perjantai 30. toukokuuta 2014

Tapaus Wilhelmiina Halme, osa 1 – Julkisen terveydenhuollon systemaattinen epäonnistuminen vakavan selkäperäisen halvaantumisen hoidossa 2008 ja vakavien niskaperäisten halvausoireiden hoidossa 2014



Kuva: Teemu Mynttinen


Tämä on kertomus suositun mikkeliläisen sisustusbloggari Wilhelmiina Halmeen taistelusta erilaisten terveysongelmiensa ja huonosti toimivan Mikkelin julkisen terveydenhuollon kanssa.



TIIVISTELMÄ

Vuonna 2008 Wilhelmiina oli huippukuntoinen, 13 vuotta fitnessiä harjoitellut, sisustusliikkeessä työskentelevä visualisti ja myynninedistäjä. Uudessa kodissa odottivat kaksi lasta ja aviomies. Yhtäkkiä kuitenkin välilevy alaselästä petti ja Wilhelmiina joutui sairaalaan. Julkisen terveydenhuollon hitaan toiminnan vuoksi Wilhelmiina halvaantui vyötäröstä alaspäin ja joutui pyörätuoliin. Wilhelmiinalle jäivät myös jatkuvat ja ajoittain sietämättömän voimakkaat neuropaattiset hermokivut, joiden pitäminen siedettävinä vaatii vahvan, useasta opiaatista koostuvan lääkecocktailin.

Seuraavat kaksi vuotta Wilhelmiina teki sitkeästi töitä ja kuntoutti itsensä uuden sisustusblogiharrastuksensa innoittamana jonkinlaiseen kävelykuntoon. Pyörätuoli vaihtui kävelykeppeihin. Anestesialääkärin kanssa oli myös suunniteltu neurostimulaattorin eli "kipustimun" asentamista selkäytimeen sietämättömien kipujen hillitsemiseksi ja kipulääkityksen vähentämiseksi.

Jouluna 2013 seurasi kuitenkin uusi takaisku. Ollessaan perhelomalla Rukan hiihtokeskuksessa Wilhelmiina kaadettiin hiihtokeskuksen ravintolassa ja hän löi päänsä pöytään. Seurauksena tajuttomuus, aivovamma, kaularangan sirpalemurtuma ja kahden tunnin puhekyvyttömyys. Wilhelmiina kiidätettiin ambulanssilla Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan. Sairaalan neurokirurgi tutki Wilhelmiinan alustavasti ja suositteli lisätutkimuksia ja tarvittaessa leikkaushoitoa kotipaikkakunnalla.

Kotiseudulleen Mikkelin keskussairaalaan ambulanssilla matkannut edelleen sekavassa tilassa ollut Wilhelmiina sai Mikkelissä kuitenkin tylyn vastaanoton. Päivystävän lääkärin mielestä leikkausta ei tarvittu eikä tutkimuksiakaan, joten potilaan vaatimuksesta pakollinen tutkimus vastentahtoisesti tehtiin ja Wilhelmiina lähetettiin kotiin. Oireiden myöhemmin pahennuttua Wilhelmiina haki useita kertoja apua päivystyksestä, josta hänet aina käännytettiin hoitoa antamatta ja tutkimatta kotiin.

Vasta kolmannella kerralla päivystyksessä yksityisen lääkärin lähetteen avulla - ja kun Wilhelmiinan ex-aviomies oli mukana ja huusi ”pää punaisena” lääkäreille - alkoi tapahtua. Asia tutkittiin uudelleen ja kiireellinen leikkaustarve todettiin. Lääkäri myönsi tehneensä pahan virheen ja pahoitteli asiaa. Pelkona on nyt, että osa kaularangan hermovaurioista on jo saattanut muuttua pysyviksi. Wilhelmiina odottelee edelleen ”kiireellistä” leikkausta, mutta nyt on jo sovittu, että jos tilanne äkkiä huononee tai kivut käyvät vahvasta lääkityksestä huolimatta sietämättömiksi Wilhelmiina leikataan päivystyksessä välittömästi.

