosin sijasta. Tämän jälkeen lisätutkimuksia ei tehty, vaan minut lähetettiin ortopedian poliklinikalta kotiin kipulääkkeiden turvin ja hoitoni lopetettiin. Mukaani sain lausunnon, jossa todettiin seuraavaa:

Mitään ei ole tehtävissä, kipujen koittaessa käyttää kipulääkkeitä tai kipugeeliä. Potilaalle on selitetty,  että todennäköisesti oireet helpottavat ennemmin tai myöhemmin, yleensä lopputulos on pitkän päälle hyvä näissä."


Kolarissa oli vahingoittunut myös toinen olkapääni turvavyön repäisyn jäljiltä, mutta siihen ei kiinnitetty mitään huomiota eikä sitä tutkittu. Muutkin kipuni olivat jo ehtineet muuttua kroonisiksi, mutta tilannettani ei sen enempää enää tutkittu julkisessa terveydenhuollossa.

Olin tuolloin vain 17-vuotias, ja minua ei enää katsottu tarpeelliseksi hoitaa kipulääkereseptien kirjoittamisen lisäksi. Minulla ei sen jälkeen ollut muuta mahdollisuutta kuin sinnitellä kipujeni kanssa. Kukaan lääkäreistä ei ottanut missään vaiheessa mitään kantaa mm. kasvojen puutumisoireisiini, erittäin voimakkaisiin päänsärkykohtauksiin, huonovointisuuteen, huimaukseen, tasapainohäiriöihin ja niin edelleen. Kaikkihan näytti varmasti ulkoisesti olevan täysin kunnossa. En tuolloin nuorena henkilönä ymmärtänyt, että olisin voinut mennä yksityiselle lääkärille hoidettavaksi, kun kunnallisella puolella vaivojani ei otettu vakavasti.

Liikennevakuutusyhtiö maksoi korvausta tilapäisestä haitasta, vaikka minulle oli onnettomuudesta jäänyt kroonisia kipuja ja vaivoja, joista kärsin edelleen 15 vuotta kolarin jälkeen. Näistä kivuista ja vaivoista saan todennäköisesti kärsiä koko loppuelämäni.


Kolarin jälkeen kaikki oli muuttunut…

Kolarin jälkeen kaikki oli muuttunut, mikään ei ollut kuin ennen. Minusta oli tullut väsynyt, kuin pystyyn kuollut. Tuolloisen poikaystäväni kanssa tappelimme jatkuvasti, hermoni menivät ihan mitättömistäkin asioista. Minulle tuli outoja huonovointisuuskohtauksia, tuntui että maailma pyöri, seinät, katot ja lattiat olivat vinossa. Elämäni oli jatkuvaa sinnittelyä kipujeni kanssa, mutta sain kuitenkin - rimaa hipoen - kouluni käytyä.

Opiskelussa oli suuria hankaluuksia sekä jatkuvien sairauspoissaolojeni vuoksi että siitä syystä, etten enää pystynyt keskittymään kunnolla ja asioiden ymmärtäminen ja muistaminen tuotti suuria vaikeuksia. Olin koulusta paljon pois milloin niskasäryn, milloin tolkuttoman päänsäryn tai selkäsärkyjen vuoksi. Sain kouluni suoritettua, mutta milloinkaan en pystynyt pukuompelijan ammatissani toimimaan niskalleni hankalien asentojen takia. Näin ollen minun on ollut pakko tyytyä siivous- ja tehdastöihin.

Työelämässä minulla oli jatkuvasti suuria vaikeuksia ylisuuren väsymykseni, päänsärkykohtausten ja muiden kipujen takia. Tehdastyössäkin tyypillistä oli, että saatoin nukkua kotiin päästyäni suoraan seuraavan vuoron alkamiseen saakka, aikaa muuhun elämään ei siis juuri jäänyt. Tekemistäni erilaisista tehdas- ja siivoustöistä kaikkein sopivinta minulle oli työ lääketehtaassa. Siellä kaikki työvaiheet oli tarkasti kirjattu papereihin ja tehty työvaihe piti aina kirjata papereihin ennen seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä. Minulla oli kolarin jälkeen jatkuvia muistivaikeuksia ja erityisesti lähimuistini oli huono, joten tämä työympäristö oli minulle paras mahdollinen. Saatoin nimittäin unohtaa tärkeitäkin asioita aivan hetkessä. Unohteluni oli niin vakavaa, että monesti unohdin ruoan kuumalle liedelle ja muutaman kerran on vakava tulipalokin ollut lähellä muistihäiriöideni takia. Toisaalta lääketeollisuuden töissä vaaditaan jatkuvaa tarkkuutta, jota krooninen väsymys ja muistihäiriöt hankaloittivat suuresti.

Ylisuuren jatkuvan väsymykseni vuoksi nukuin paljon työvuorojen ulkopuolella, niin paljon ettei kotitöille ja lapseni hoitamiselle jäänyt paljoakaan aikaa suuren unentarpeeni vuoksi. Kuvaavaa on, että esimerkiksi erään fyysisesti raskaan työsuhteen aikana vuonna 2005 minulle myönnettiin kotiapua melkein koko vuodeksi. En yksinkertaisesti pystynyt pysymään hereillä riittävästi, jotta olisin suoriutunut kotitöistä ja lapsen hoidosta ilman apua.

Vuodet kuluivat, mutta mikään ei muuttunut. Kävin vuosien varrella usein lääkärissä hakemassa apua mm. omituiseen väsymykseeni. Kerroin lääkäreille kasvojen puutumisesta, toistuvista huonovointisuuskohtauksista, päänsäryistä, huimauksesta, tasapainohäiriöistä, näköhäiriöistä ja tolkuttomasta unentarpeestani. Kun verikokeet kuitenkin olivat kunnossa, minulle lyötiin käteen vain uni- tai masennuslääkereseptejä eikä oireisiini otettu sen kummemmin mitään kantaa.


Selkäongelmat pahenevat vuodesta 2003 lähtien

Selkäni alkoi antamaan ensimmäisiä pahempia varoituksiaan 2003, jolloin alkoivat ensimmäiset pidemmät sairauslomat. Vuoden 2004 lopulla pääsin töihin viimeisimpään työpaikkaani, jossa työ oli hyvin fyysistä. Pahimmat ongelmat siellä alkoivat vuonna 2006 selkäni osalta, mutta julkinen terveydenhuolto suostui vain röntgenkuvauttamaan selkäni. Koska sen kuvan löydökset olivat ikääni vastaavia eikä niissä ollut ”löydöksiä”, ei julkisessa terveydenhuollossa asiaa suostuttu tutkimaan enempää.

Röntgenkuvassa näkyvät kuitenkin vain luiset osat, eikä pehmytkudosten kunnosta voi sen perusteella päätellä oikein mitään. Kun kovat selkäkivut ja –ongelmat edelleen vain jatkuivat, lopulta vuonna 2010 menin yksityisen ortopedin vastaanotolle asian selvittämiseksi. Ortopedi ihmetteli kovin, miksi julkinen terveydenhuolto ei röntgenkuvien lisäksi otattanut muita kuvia, sillä hänen mukaansa minun ikäiselläni ei röntgenkuvasta yleensä selviä mitään.

Ortopedi kirjoitti lähetteen lannerangan magneetti- eli MRI-kuviin, jonne pääsin viikossa. MRI-kuvissa lannerangastani löytyi peräti kolme välilevyn pullistumaa eli prolapsia.