Viimeisin ikävä käänne Wilhelmiinan tarinassa on, että Mikkelin keskussairaalan fysiatri oli onnistunut unohtamaan lähetteen tekemisen. Lähetteen, jolla Wilhelmiina olisi määrätty ”kiireelliseen” MRI-kuvaan ja kaularankaleikkaukseen. Lähes KUUSI KUUKAUTTA akuutin kaularankavamman saamisen jälkeen ”kiireellinen” leikkaus antaa edelleen odottaa itseään, vaikka Wilhelmiina on jatkuvasti vakavassa halvaantumisvaarassa. Kuopion neurokirurgian konsultaation perusteella jopa NELIRAAJAHALVAUS uhkaa Wilhelmiinaa, jos jotain sattuu ennen leikkausta tai irrallinen luunpala aiheuttaa ongelmia.

Miksi julkinen terveydenhuolto epäonnistuu systemaattisesti näin vakavissa tapauksissa? Ja miten tämä kaikki oikein tapahtui?

Huomionarvoista on myöskin se, että Wilhelmiina ei ole tähän päivään mennessä saanut mitään kuntoutusta vammoihinsa. Kotikuntoutushakemuskin aikanaan evättiin. Kuntoutusta tarvitseva jätetään täysin kuntouttamatta?





POTILAAN ”LOPPUSALDO” eli epäonnistuneen hoidon tulokset

Vuonna 2008 tehty vakava hoitovirhe eli akuutin alaselän välilevyn pullistuman hidas hoito aiheutti Wilhelmiinan halvaantumisen, jonka seurauksena hän joutui vuosiksi pyörätuolipotilaaksi ja kärsii loppuelämänsä pysyvistä kovista neuropaattisista hermokivuista. Lisäksi hän joutui työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä kaikki olisi ollut vältettävissä, jos Wilhelmiina olisi hoidettu oikein ja viivyttelemättä. Olisiko oikean hoidon tarjoaminen kuitenkin ollut paitsi inhimillisempi niin myös paljon halvempi ratkaisu yhteiskunnalle?

Jouluna 2013 Wilhelmiina saa vakavan kaularankavamman, aivovamman ja selviä halvausoireita käsiin ja jalkoihin, mutta Oulun yliopistollisen keskussairaalan neurokirurgin suosituksista huolimatta Wilhelmiinaa ei Mikkelissä hoideta. Toukokuussa 2014 Wilhelmiinaa ei edelleenkään ole leikattu, vaikka akuutti leikkaustarve on myönnetty jo Mikkelin keskussairaalassakin. Tutkimukset aloitettiin vakavalla mielellä vasta kuukausia onnettomuuden jälkeen. Tämänkin jälkeen lähete leikkaukseen unohdettiin vielä tehdä ja vakavassa halvaantumisvaarassa olevan Wilhelmiinan odotusaika pitenee turhaan viikoilla tai kuukausilla. Kaikki viivyttely tekee entistä todennäköisemmäksi kovien neuropaattisten kipujen kroonistumisen myös kaularangan osalta halvaantumismahdollisuuksista puhumattakaan.

Aivovammaakin alettiin tutkimaan vasta kuukausia jälkikäteen potilaan omasta aloitteesta. Miten tällaista voi näinkin kriittisissä tapauksissa edes tapahtua?



Kuva: Wilhelmiina Halme



KOKO TARINA

Kolari, välilevyn pullistuma ja selkäleikkaus 2008

Joulukuussa 2008 Wilhelmiina joutuu pieneen kolariin, kun autolla ajaessa jalat eivät yhtäkkiä enää suostukaan toimimaan eikä Wilhelmiina pysty painamaan jarrua. Kolarin jälkeen Wilhelmiinan jalat ovat edelleen voimattomat, mutta Wilhelmiina pystyy itse ajamaan terveyskeskukseen ja kävelemään sisälle. Terveyskeskuslääkäri on kuitenkin sitä mieltä, että Wilhelmiina on ”terve kuin pukki”. Hänen mielestään mikään ei viittaa välilevyn pullistumaan eivätkä oireet viittaa mihinkään muuhunkaan ongelmaan. Hänen mukaansa fyysisesti huippukuntoisessa, 160-senttisessä ja 49-kiloisessa Wilhelmiinassa ei voi olla mitään vikaa.