Selän kuntoutus 2011, TOS ja niskan välilevyn pullistuma

MRI-kuvien löydösten jälkeen pääsin KELAn maksamalle selän kuntoutusjaksolle Ortoniin vuonna 2011. Ortonissa selkäkuntoutuksen aikana huomiota kiinnitettiin myös käsiini, koska niissä oli selvästi jotain outoa. Käsieni voimataso oli merkittävästi alentunut ja käsien väri oli kummallinen. Asiaa ei siellä voitu kuitenkaan enempää tutkia, koska KELAn maksama jakso oli tarkoitettu vain selän kuntoutukseen.

2012 päätin tutkituttaa ”omituiset” käteni. Kun julkisella puolella asialle ei tehty mitään, menin taas kerran yksityiselle lääkärille. Tutkimuksissa diagnoosiksi vahvistui rintakehän yläaukeaman oireyhtymä eli TOS (Thoracic Outlet Syndrome). Tässä oireyhtymässä yläaukeaman hermot tai verisuonet jäävät puristuksiin ja aiheuttavat kipuja ja muita ongelmia käsiin. Minun TOS:ini sattui olemaan harvinaista ja vaarallista eli vaskulaarista muotoa, jossa on hengenvaarallisen veritulpan mahdollisuus. Minulla ongelma koskee sekä laskimoa että valtimoa, eli kun nostan käden pystyyn verenkierto pysähtyy kokonaan. Veritulpan mahdollisuuden takia minulle on siihen nyt määrätty jatkuva verenohennuslääkitys.

Minun TOS:ini on lääkärin mukaan syntynyt niskan scalenius-lihaksen arpeutumisen vuoksi peräänajokolarin seurauksena. Verisuonet ja hermot kulkevat niskan ja rintakehän välillä scalenius-lihasten välistä ja siksi scalenius-lihasten arpeutuminen ja vahingoittuminen puristaa verisuonia ja hermoja. Käytännössä minulla kaikki käden yläasennot tuottavat kipua, käsi väsyy ja puutuilee, pistelee, turpoaa ja muuttuu siniseksi.

TOS-tutkimusten yhteydessä kädestäni tehtiin myös ENMG-tutkimus, jolla tutkittiin käteni hermojen toimintaa. ENMG- eli hermoratatutkimus paljasti vanhoja hermovaurioita kaularangan C6-hermojuuren hermottamissa lihaksissa. Tämän takia niskastani otettiin vielä MRI-kuvat – jälleen kerran noin 7 kk odottelun jälkeen – ja näistä kuvista paljastui niskastani C5-C6 –nikamien välinen välilevyn pullistuma eli prolapsi. Tämä välilevyn pullistuma oli painanut hermojuurta ja aiheuttanut hermokipuja ja käsien voiman alenemista. Olin joutunut sinnittelemään tämänkin niskakivun kanssa vuosia, ja hitaan hoidon takia tämäkin on jo aiheuttanut pysyvän hermovaurion käteeni. Ilmeisesti leikkauksen lykkääntymisen takia minulle jäi operaatiosta vielä molempien olkapäiden hermosärky. Myöhemmässä laajemmassa ENMG-tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että C6-hermojuurivaurio on jo molemmissa käsissäni ja se on lisäksi laajentunut C7-hermojuuren hermottamalle alueelle.

Ymmärtääkseni edellä mainittu niskan välilevyn pullistuma on minun tapauksessani syntynyt vuosien saatossa alkuperäisten niskakipujen aiheuttaman kaularangan kyfoottisen ryhdin takia. Normaalisti kaularangassa on eteenpäin kaareva ryhti eli lordoosi. On yleisesti tiedossa, että niskakipu aiheuttaa kaularangan oikoryhdin lihaskiristysten vuoksi ja minun tapauksessani se aiheutti jopa kyfoosin eli taaksepäin kaarevan kaularangan ryhdin.

Olen hyvin pettynyt julkisen terveydenhuollon toimintaan tapauksessani, sillä uskon että olisin paljon paremmassa kunnossa tällä hetkellä, jos peräänajokolarin jälkeen niskan retkahdusvammani olisi tutkittu ja hoidettu kunnolla. Samoin lääkäreiden toimintaan olen erityisen pettynyt. Aikaisemmin luotin lääkäreiden sanaan ja osaamiseen melkeinpä sokeasti, mutta nykyään luottamukseni lääkäreihin on mennyt. Sen sijaan olen ikuisesti kiitollinen Niska-foorumin väelle, jotka neuvoivat minua oikeaan suuntaan ja asiantunteville lääkäreille. Vertaistuen neuvojen ansiosta vammani alkoivat vihdoinkin selvitä.


Kaularankaleikkaus, alarialigamentit ja vaikea aivovamma

Töissä selviydyin tässä vaiheessa enää niukin naukin, niskan välilevyprolapsin aiheuttamat käsivaivat, käden kivut ja tästä aiheutuneet erityisen kovat kivut lapojen välissä tekivät oloni lähes sietämättömäksi. Kaularankaleikkausta odotellessani etsin tietoa netistä ja löysin tieni Niska-foorumille. Kerroin tilanteestani foorumin väelle, joka opasti minut hakeutumaan myös pätevän neurologin tutkimuksiin. Neurologin tutkimuksissa selvisi, että minulle on retkahdusvamman yhteydessä tullut myös AIVOVAMMA!

Se oli minulle MELKOINEN SHOKKI! Olin siis vuosikausia kärsinyt aivovamman oireista, yrittänyt hakea apua, mutta kukaan lääkäri ei ollut ottanut minua vakavissaan! Toiminnallisissa magneettikuvissa eli fMRI-kuvissa selvisi myös vanhojen niskakipujeni syy eli silloin selvisi, että alarialigamentit niskastani olivat aikanaan revenneet kolarissa molemmin puolin. Tämä oli syy krooniseen niskakipuuni, josta olin kärsinyt kolarista lähtien. Alkuperäinen syy niskakipuihini selvisi siis vasta 14 vuotta onnettomuuden jälkeen.

Minulle tehtiin myös yksityisen lääkärin lähetteellä aivojen traktografiakuvaus, jolla varmistettiin aivovamma. Se vahvisti  neuropsykologisten testien tuloksen aivovammasta. Lisäksi tämä yksityinen erikoislääkäri kirjoitti minulle lähetteen kaularangan kineettiseen MRI-kuvaan, jota hänen mukaansa tarvittiin kaularangan C2-nikaman epänormaalin liikkumisen selvittämiseksi.

Aivojen traktografiatutkimusta ja fMRI-tutkimusta ei vakuutusyhtiö suostunut kustantamaan, eikä kunnallinen terveydenhuoltokaan siihen suostunut sillä perusteella, että ”asia kuuluisi vakuutusyhtiön korvattavaksi”. Näin ollen minun piti itse maksaen käydä näissä tutkimuksissa, jotta saisin oikeanlaista hoitoa ja kuntoutusta. Samoin kävi erikoislääkärin määräämän kineettisen MRI-kuvauksen kanssa. Sitäkään ei vakuutusyhtiö eikä kunnallinen terveydenhuolto suostunut maksamaan, joten jouduin itse kustantamaan senkin.

Olin onnettomuudessa hyvin nuorena henkilönä eli 17-vuotiaana. Vasta kun itse ymmärsin Niska-foorumilaisten neuvojen perusteella 14 vuotta myöhemmin hakeutua yksityisesti neurologille, alkoivat vammani lopultakin selviämään. Kunnallisen puolen erikoissairaanhoidossa minua ei kukaan ottanut vakavasti, joten ainoa mahdollisuus oli mennä yksityisesti. Samoin jouduin maksamaan niska- ja aivovammani selvittämisessä tarvittavat traktografia-, fMRI- ja kineettisen MRI-tutkimuksen itse, vaikka se kuuluisi vakuutusyhtiölle tai julkiselle terveydenhuollolle.