Viikkoa myöhemmin Wilhelmiinalla on kuitenkin aamulla heikko ja voimaton olo, eikä hänen ole helppo päästä ylös sängystä. Työpaikalla hän romahtaa lattialle ja työtovereiden kehotuksesta lähtee kesken työpäivän terveyskeskuksen päivystykseen. Terveyskeskuksessa Wilhelmiinan ottaa vastaan päivystävä kirurgi, joka tutkii Wilhelmiinan ja tutkii mm. lantionseudun lihaksiston kunnon. Lihaksisto on jo veltto, mutta päivystävä lääkäri tyytyy siirtämään Wilhelmiinan kirurgian osastolle odottamaan lannerangan MRI-kuvausta vahvasti kipulääkittynä.

Wilhelmiina joutuu jäämään osastolle yöksi odottamaan kuvausta, jota ei sinä päivänä enää ehditä tekemään. Klo 18:n maissa Wilhelmiina menee omatoimisesti suihkuun, mutta sieltä tullessaan romahtaa hirvittävien kipujen myötä lattialle. Alaraajojen tunto on hävinnyt, eikä Wilhelmiina pysty enää hallitsemaan rakkoaan eikä suoltaan. Wilhelmiina on halvaantunut lantiosta alaspäin, mutta leikkausta ei enää sinä päivänä voida tehdä.

Päivystävä kirurgi vaihtuu illalla klo 23, ja uusi päivystäjä ymmärtää tilanteen nopeasti. Wilhelmiinan kivut ovat hirvittäviä vahvasta kipulääkityksestä huolimatta, ja päivystävä kirurgi toteaa järkyttyneenä, että ”tekisi mitä vain” helpottaakseen Wilhelmiinan oloa. Mitään ei kuitenkaan voida tehdä ennen aamua ja Wilhelmiina joutuu koko yön taistelemaan sietämättömien kipujen kanssa. Järjen lähtö on lähellä, vaikka kipulääkitystä annetaan jatkuvasti. Jälkikäteen Wilhelmiina kuvailee näiden kipujen olleen kymmenkertaisia verrattuina synnytyskipuihin.

Seuraavana päivänä Wilhelmiina leikataan cauda equina –potilaana. Leikkauskertomuksesta selviää, että presakraalivälin välilevy on revennyt ja leikkauksen aikana ”vanhaa” välilevymassaa pursuaa edelleen ulos. Hapan välilevyneste on painanut sekä selkäydintä että vasenta hermojuurta.

Myöhemmin Wilhelmiinan hoitoonsa ja huomaansa ottanut empaattinen Mikkelin kipupolin anestesialääkäri toteaa, että päivystävän kirurgin olisi pitänyt lähettää Wilhelmiina välittömästi Kuopioon päivystysleikkaukseen. Normaali käytäntö on, että Wilhelmiinan tavoin oireileva potilas on kuvattava ja leikattava 6 tunnin kuluessa.

Leikkauksen viivästyminen johti Wilhelmiinan tapauksessa kävelykyvyn menetykseen ja aiheutti pysyvät neuropaattiset hermokivut, kun hapan välilevyneste pääsi polttamaan selkäydintä ja hermojuurta yhden ylimääräisen vuorokauden.


Kuntoutuminen halvaantumisesta

Wilhelmiina pääsee kuntoutussairaala Kyyhkylästä jouluksi kotiin, mutta vain joutuakseen sietämättömien kipujen vuoksi takaisin sairaalaan. Joulun hän viettää kipupumppuun kytkettynä. Päivystävä lääkäri konsultoi hälyttävän tilanteen vuoksi anestesialääkäriä, joka ymmärtää heti tilanteen ja alkaa hoitaa Wilhelmiinan kipuja. Tällä kertaa Wilhelmiina saa kotioloihinkin riittävän vahvan kipulääkecocktailin.