Tämäkö on kohtuullista? Kohdallani on kysymys vakavasta vammasta eikä voida enää puhua millään muotoa kohtuudesta, koska olen elänyt 14 vuotta aivo-, niska-, selkä- ja TOS-vamman aiheuttamien kipujen ja vaivojen kanssa ilman mainittavaa apua. Koko ajan olen parhaani mukaan käynyt töissä ja tehnyt hyvin fyysisiäkin töitä näiden vammojeni ja kipujeni kanssa ja nyt edes tarvitsemiani tutkimuksia ei makseta?

Kaikki vammat ovat pahentuneet ajan myötä ja kaikissa mahdollisimman aikainen hoito ja kuntoutus olisi ollut tärkeää. Olisin varmasti paremmassa kunnossa, jos minut olisi aikanaan tutkittu ja hoidettu kunnolla. Nyt aivovammoihin erikoistunut Käpylän kuntoutuskeskus on todennut, ettei minusta enää saa työkykyistä. Joudun jäämään eläkkeelle 31-vuotiaana? Jos minut olisi tutkittu ja hoidettu kunnolla, olisin ehkä voinut olla vielä seuraavat 30 vuotta työelämässä?!?


Ja sama hoitamattomuus vaan jatkuu…

Keväällä 2014 pääsin onnekseni KELAn kustantamalle kuntoutusjaksolle Käpylän kuntoutuskeskukseen, niin kuin aikaisemmin mainitsin. Siellä minulle tehtiin laajempia tutkimuksia aivovamman osalta. Todettiin muun muassa, että niskan retkahdusvamma on aiheuttanut minulle aivorungon vaurion, joten myöskään vireystilan säätelyni ei toimi. Nielussani on tuntopuutoksia, ja yökkäysrefleksi ei toimi. Käsi-silmä -koordinaatio todettiin myöskin huonoksi.

Syksyllä 2013 olin kaularangan leikkauksessa, jossa niskan välilevyn pullistuma leikattiin. Leikkauksen jälkeenkin sitkeästi jatkuneiden niskakipujen selvittämiseksi tehtiin myöhemmin kaularangan röntgenkuvaus sekä laaja ENMG-tutkimus. ENMG-tutkimuksessa selvisi, että C6-hermojuurivaurio on levinnyt jo molempiin käsiini ja oikeassa kädessä se on levinnyt myös C7-hermojuuren alueelle. Kädestäni on myös hävinnyt kuumatunto, siinä on spastisuutta ja lihasvoimat ovat edelleenkin heikentyneet.

Tämän perusteella pyysin saada uuden MRI-kuvan kaularangastani, jotta vika selviäisi ja selviäisi onko leikkauksessa ehkä jotain jäänyt huomaamatta. Tähän ei kuitenkaan suostuttu, koska ”se maksaa”. Halvat röntgen- ja ENMG-tutkimukset voidaan tehdä, mutta kalliimpaa ja tarpeellista MRI-tutkimusta ei voida tehdä? Eli vaikka niskasta johtuvat käsieni hermovauriot ovat leikkauksen jälkeenkin pahentuneet, niin tämäkään ei ole riittävä peruste uuteen MRI-kuvaan? Eli nyt vain odotetaan sitä, että tilanne edelleen pahenee?

Lääkärin ratkaisu tähän oli, että ”piikitetään” kaularankaa, olkapäitä ja lapoja. Kysyin, että miten voidaan ”piikittää” jos ei tiedetä mitä pitäisi piikittää? Otin myös puheeksi kylkiini tulevat sähköiskumaiset kivut, ja koska minulla nyt on jo jonkinlainen näppituntuma hermosärystä, niin uskalsin epäillä ongelmaa rintarangassa ja pyytää rintarangan MRI-kuvausta. Lääkärin vastaus oli jälleen "ei kuvata, koska se maksaa". Niinpä minun oli jälleen tyytyminen vain rintarangan röntgenkuvaan, vaikka siinä eivät näy esimerkiksi välilevyn pullistumat.



Aivovamma-asiantuntija neurologi Jukka Turkan näkemys niskan retkahdusvammasta

Haluan tähän liittää pienen lainauksen arvostetun aivovammaspesialisti Jukka Turkan tekstistä niskan retkahdusvammaan liittyen:

Oireet: Trauman jälkeisinä liitännäisoireina tunnetaan hyvin aivovamman kanssa samaan aikaan syntyvän niskan retkahdusvamman aiheuttama niskaoireisto sekä päänsärky, huimaus, tasapaino-ongelmat eri muodoissaan, epilepsia, hormonaaliset häiriöt ja hydrokefalukseen liittyvät oireet. Yleisin traumanjälkeinen oire on päänsärky, tavallisesti lihasjännitykseen tai migreeniin yhdistyvänä. Kroonisesta päänsärystä kärsii 30-60% aivovammapotilaista (Packard 1999)

Whiplash- eli niskan retkahdusvamman tulkitsemisesta: Aivot ovat kiinni aivorungossa, joka on kiinni selkäytimessä. Kun pää heilahtaa ja selkäydin venyy, silloin vaurioituvat aivotkin. Aivojen etulohko törmää kalloon, aksonitason vaurio tulee kiertyneestä ja venyneestä asennosta ja ydinjatke sijaitsee juuri niskan yläosan alaosassa.

Vammamekanismi: Tyypillinen tilanne, jossa niskan retkahdusvamma syntyy, on liikenteessä tapahtuva peräänajokolari. Peräänajon seurauksena autossa istuvan henkilön vartaloon kohdistuu suuri kiihtyvyys, jolloin pää, joka ei ole penkissä kiinni, jää jälkeen. Kokeellisissa malleissa n. 16 km/h nopeudella tapahtuva kolari aiheuttaa päähän 11G:n suuruisen kulmakiihtyvyyden. Pään äkillinen taaksetaivutus eli hyperekstensio vaurioittaa niskan ja kaulan pehmytkudoksia, kuten välilevyjä, selkärangan etupitkittäissidettä (ligamentum longitudinale anterius) ja ruokatorvea. Alueen lihaksista tyypillisesti vaurioituvat pitkä kaulalihas (m.longus colli) ja päännyökkääjälihas (m.sternocleidomastoideus). Myös kaulapunoksen (plexus cervicalis) hermot ja selkärangan fasettinivelet voivat vaurioitua. Kun vartaloon kohdistuva kiihtyvyys loppuu, pää retkahtaa eteenpäin, mikä aiheuttaa vauriota selkärangan takapitkittäissiteisiin ja alueen lihaksistoon.”


Lääkärikäynneistä ja tutkimuksista

Haluan tähän loppuun vielä avunhakemisprosessini konkretisoimiseksi laittaa listan lääkärikäynneistäni ja tutkimuksista tietyiltä vuosilta. Lista on yhä vajavainen, koska en ole kaikkialta saanut papereitani. Lisäksi kirjaamattomia ongelmia ovat sellaiset kerrat, jolloin esimerkiksi päänsärky on ollut niin kovaa, etten ole pystynyt menemään lääkärille. Tästä saa toivottavasti jonkinlaisen konkreettisen kuvan avunhakuprosessistani.