Seuraavat kaksi vuotta Wilhelmiina tekee sitkeästi töitä ja kuntouttaa itsensä uuden sisustusblogiharrastuksensa innoittamana jonkinlaiseen kävelykuntoon. Pyörätuoli vaihtuu kävelykeppeihin. Tämänkin Wilhelmiina joutuu tekemään omin voimin, sillä Mikkelin keskussairaala evää hänen kotikuntoutushakemuksensa, jota on suositellut myös Wilhelmiinan kipuja hoitava anestesialääkäri. Myöhemmin Mikkelin kuntoutusosaston ylilääkäri pitää kotikuntoutushakemuksen epäämistä pöyristyttävänä temppuna eikä ole uskoa korviaan, kun saa kuulla itse tehneensä kyseisen päätöksen.

Anestesialääkärin kanssa on myös suunniteltu neurostimulaattorin eli "kipupumpun" asentamista Wilhelmiinan selkäytimeen sietämättömien kipujen hillitsemiseksi ja kipulääkityksen vähentämiseksi. Leikkausta on suunniteltu vuoden 2014 alkuun.



Väkivaltainen kaatumistapaturma, kaularankavamma ja hoitamatta jättäminen 2014

Vuoden 2013 jouluna perhelomaa pohjoisessa Rukalla viettänyt Wilhelmiina kaadetaan ravintolassa siten, että hän lyö päänsä pöytään ja menettää tajuntansa. Ensihoitajat yrittävät herätellä Wilhelmiinaa, joka herää vasta ”rintaiskuun”. Ouluun ambulanssilla viety Wilhelmiina on täysin sekavassa tilassa eikä pysty kahteen tuntiin muodostamaan puhetta, koska aivot eivät tottele. Vamman jälkeinen tajuttomuus ja erityisesti puhekyvyttömyys viittaavat yleensä molemmat jonkinasteiseen aivovammaan.

Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa neurokirurgi ja neurologi tutkivat Wilhelmiinan ja otattavat TT-kuvat kaularangasta. TT-kuvissa paljastuu kaularangan sirpalemurtuma. Niska tuetaan pehmeällä kaulurilla lisävaurioiden ehkäisemiseksi. Voimakkaasta päänsärystä, niskakivuista, pahoinvoinnista ja sekavuudesta kärsivä vahvasti lääkitty Wilhelmiina lähetetään ambulanssikyydillä kotikaupunkiinsa Mikkeliin hoidettavaksi.

Neurokirurgin kirjoittamassa lähetteessä sanotaan, että Mikkelin jatkohoidossa Wilhelmiinasta pitäisi kolmen viikon kuluttua ottaa kaularangasta natiiviröntgen ja siitä kolmen viikon kuluttua kaularangan taivutuskuvat, mikäli mahdollista. Lisäksi neurokirurgi toteaa lähetteessään, että mikäli herää epäily kaularangan instabiliteetista, on kaularangasta otettava MRI- eli magneettikuvat. Neurokirurgi evästää vielä Wilhelmiinaa lopuksi, että ”huolehdi, että nämä tutkimukset siellä tehdään”.



Kuvateksti: Oulussa diagnooseina commotio cerebri eli aivotärähdys/lievä aivovamma, niskan retkahdusvamma ja kaularangan murtuma C5-tasolla.


Mikkelissä yhä sekavassa tilassa olevaa Wilhelmiinaa odottaa tyly vastaanotto. Lääkärit eivät näe tarvetta jatkohoidolle, vaikka Oulun neurokirurgi on sitä suositellut ja potilaalla on jo sormissaan kipuja, puutumista ja voimattomuutta eli klassisia halvausoireita. Wilhelmiina kuitenkin tutkitaan, kun hän sitä vaatii ja hänen kaularangastaan otetaan suositellut MRI-kuvat. Päivystävä lääkäri toteaa, että MRI-kuvissa ”ei nähty mitään uutta” ja päättää kotiuttaa vahvasti sekavan Wilhelmiinan hoitajien vastustuksesta ja jo Oulussa diagnosoidusta kaularangan murtumasta huolimatta. Wilhelmiinalle annetaan kotimatkalle pehmeä kauluri kolmeksi viikoksi, ja lääkäri sanoo vielä hyvästiksi, että ”voit lähteä kotiin, pärjäät kyllä”. Aivovamman mahdollisuuttakaan ei millään lailla tutkita.