Viivi



VUOSI 1999
24.3.1999 Peräänajokolari
25.3.99 Niska (Lääkäri TN)
26.3.99 Niska (TN)
30.3.99 Niska (TN)
9.4.99 Niska (TN)
30.4.99 Niska (TN)
4.8.99 Niska (TN)
25.8.99 Päänsärky (kova päänsärky, koulusta kaverit vieneet TN)
6.9.99 Niska (TN)
12.10.99 Niska (Ortopedi HM) HM on todennut, että ”mitään ei ole tehtävissä”

VUOSI 2003-2014
22.10.03 Työnantajalle pyyntö kevyemmästä työstä (selkäkipujen takia)
24.10.03 Selkäkipu  (lääkärikäynti)
12.1.04 Kasvojen puutuminen (lääkärikäynti)
19.1.04 Kasvojen puutuminen (lääkärikäynti)
18.5.05 Muistihäiriöt (lääkärikäynti)
1.12.05 Väsymys, diagnoosi F59.9 (lääkärikäynti)
10.1.06 Korvakipu, vasen korva (lääkärikäynti)
21.9.06 Selkäkipu (lääkärikäynti)
22.10.07 Selkäkipu (lääkärikäynti)
21.11.07 Selkäkipu (lääkärikäynti)
18.10.08 Muistiongelma (lääkärikäynti)
1.12.08 Lanneselänkipu (lääkärikäynti)
5.12.08 Selkäkipu (lääkärikäynti)
5.5.09 Selkäkipu (lääkärikäynti)
28.9.09 Päänsärky ja leukosytoosi (lääkärikäynti)
8.10.09 Selkäkipu M54.5 (lääkärikäynti)
25.1.10 Alaraajat ja käsi (TOS ) (lääkärikäynti)
7.8.10 Päänsärky R51.80 ja lievää leukosytoosia (lääkärikäynti)
9.11.10 Selkäkipu (ortopedi R)
11.11.10 Selkäkipu (lääkärikäynti)
13.12.10 Selkäkipu (FYS)
23.12.10 Lannerangan MRI, tulos
31.12.10 Selkäkipu (lääkärikäynti)
3.1.11 Selkäkipu, soittoaika FYS
22.2.11 Selkäkipu (ortopedi AR)
6.6.11 Lannerangan rtg-tutkimuspyyntö
8.6.11 M54.9 Selkäkipu (FYS)
25.10.11 Selkäkipu (AR)
2011 syksy, Orton selkäkuntoutus
12.1.12 TOS (FYS)
7.3.12 FYSIOTERAPIA (oikealla rhomboideus lihaksissa atrofiaa ja kuoppa, lievää atrofiaa myös infraspinatus alueella)
16.3.12 ENMG-tutkimus
10.4.12 Soittoaika ENMG vastaus (näkyvillä vanha hermovaurio)
16.8.12 TOS (lääkärikäynti)
29.8.12 Lähete TAYS, TOS ongelma
25.2.13 TOS (TAYS, lääkäri TK)
2.4.13 NISKA,TOS (työterveyshoitaja)
3.4.13 TOS (TAYS kuvantamisia)
24.4.13 TOS (TAYS, lääkäri ST)
26.4.13 Kaularangan rtg, kaularangan VKMT
21.5.13 TOS, NISKA (ortopedi AR)
22.5.13 Kaularangan MRI
24.5.13 NISKA (lääkäri JK)
27.5.13 Kaularangan MRI-tulos
29.5.13 NISKA (työterveyslääkäri MT)
3.6.13 TOS (Lääkäri V)
13.6.13 TOS Orton (lääkäri KL)
18.6.13 NISKAN oireilu käteen (lääkäri ES)
26.6.13 BOTOX-hoito,  TAYS kipupoli
3.7.13 Kaularanka Neurokirurgia TAYS
19.7.13 Neurologi HH (epäily aivovammasta)
22.7.13 Lapojen särky M79.6
24.7.13 NISKA (soittoaika TAYS)
26.7.13 AIVOVAMMA (soittoaika HH)
1.8.13 Kaularanka + C8 hermotusalue (FYS tk)
7.8.13 TOS (TAYS ST)
9.8.13 Traktografiakuvaus (TURUN PULSSI)
7.8.13 TOS (TAYS ST)
19.8.13 Traktografiavastaus (Vammaan sopiva löydös)
5.9.13 NISKA, TOS (ortopedi HM)
6.9.13NISKA, TOS, AIVOVAMMA (tk)
9.9.13 BOTOX (TAYS kipupoli)
11.9.13 TYÖKYKYARVIO (työterveyslääkäri MT)
 24.9.13 NISKA,TOS, AIVOVAMMA, SELKÄ (ortopedi TH)
1.10.13 Dynaaminen kine fMRI-tutkimus VANTAA
2.10.13 Dynaaminen kine fMRI, tulokset
8.10.13 Kaularankaleikkaus (TAYS)
23.10.13 TOS (TAYS ST)
10.12.13 Kaularankaleikkauksen lopputarkastus puhelimitse. SOITTOA EI KOSKAAN TULLUT.
14.1.14 Fysiatria tk
20.1.14 Käpylän kuntoutusjakso I 20-24.1.14 29.1.14 TOS (TAYS)
5.3.14 ENMG-hermoratatutkimus tk
12.3.14 FYSIATRIA tk

17.3.14 Käpylän kuntoutusjakso II (13vrk)

(Tämän artikkelin on kirjoittanut 6.5. 2014 työryhmä Viivi ja DirtyDeeds)


30 kommenttia:

  1. Suomalainen terveys-ja oikeusjärjestelmä korruptoitunut. Kulujen ja korvausten takia jäävät uhrit pihalle. Järjestelmä ja yhdyskunta jättävät oman onnensa nojaan. Ei ketään kiinnosta oletpa elävä tai kuollut.

    VastaaPoista
  2. Tässä on sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon aikaansaannokset. Ja vielä ilikiää puheenjohtajaksi turhanpäinen suunsoittaja pyrkiä. Kyllä kokoomuksen johtamassa Suomen maassa asiat on saatu todella surkeaan kuntoon. Ikäihmiset viruu ulosteissaan ja nälissään, lapset masentuu nuoruusvuosinaan, työssä olevat ihmiset keinottelevat työssä vain palkkaa saadakseen - motivaatio työhön hävinnyt, rikkaat sairastuneet materian keräämiseen, nuoret syrjäytyneet ja huumekoukussa, työttömyys lisääntynyt. Ainoastaan seuraavat ryhmät pullistelevat hyvinvoinnillaan on osakkeen omistajat, yritysten terveysasemien lääkärit, vakuutuslaitosten paperilääkärit, vakuutusmyyjät, poliitikot ja vientiyritysten omistajat. Nämäkään eivät todellisuudessa voi hyvin, sillä ne ovat sairastuneet rahan kahmimiseen ja ihmisten nöyryyttämiseen. Kyllä paha saa vielä palkkansa. Jos nämä roistot eivät elämänsä aikana kärsi tekosistaan, niin niitten jälkeläiset. Iso Kirja sanoo, että kolmanteen ja jopa neljänteen polveen saakka...

    VastaaPoista
  3. Ikävä on tapaus, sitä ei voi kukaan kieltää, mutta miten yksittäinen tapaus on sama kuin koko suomen hoitotoiminta? Sopiiko kysyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tästä löydät varmaan jo vähän paremmin perusteita sille: http://ala-sairastu-vakavasti.blogspot.fi/2014/04/suomalaisen-terveydenhuollon.html

      Poista
    2. Ja tämäkin kertoo omaa kieltään terveyskeskusten toiminnasta:

      " http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/68605-terveyskeskuslaakarin-ajasta-yli-puolet-harakoille-kukaan-ei-tieda-mihin-haaskautuu

      Terveyskeskuslääkärin ajasta yli puolet harakoille? – ”Kukaan ei tiedä mihin haaskautuu”
      www.uusisuomi.fi
      Terveyskeskusten lääkäreiden työajasta 54 prosenttia kuluu muuhun kuin potilastyöhön."