Wilhelmiinalle on varattu kolmen viikon päähän Oulun neurokirurgin suosittelemat ajat röntgenkuvauksiin ja kontrolliaika lääkärille, mutta Mikkelin keskussairaalassa Wilhelmiinaa odottaakin yllätys. Wilhelmiinan tietämättä joku hänelle tuntematon kirurgian poliklinikan ylilääkäri on peruuttanut nämä kuvaukset ja kirurgin kontrolliajan ”tarpeettomina”. Wilhelmiinaa ei tutkita eikä hoideta.

Helmikuun viimeisellä viikolla lauantaiaamuna Wilhelmiina herää massiviseen niska- ja käsikipuun. Myös tunto on kadonnut vyötäröstä alaspäin, niskaa viiltää eikä pää käänny. Niska-foorumin vertaistuki kehottaa Wilhelmiinaa lähtemään kiireesti päivystykseen ja kertoo, että kaularankavamma voi aiheuttaa sekä käsien että jalkojen puutumisen ja jopa täydellisen halvaantumisen. Tilanne vähän rauhoittuu, mutta muutaman päivän sinnittelyn jälkeen Wilhelmiina joutuu hakemaan apua päivystyksestä.

Päivystyksessä häntä ei kuitenkaan hoideta, viisi tuntia päivystyksen lattialla odotettuaan päivystävää kirurgia ja muiden potilaiden kauhistellessa tilannetta Wilhelmiina joutuu lähtemään tyhjin käsin pois. Muut potilaat pyytävät jo sairaanhoitajaa antamaan Wilhelmiinalle ”vaikka morfiinia” Wilhelmiinan kouristellessa lattialla sietämättömien kipujen kanssa, mutta sairaanhoitaja ei ilman päivystävän kirurgin lupaa voi antaa minkäänlaista lääkitystä. Sairaanhoitaja lupaa päivystävän kirurgin ilmaantuvan pian paikalle, mutta tämä ei vaivaudu viiteen tuntiin tulemaan Wilhelmiinaa edes katsomaan. Klo 21 jälkeen illalla viiden tunnin odotuksen jälkeen Wilhelmiina päättää luovuttaa ja lähtee viiden tunnin turhan odotuksen jälkeen ilman kipulääkitystä tai muutakaan apua takaisin kotiin kipuineen.


 Wilhelmiinan poistuttua päivystyksestä päivystävä lääkäri kirjoittaa lakonisesti epikriisiin seuraavaa:
Kuvateksti: ”Potilas poistunut päivystysalueelta. Allekirjoittanut ei ole tavannut potilasta. – Erikoistuva lääkäri Partio, Nikke”



(Edellä mainittuun episodiin liittyen näytämme Wilhelmiinan tarinan seuraavassa osassa kipuvideon tuolta päivältä, jossa näkyy minkälaisten kipujen vallassa Wilhelmiina on päivystyksessä kärvistellyt viisi tuntia minkäänlaista apua saamatta.)


Seuraavana päivänä terveyskeskukseen ei saa kiireellistä aikaa, mutta Wilhelmiina saa ajan yksityiselle lääkärille. Yksityinen lääkäri kirjoittaa kiireellisen lähetteen keskussairaalaan ja sanoo, että niskassa välilevyn pullistuma painaa vasenta hermojuurta ja Wilhelmiina on saatava kiireellisesti MRI-kuvaukseen ja leikkaukseen keskussairaalaan.