      Poista
    3. Anonyymi - ehkä siksi, että niitä on paljon. Kyllä kun näistä keskustelee, niin samantyyppisiä tapauksia on paljon vaikka useimmilla toki ei ole terveyden kanssa välttämättä näin paha tilanne. Mutta kipu on kipu ja vaiva on vaiva, aina se rajoittaa elämää ja tuo alakuloa arkeen ja pitkittyessään masennusta. Ja juurikin se, että taustalla saattaa olla jotain suurempaa eikä ketään kiinnosta. Itselläni sattumoisin viime vuosi oli aikamoista rumbaa kun tähän asti ei ole juuri lääkärillä tarvinnut ravata ja voin sanoa omasta kokemuksesta, että en pääsääntöisesti luota pätkääkään että avun saan. ITSE pitää kaikki selvittää enkä tässäkään tilanteessa olisi jos en näin olisi toiminut. Omaa rahaakin on mennyt, mutta myös työnantajan ja sitä kautta yhteiskunnan varoja (KELAhan maksaa näistä korvausta työnantajalle) ja IHAN turhaan! Naurettavinta on myös se, että kyse ei ole mistään ydinfysiikasta vaan melko perusjutuista joihin on nyt saatu hukkaantumaan rahaa vaikka miten paljon kun jotkut lääkärit eivät osaa edes perusteita. Ja itse kun olin sairaana (ja tottunut siihen, että lääkärille ei väitetä vastaan eikä esitetä juurta jaksain omia näkökulmia) niin en osannut polkea jalkaani tarpeeksi pontevasti lattiaan, että prkl nyt. Oireitani sitten googlettelin ja luin muiden juttuja netistä ja sitä kautta hommat selvisi melkoisen äkkiä eli jos maallikkokin tähän pystyy niin on se kumma, jos ei lääkärit (ja kyseessä siis liuta eri lääkäreitä, kyse EI vain yhdestä, kahdesta). Toisesta vaivasta kävin lomareissulla kuvauttamassa itseni ja sieltä sain sen vahvistuksen asialle. Täällä ekalla kerralla sain "parhaimmillaan" lämmintä kättä ja siitä hyvästä 80 eur lääkärille!!! Näitä kun on riittävästi niin summa kertyy eikä sekään niin, vaan se, että kukaan ei ota vaivaa tosissaan. Ja tämäkin kaikki energia ja yhteiskunnan olisi voitu käyttää paremmin.

      Pelottaa ihan hirveästi, että saa jonkun syövän ja joutuu vastaavanlaiseen ruljanssiin. Sinänsä luotan hoitoon KUNHAN selviää mikä on. Nyt ei ole onneksi mitään vaivoja ollut, mutta ei ole kivaa kun joutuu varmaan vastaisuudessa huonoihin kokemuksiin pohjaten etsimään tiedon jo ennen lääkärille menoa vaikkei minulla ole mitään koulutusta alalle.

      Hyvistä lääkäreistä on vinkkejä, mutta kun rahaa ei aina ole niin paljon niin työterveyteen on mentävä, tai ko. taloon, ei tarvitse olla välttämättä työterveyslääkäri. Itse asiassa julkisellakin puolella olen saanut asiallisempaa ja oikeasti välittävää palvelua, mutta siellä kaikki toimii kovin hitaasti. Tai ei pitäisi valittaa - täällä kiireettömään kuvaukseen pääsi kuukaudessa kun pääkaupunkiseudulla asia on "hieman" toisin.

      Ja tähän pieneen kommenttiboksiin ei voi mitenkään kaikkea kirjoittaa, mutta sanotaanko, että ko. puljuun missä omiani ja muiden rahoja tuhlasin turhaan, niin laitoin asiallista mutta kuitenkin tulikivenkatkuista palautetta! Ei ole minulle vastattu mutta kaikesta päätellen oli noteerattu (eli oltu jollain lailla yhteydessä työnantajaan - meillä siis koko talolla kaikkinensa huonoja kokemuksia, ei vain minulla!).

      Ja lähipiirissä vastaavia kokemuksia on paljon. Olo huononee, on ties mitä oksentelua, ripulia sun muuta kamalaa oiretta ja aina vaan "ei sua mikään vaivaa". Tai sitten määrätään lääkkeitä vuosia peräjälkeen, mitä ei edes kuulu syödä niin kauaa ja joilla lähes aina hoidetaan OIRETTA ei oireiden syytä.

      Poista
    4. Valitettavasti muuallakin Suomessa on arpapeliä, kenen tutkittavaksi joutuu ja mitä kokeita, kustannussyistä tehdään. Yhä enemmän korostetaan kustannusten kalleutta. Ja jos kokeisiin pääseekin, riippu tulosten tulkitsijan ammattitaidosta, saako hoitoa ja kuinka nopeasti.Kun tunnettu professori antaa lausunnon, kuten oman ENMG:ni tapauksessa, että mitään kuntoutusta ei voida tehdä hermovaurioitten laajuuden vuoksi, sitä ajatusta kumarrettiin muiden lääkärien toimesta 6 vuotta, kunnes tuli ensimmäinen kyseenalaistaja k.o. professorille. Olen tse lääkäreistä huolimatta hengissä ja aion pysyäkin, mutta se vaatii jatkuvaa oma-aloitteista tiedonhakua ja aktiivisuutta. Niin paljon voitaisin laskea yhteiskunnan kustannuksia, kun diagnoosivaiheessa tehdään riittävän laajat tutkimukset, jotta oikea hoito saadaan aikaan ja ihminen pidettyä työkykyisenä. Nyt tuijotetaan yksittäisellä talousmomentilla kuluvaa menoerää ja "säästetään". Elämä ei ole oikeudenmukainen, mutta voisiko yhteiskunnalta , ja vakuutusyhtiöiltä, vaatia tavallisille ihmisille todellisempaa turvaa?

      Poista
  4. Mutta kuinka tämä on mahdollista meidän hyvinvoitivaltiossamme? Ja miten on mahdollista että suomen valtio vaatii jokaikiseen moottoriajoneuvoon liikennevakuutuksen, mutta silti vakuutusyhtiöt häikäilettömästi jättävät vahingoittuneen oman onnensa nojaan. Eikö valtion pitäisi pitää huoli että vahingoittunut saa kuuluvat korvaukset, ilman järkyttäviä oikeustaisteluita eri oikeusasteissa? Mielestäni vahingot tulisi viimekädessä korvata valtion varoissa.

    Voin myös omakohtaisesti kertoa, että se väli mihin tässä tippuu, kun vastuu olisi liikennevakuutusyhtiöllä, ja se ei korvaa, ja hoida tutkimuksia, niin myös julkinen sektori pesee kätensä pois kaikesta mahdolisesta, sanoen vain että koska asia kuuluisi liikennevakuutusyhtiölle. Vieläpä minunkin tilanteessani vakavien vammojeni lisäksi on uskomattoman raskasta hakea apua, vaatia omia oikeuksiaan.

    Mikään raha maailmassa ei tuo mulle mun menetettyä terveyttä takaisin, se on VÄHINTÄ mitä olisi pitänyt saada, jo kauan kauan sitten.

    Näin voi käydä kenelle tahansa. En usko että olen ainoa joka näiden ongelmien kanssa kamppailee.

    TIETO LISÄÄ TUSKAA, mutta tällä kertaa TUSKA LISÄSI TIETOA.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa lähes omalta tarinaltani ja voin sanoa, että tämä on 100% totta. Suomen terveydenhuolto on todella huonossa jamassa. Oman kokemukseni perusteella en tiedä enää onko pelkkä systeemi surkea, kun lääkäreiden ammattitaitokin on heikentynyt, saati se miten potilaalle kerrotaan asioista tai miten häntä kuunnellaan.

    VastaaPoista
  6. Viikottain kuulee vastaavanlaisia tarinoita ihmisistä, joille ei ole osattu antaa kunnollista hoitoa tai on jätetty vallan tutkimatta ja näin ollen jääneet myös ilman hoitoa ja korvauksia. Terveydenhuollon tilan perusteella en lähtisi väittämään tätä maata hyvinvointivaltioksi. Politiikkaa on tähän nyt turhaa sotkea, mutta niin kauan kun tämän maan päättävässä elimessä juostaan pelkästään rahan perässä niin tavallisten ihmisten elinolot sen kun pahenevat.

    Ihmeellistä, että on lähestulkoon kieltäydytty tutkimasta kunnolla.
    Ja eikös ne MRI-laitteet ole siellä sitä varten, että niitä käytetään? Koristeena tuntuvat pysyvän kun on kerran kallista.
    Uskomaton tarina, mutten silti yhtään epäile etteikö olisi totta.

    Eräällä tuttavallani oli myös kovia särkyjä ja kipuja koko kehon aluella, mutta julkisella puolella eivät mitään vikaa löytäneet ja toistuvien lääkärikäyntien jälkeen eräs nuori tohtori ehdotti ajan varaamista psykiatrille.
    Kaveri tietysti siitä suivaantui ja varasi ajan yksityiselle lääkärille jossa selvisi selkäkipujen johtuvan fibromyalgiasta. Siihen ei ole lääkettä, mutta kipujen kanssa oppii elämään kun tietää mistä on kyse. Tietää mitä voi, ja mitä ei voi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. fibromyalgian yksi hoitomuoto on keskustelu joten psykiatrihan oli ihan oikea paikka

      Poista
    2. No keskustelu ei kyllä fibromyalgiaa paranna, jos nyt ei potilaan oloa pahennakaan. Keskusteluterapia on fbromyalgian hoito lähinnä ylimielisten neurologien mielestä, jotka kieltäytyvät hyväksymästä sitä, että eivät osaa selittää kaikkea, ja dumppaavat psykiatrialle kaiken, mitä eivät tunne.

      Poista
  7. Toki tarina on kamala ja on todella inhottavaa ettei apua vaivoihin saa. Mutta... Kokeilkaapa asua vaikkapa Englannissa tai USAssa tai melkeinpä missä tahansa päin maailmaa, ja siis nimenomaan mattimeikäläisenä, ei rikkaana! Muistamisen arvoista on että täällä suomessa eds yritetään kunnallisella tasolla huolehtia terveydenhuollosta, vähillä varoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valhe! 100 % jätetty yksin ilman hoitoa!

      Poista
    2. Huomaa ettet ole nuhakuumetta pahempaa ikinä kokenut ja pahin kipu on ollut kun isä ei ostanut lapsena lelua :(

      Poista
    3. Silmät aukk ja pää pois puskasta, kyllähän se vaan on fakta, että meillä on näin ruhjuiseksi ja harvaan asutuksi maaksi todella hyvä systeemi kansainvälisellä tasolla. Huom! En sano että täydellinen, aukkojakin on paljon.

      Poista
    4. ”Keskieurooppalaiset sairaalat ovat usein noin 20–30 % tehokkaampia kuin suomalaiset . Vertailemalla eri tavoin toimivia yksiköitä keskenään on syntynyt illuusio hyvin toimivasta ja taloudellisesta palvelujärjestelmästä. Ainoastaan palvelukokonaisuuksien tarkastelu paljastaa,
      että maamme sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmällä on käytettävissä viidenneksi eniten henkilökuntaa. Meillä on oppimista muiden maiden tehokkaimmista järjestelmistä.” (Sisältöä sote-uudistukseen –tutkimus 2014)

      ”Leikkaustoimenpiteiden määrässä sijoitumme keskiarvoon tai ylimpään kolmannekseen. Todettakoon, että monet maat ovat onnistuneet kehittämään jonottoman leikkausjärjestelmän Suomea pienemmillä resursseilla.” (Sisältöä sote-uudistukseen –tutkimus 2014)

      Poista
  8. Lääkärit joskus tuntuu pelkäävän vakuutusyhtiöitä. Yksityisellä puolella lääkäri joskus kysyi vakuutusyhtiötäni ja sanoi, sekin vielä, kertoi ettei voi auttaa, eikä tosin ottanut maksuakaan käynnistä.
    Toinen tapaus myös yksityisellä, lääkäri totesi että vammat johtuu kolarista ja kirjoittaa lausunnon myöhemmin, postittaa sen minulle. Lausunto tuli postissa, mutta siinä ei mainittu sanallakaan mistä vaivat johtuu, ei uskaltanut Dosentti pistää sitä lausuntoon. Itselläni kolari sattui -95. Vakuutusyhtiön kanssa taistelu ei lopu.

    VastaaPoista
  9. Oma tytär pahoinpideltiin 16 vuotiaana ja hänen päätään hakattiin maahan ja hiuksista riepoteltiin. Tytär menetti hetkeksi tajunnan, kun häntä myös potkittiin päähän sekä kuristettiin. Osa tekijöistä sai onneksi tuomion. Mitä sai tytär 500 euroa kulukorvausta, vaatteista ja kosmeettisesta haitasta kera kivun. Tästä alkoi tyttärellä epätodellista oloa. Rappuset katosivat alta ja pyörrytti kokoajan. Alkoi migreenit ja niskasäryt. Luonnekkin alkoi muuttua hänestä tuli itkuherkkä ja pinna lyheni. Muisti huononi ja tehtäviin keskittyminen oli hankalaa. Tapahtumasta on nyt 8 vuotta ja vuosi sitten painostuksestani pää kuvattiin, mutta mitään varmaa ei voitu sanoa. Migreenit vaivaavat melkein päivittäin ja hän yrittää pärjätä kolme vuotiaan lapsen kanssa kahden. Tytär hoikka, mutta verenpaineet koholla vaikka syö terveellisesti. Vieläkin uskon, tuon pahoinpitelyn aiheuttaneen jotakin pahempaa aivoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei päivi.

      valitettavasti kaikki vammat eivät näy nykyisellä kuvantamismenetelmillä. teillä on vaikea tilanne ja tämän maan terveydenhoitoon ei voi luottaa.
      kuvailet tyttäresi muutosta hyvin, vammautunut ei ongelmia ja muutoksia välttämättä itse huomaa. neuropsykologisten ongelmien ja vaivojen huomaaminen on osa kuntoutusta ja lääkinnälläkin voi tehdä jotain. kuvaat oireita hyvin, lähes samat kuin itselläni. tarinani on täällä blogissa luettavana.
      teidän pitäisi päästä uudelleen vähintään neurologin vastaan otolle ja ehkä sitä kautta myös neuropsykologin vastaan otolle ja testeihin. muistakaa ottaa vastaan otoille oireet ja muutokset kirjattuna mukaan. se kannattaa jättää lääkärille/nueropsykologille vastaan otolta lähdettyä. jos ette saa julkisenpuolen vastaanotto aikaa suosittelen sitten yksityistä neurologia Helena Huhmarta, ottaa vastaan Helsingissä. omalla kohdallani ensimmäinen lääkäri joka tajusi heti kaiken ja mitään ei tarvinnut selitellä.
      toivon teille voimia jatkoon. pysykää lujina ja vaatikaa tutkimuksia(esim. neuropsyk) ja hoitoa. lääkityksellä elämä myös hiukan helpottaa, siitä tai niistä hyviäkin kokemuksia. kaikki ei käy kaikille.

      t. hans

      Poista
    2. Ihan mielenkiinnosta, missä käräjäoikeudessa tuo asia käsiteltiin ja kuka oli tuomari?
      500 euroa vahingonkorvausta noin raaasta pahoinpitelystä tuontu ihmeen vähältä. Ilmeisesti pahoinpitelyn oireet todettiin ilmeisesti oikeudenkäynnin jälkeen. Olisi ollut luultavaa, että tuomari olisi mätkäissyt samantien ainakin 2000 euron korvaukset. (maailikon arvaus) Nämä olisivat jääneet syyllisten maksettaviksi. Ja varattomina valtio olisi ehkä maksanut vähitellen tai sitten syylliset sitä mukaa kun varoja kertyy. 1000 - 2000 eurolla käy muutaman kerran yksityislääkärissä. Tuomarien nyt ainakin tulisi tietää nykyinen hintataso. 140 euroa lääkärikäynti ja kokeet päälle.

      Poista
    3. Tosiaan korvaussummat kuulostavat välillä naurettavilta. Jos kolhii vahingossa/tarkoittamattaan pientä pintanaarmua ja vahinkoa auton kylkeen niin puhutaan yleensä satasen tai jopa parin tuhannen euron laskusta. Potkii ja pahoinpitelee toisen tahallaan, pääsee parhaimmillaan livistämään seurauksetta tai korkeintaan muutaman satasen korvauksilla. Auton tapauksessa maksajana tietenkin vakuutusyhtiö mutta kertoo jotakin siitä, miten järjetön ristiriita joissakin asioissa on voimassa.

      Poista
  10. nappia naamarii muuta ei tehdä koska se MAKSAA LIIKAA!!! tuttu tunne myös meikäläisellä

    VastaaPoista
  11. Tapauksesi on varsin ikävä. Kiinnittäisin huomiota kuitenkin muutamiin seikkoihin. Toteat että vasta 14v tapaturman jälkeen aivovammasi todettiin ja jos retkahdusvammasi olisi alunperin kunnolla hoidettu niin tältä olisi vältytty. Kuitenkin jo vuonna -99 tehtiin MRI, jonka todettiin olevan normaali. Mitä silloin siis olisi pitänyt tehdä? Vaikka jo tuolloin olisi ollut tiedossa aivovammasi niin ei sitä kuitenkaan olisi leikattu. Myönnetään että jouduit turhaan juoksemaan lääkärissä jossa tuhlaatui sekä rahaasi että aikaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mitä silloin siis olisi pitänyt tehdä?"

      Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää? Silloin olisi heti pitänyt tehdä ne tarvittavat tutkimukset, jotka tehtiin 13-14 vuotta myöhemmin, jolloin todelliset vammat vasta selvisivät. Kuntoutus ja muut hoitotoimenpiteet olisi voitu aloittaa ajoissa, jolloin jonkiasteinen työkykykin olisi voinut säilyä.

      Kehotan tutustumaan vaikkapa näihin artikkeleihin, jos viivästyneen diagnoosin merkitys ei vieläkään selvinnyt: http://www.tela.fi/medialle/tiedotteet/1/0/ripeampi_puuttuminen_tyokyvyttomyyksiin_nostaisi_elakoitymisikaa_tehokkaasti , http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_tuhannet_jaavat_vuosittain_turhaan_pois_toista/7160387?ref=leiki-uu http://www.eiransairaala.fi/fi/ortopedia-art/169-varhainenhoitoviivastyy-artikkeli

      Poista
  12. En ota kantaa siihen, miten Suomessa terveydenhuolto toimii (tiedän omakohtaisesti ettei toimi), mutta haluaisin kiittää tämän tarinan jakamisesta. Minulla on ollut vuosia liki samanlaisia oireita, jotka ovat asteittain pahentuneet vuosien kuluessa. Olen pääosin työkykyinen, mutta kausittain oireet ovat todella pelottavia, ahdistavia, puhumattakaan siitä tuskasta mitä ne suoraan aiheuttavat. Uusimpana esimerkkinä tunne hengityksen vaikeudesta, tunnen kyllä kuinka keuhkot täyttyvät ilmasta, mutta silti puristaa rintakehässä ja kurkussa, hengästyttää myös. Mitään astmaan viittaavaa ei löydy. Jokainen voi päässään miettiä, miltä se henkisesti tuntuu, kun tukehtuu vaikkei oikeasti tukehdukaan. Syitä moninaisiin oireisiin ei ole löydetty eikä monesti ole edes tutkittukaan, varsinkaan viime aikoina, koska mitään selkeää syytä/vikaa ei löydy tutkittavaksi. Minut on leimattu luulotautiseksi, johon ei siihenkään kuitenkaan apua haluta antaa sekä yliherkäksi/ahdistuneeksi. Olen/olin oppinut elämään sen kanssa, että uusia mysteerioireita ilmestyy itsekseen ja olen joka vuosi huonommassa kunnossa, mutta lääkärit eivät voi auttaa.

    Luettuani tämän, jäin kuitenkin muistelemaan menneitä ja laskeskelemaan onnettomuuksia ja vammoja joita olen saanut, mutta jotka eivät ole johtaneet lisätutkimuksiin silloin, eivätkä myöskään näin jälkikäteen. Olen melko monta kertaa loukannut pääni, niskani ja selkäni. Olen ollut esimerkiksi peräänajokolarissa, olen itse ajanut kiinteään kohteeseen ja saanut ruhjevamman rintakehään turvavyöstä. Olen tippunut metrin korkeudelta 70cm korkeudella olevan metalliputken päälle poikittain selkä edellä, olen tippunut hevosen selästä ja lyönyt pääni maneesin kehän seinään niin, että kypärä halkesi (silloin kuvattiin vain lonkka sairaalassa ;)). Ynnä muuta kivaa, päätäkin on hakattu kirjaimellisesti seinään, ei kylläkään omasta toimesta.

    En ole koskaan ajatellut, että noissa olisi ollut potentiaalia aiheuttaa pitkäkestoista haittaa, sillä akuuteimmat oireet noista ovat kadonneet ajallaan. Tuo putken päälle tipahtaminen oli viimeisin ja siitä n. 3kk kuluttua alkoivat ensimmäiset mysteerioireet jotka jatkuvat ja lisääntyvät. En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että sydänoireet tai hengityksen vaikeus voisivat johtua selkä/niskavammasta.

    No, ainakin tiedän nyt, minnepäin pyydän lähetettä seuraavaksi. Katsotaan löytäisikö joku oikea erikoislääkäri mitään vikaa. Olisi suunnaton helpotus ihan vaikka vain tietää mistä kaikki johtuu, vaikkei sille sen enempää mitään voisikaan tehdä. Ei tarvitsisi pelätä jotain tuntematonta.

    VastaaPoista
  13. Minä tipuin 8m. korkeudesta ja sain pahat vammat. Epäilin kummallisen oloni aiheuttajaksi anestesiaa, kun minulle as. aorttaproteesi laskevaan aorttaan ja veri jäähdytettiin -18c. ja sydän ohitetaan puoleksi tunniksi. Noin kymmenen vuotta sitten 10.prosenttiin näistä toimenpiteistä liittyi komplikaatio ja se oli usein ns. veritulppa.

    Olin erittäin kovassa kunnosa kun tapaturma sattui ja meni monta vuotta, kun pääsin oikealle lääkärille. Huhmar/Turkka, akselille päästyäni alkoi selvitä miksi korvissa huutaa suihkumoottori, miksi näöntarkennus on vaikeaa ja rinta ja kaularangan lihakset satumaisen kireällä. Karsean paha olo, ajattelin itsaria koko ajan ainakin viisi vuotta. Se piti järjen rippeet tallessa. Aamuisin kun pitäisi herätä virkeänä ja levänneenä, tämä herää ihme puoliunipainajaiseen lihakset krampissa ja hapoilla? Olo hirvittävän huono. Tavarat tippuu käsistä ja ainoastaan jos suutahtaa vähän, niin piristyy heti.

    Lisäksi kun sähkötolppa jysähti rintani päälle, rintalasta murtui ja se niska ja aivovamman kanssa aiheuttaa hurjia oireita. Kylki kun on avattu väkivalloin päivystysleikkauksen takia, niin yöllinen kramppi nostaa kiertyvään puoli-istuvaan asentoon ja hertta vetää täysillä.

    Kuljin vuosia eri lääkäreillä ja oli pieniä tuokioita, että oireet helpotti, mutta vain lyhyesti. Tuloksena Panacod resepti ja ulos. Väitän että moni lääkäri tiesi, mistä on kyse, mutta eivät lähteneet syventymään. Kunnes Orton jaksolla eräs naisfysiatri kuiskasi toisesta suupielestä, että mene Helena huhmarin vast.otolle. Samaten toinen miesfysiatri privaatissa nauroi If-yhtiön väitteille ja sanoi että sinulla satavarma AV.

    Olin vielä töissä ja päättänyt tietysti toipua, mutta olo kaarmea ja jokapaikkaan koski.
    Eli lyhyesti sanottuna ei ole helppoa nytkään, mutta ilman diagnoosia superhelvettiä. Silloin kun pitäisi yrittää tehdä mitä on tehtävissä, kaikki energy menee arjen pyöritykseen ja arvosana 5-.

    Lopulta jäin pois töistä, kun nukuin duunin jälkeen aamuun asti, enkä jaksanut peseytyä tai ottaa vaatteita pois. Silti oli ihan sippi, kun silmät kuivana heräsi. Onneksi oireet on vähän helpottaneet, mutta.....

    Sitten taistelu vak.yhtiön kanssa kestänyt kahdeksatta vuotta ja on käyty korkeimmassa oikeudessa, mistä tuli nootti käsitellä asia uudestaan nopealla aikataululla vak.oikeudessa. Ei ne kiirettä pidä, maaliskuussa tulee kaksi vuotta tätä `kiireellisesti`käsiteltävää casea.

    Kyllä tuo vakuutuslautakunta/vakuutusoikeusfarssi pitäisi ampua avaruuteen . Potilaan oikeusturva on törkeän heikko. Vak.yhtiö käyttäytyy aivan mielivaltaisesti, ja meidätkin ne yritti upottaa lopettamalla yhtäkkiä kaikki korvaukset. Soitin useamman kerran ja heiltä mukamas inhimillinen virhe. Onneksi oli oikeus ansiosidonnaiseen päivärähaan, muuten yhdeksän kuukauden tauko rahaliikenteessä olisi ollut kohtalokas. Väitän, että point of attack oli valittu iskukohdaksi juuri silloin, kun vaimo oli juuri jäänyt vauvalomalle. Ihan oikeasti Suomi ei kauheasti poikkea DDR tai Pohjoiskorea tyyppisistä valtioista. Enkä ole taatusti yksin näiden kokemusten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, ei sitä terve ymmärrä mitä elämä on aamulla herätessä, yhtä väsyneenä kun nukkuun mentäessä. Myös toi sun töissäolon ja vapaa ajan "aika" eli se itse elämä, kuulosti niin tutulta. Tsemppiä, samassa veneessä mistä tulppa on kadonnu. T.Virva

      Poista
    2. Kiitos tsempistä, Virva. Kun miettii kertomaasi, minua kuristaa vielä enemmän syystä, joka tulee esiin kertomassasi. Eli nuoren ihmisen ollessa kyseessä pitäisi toimia todella nopeasti. Aivojen flexsibiliteetti on vielä huikea noin nuorella iällä, ja nopeasti alkanut kuntoutus auttaisi vielä vaikka kuinka paljon.
      . Vaikka lääkärit tekevät paljon ihmeitä, niin moni on täysiä mulkvisteja. Kyllä lääkiksen suorittaneen täytyy tietää jo vammamekanismin perusteella, että jos polle pamahtaa paxiin kuuttakymppiä, niin kun ottaa laskimen lapaseen ja alkaa laskea törmäävän tekijän massaa ko. nopeudessa ja siitä aiheutuvat G-voimat. Kyllä siinä rutisee ihmisen kudokset vääjäämättä.
      Näilläkin palstoilla vierailee näitä viisastelijoita, osa varmaan kandeja, jotka yrittää selvitä järjissään, kun omatunto soimaa, ja vapaamuurari ylilääkäri latoo madonlukua, mitä korvataan ja mitä ei ja mitä järjestelmä (vakuutussijoitusten tuotto) antaa periksi. Koska asiat sovitaan loosien hämyssä, on pakko pitää kiinni omertan laista, eikä hiiskua kellekään ikinä. Tämä seikka ahdistaa monia empatialla varustettuja lääkäreitä, ja väitän että jopa lopullisia ratkaisuja on nähty asian seurauksena.Tottakai ammati on raskas muutenkin.
      Voi huoletta verrata vaikka auton rengasasentajaa, jolta pitää kysyä, pitääkö renkaanvaihdon jälkeen laittaa renkaaseen ilmaa vai no. Ja miksi tarvii, ei ole näyttöä, että se on välttämätöntä. Syy-yhteys ei ole spesifi eikä objektiivinen. Jos se munkki rikkoutuu ajellessa tyhjällä renkaalla, syy on rappeumassa. Tai muu vika, joka ei ole vielä tullut esiin. Samaan aikaan oligarkki Nalle laskee IF-yhtiön tuottoja, ja lohkoo demaripuolueen ja keskustan vaalitukia pois ja toteaa, että tämä pomminvarma kruununjalokivi ei sitten petä ikinä, eihän vieläkään ole kuin alle kaksituhatta ihmistä täydellä tapaturmaeläkkeellä. Samaan aikaan Nalle kohotta XO-lasin Mikael Ojalan kanssa Ja miettii, miten ne perseaukiset tapaturmaisesti vammautuneet lintsarit voivat olla niin röyhkeitä. Kehtaavat vielä saatana valittaa. Joutuu lentämään pojan kartanoonkin hekolla, ettei vaan tule köyhiä vastaan. Aiheuttaa inhottavaa närästystä.

      Poista
  14. Jos kerrot oikein vakuutus yhtiölle jäät nuolemaan näppejä, kun ehtojen pikku präntissä lukee käytännössä ettei korvata "mitään tapaturmaa, lukuisia selityksiä mitä ei korvata". On siinäkin tapaturma vakuutus.
    Mutta jos sanoo että "marsilainen tai joku muu likitäysin mahdoton asia" aiheutti tapaturman ja arvonta koneiston nopat näyttää hyväksyttyä ja viel kun luulevat "omiksi" kun tietää porsaan reijän jonkan ne on tehneet itseään varten ehtoihin, (muuton niin mahdottomiin ehtoihin) saattaa saada hyvinkin korvausta. Ja tää ei muuten ole reilua alkuunkaan ja korvatava summa vaikuttaa myös, sama tilanne sama vakuutus yhtiö kaksi tapaturmavakuutusta vain korvaus summa eri pikku summa korvattiin isoa ei.

    VastaaPoista