Kolmen päivän päästä Wilhelmiina pääsee yksityisen lääkärin lähetteellä fysiatrian poliklinikalle fysiatrian erikoislääkärin tutkittavaksi. Fysiatri diagnosoi ”akuutin välilevyn pullistuman” eli diskusprolapsin kaularangassa, joka tekee vasemman käden voimattomaksi. Tällä käynnillä Wilhelmiinalle selviää myös, että ensimmäisissä Mikkelissä otetuissa MRI-kuvissa on jo paljastunut välilevyn pullistuma. MRI-kuvat tutkineen röntgenlääkärin lausunnossa lukee, että ”C5-C6-nikamavälin vasenvoittoinen diskusprolapsi kaventaa juuriaukon tyveä”. Oulun TT-kuvissa ei tällaista vielä ollut selvinnyt, ja silti Mikkelin päivystävä kirurgi oli lähettänyt Wilhelmiinan kotiin hoitamatta väittäen, ettei kuvissa ”ollut löytynyt mitään uutta”.





Useamman viikon ”kiireelliseen” leikkaukseen kutsua odoteltuaan Wilhelmiinalla on aika Kipupoliklinikan anestesialääkärille kipujen hoitoa ja alaselän neurostimulaattorin kontrollia varten. Siellä käykin yhtäkkiä ilmi, että kiireellistä lähetettä kaularangan MRI-kuvaan ja Kuopion neurokirurgian konsultaatioon ei ole tehty.

Tämän selvittyä Kipupoliklinikan anestesialääkäri soittaa välittömästi fysiatrian osastolle vaatien fysiatria tekemään lähetteet pikaisesti vielä puhelinkeskustelun aikana. Wilhelmiinan tilanteen jatkokontrollointi sovitaan tehtäväksi Kipupoliklinikalla kaularankaleikkauksen jälkeen.

Keskustelussa anestesialääkäri myöntää Wilhelmiinalle, että ”valitettavan usein näkee” sellaista, että kipukroonikon uusia ongelmia ja kipuja eivät lääkärit aina ota tosissaan.

Tämän käänteen jälkeen Wilhelmiina harkitsee myös hakeutumista yksityisesti Ortoniin niskaleikkaukseen.

Tällä hetkellä Wilhelmiina odottelee edelleen aikaa ”kiireelliseen” leikkaukseen. Nyt on kuitenkin jo sovittu, että tarvittaessa Wilhelmiina voi soittaa ambulanssin ja pääsee päivystyksenä nopeasti leikkaukseen, jos tilanne äkkiä pahenee. Pelkona kuitenkin on, että hermovauriot saattavat olla jo pysyviä.

Huomionarvoista on myöskin se, että Wilhelmiina ei ole tähän päivään mennessä saanut mitään kuntoutusta vammoihinsa. Kotikuntoutushakemuskin aikanaan evättiin. Kuntoutusta tarvitseva jätetään täysin kuntouttamatta?


ERITYISET KIITOKSET

Haluan esittää suuret kiitokset Mikkelin Kipupoliklinikalle jo vuosia jatkuneesta hyvästä yhteistyöstä, jota ilman en olisi millään pärjännyt näiden kipujen kanssa!

Lisäksi erityiset kiitokset eräälle anestesialääkärille Jyväskylään, jonka apu on myös ollut erityisen merkittävää, jopa korvaamatonta!

KIITOKSIA KOVASTI!






Wilhelmiinan tarinan seuraavan osan eli osan 2 voit lukea täältä!

Lue lisää Wilhelmiinasta:

- Viikkolehti Anna nro 12, 20.3. 2014, "On päiviä, jolloin kipu pitää sängyssä"
- Iltasanomien Sunnuntai-liite 15.-16.3. 2014, "Lannistumaton bloggaaja"
- Käsityökirja "Kaikki kaunis on käsin tehty", Wilhelmiina Halme 2014
- Huippusuosittu sisustusblogi "Wilhelmiina´s Home", www.wilhelmiinashome.com




(Tämän artikkelin on kirjoittanut 25.5. 2014 työryhmä nimimerkki DirtyDeeds ja Wilhelmiina Halme)
Älä sairastu vakavasti!: Esikatselu "Wilhelmiinan Signeeraus"

26 kommenttia:

  1. Ei voi kuin toivottaa parempaa huomista. Erittäin koskettava tarina. Minulta meni välilevy alaselästä (S1-L5) 2 viikkoa sitten. Vasen jalka lähti alta. Kuopiossa sunnuntaina 18.5. KYS päivystykseen, josta onnistuin jo samana päivänä pääsemään MRI:hin. Maanantaina suoritettiin päivystysleikkaus ja nyt koitetaan sit kuntoutua. Harmittaa todella paljon tuo Mikkeliläisten puoskarointi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tosiaan kirjoittelen nyt Kuopiosta. Hienoa, että sait nopean avun, oletko jo hyvin kuntoutumaan päin? Niin kyllä harmittaa ja suoraan sanottuna vihastuttaa koko puoskarointi. Yleisesti tuntuu, että siellä on muutama hyvä yksikkö joka toimii. Voimia sinulle!

      Poista
    2. Hei!

      Toipuminen on lähtenyt tosi hyvin käyntiin, pitää itse asiassa koko ajan itselle muistuttaa, että muistaa ottaa rauhallisemmin. Toivottavasti sait apua leikkauksesta. Tsemppiä!

      Poista
  2. Hei, slc!

    Wilhelmiina on eilen ollut kaularankaleikkauksessa ja on parhaillaan sairaalassa toipumassa leikkauksesta. Hän varmaan itse vastaa sinulle, kunhan vähän tokenee!

    Kiitoksia kommentista!

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kyllä ahdistus on puristanut ihan sydäntä myöten...

      Poista
  4. Wilhemiinalle kaikkea hyvää toipumiseen ♥

    Oma äitini, 80+, ei saanut edes magneettikuvausta, kun vakava lymfooma tulkittiin närästykseksi. Puutuin asiaan ja lopulta selvisi, että lymfoomaa oli niin runsaasti sekä ala- että ylävatsassa että katsottiin noin iäkkään henkilön rankoista hoidoista selviämisen olevan heikkoa. Äiti selvisi sekä hoidoista että julkisen terveydenhuollon vetkuttelusta, mutta entä jos vetkuttelu olisi jatkunut, entä jos ei olisi ollut ketään, joka olisi puuttunut...

    VastaaPoista
  5. Voi miten huonoa tuuria sinulla on ollut hoidon saannissa. Aivan käsittämätöntä toimintaa. Tietysti ihmisiä lääkäritkin vain ovat, mutta silti.

    Olen lukenut muidenkin tarinoita tuolta älä sairastu vakavasti...ja olen tullut siihen tulokseen, että jos ei julkisen terveydenhuollon kautta hoitoa saa, pitää ottaa järeämmät aseet käyttöön. Huutaa naama punaisena niin kuin ex-miehesi teki tai sitten hakeutua yksityiselle puolelle. Meillä ei mieheni kanssa ole vakuutusta, mutta olemme silti menneet välillä ytksityiselle, jos olemme tunteneet, että julkisella puolella hoito kestää. Mieheni mm hoidatti välilevyn pulistuman yksityisellä puolella. Todella asiantuntevaa hoitoa ja erittäin nopeaa palvelua. Toki maksaa jonkin verran, mutta olemme säästäneet sitten jostakin muusta. Elämme todella vaatimatonta elämää ja yritämme saada jokaisen euron säästöön "pahan päivän varalle. " Olen niin pessimisti tulevaisuuden eläkkeiden ja julkisen vanhustenhuollon suhteen, joten siksi yritämme säästää.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti kivut nyt jäävät sinne sairaalaan. Mikään ei olen sen kurjenpaa kuin jatkuvat kivut ja säryt. Sinä jos kuka sen tiedät.

    Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee, mutta meillä kroonisesti kipua sairastavilla on myös oma leimamme sairaanhoidossa. Että yleisesti ottaen sitten lääkärit tahtovat vähätellä kipua, jos olet jo ennestään kipeä. Näin myös tässä mun tapauksessa kävi. Että ihan ku ei uskota, että joku toinen paikka voi pettää ja kipupotilas tuntee todella sitä kipua muuallakin. Tää on jotenkin minusta lääkäreiden asennevammaakin hyvin pitkälle. Mutta kun hai apua yksityiseltä, hän ei vähätellyt kertaakaan vaan näki kuinka kipeä olen. Onneksi nyt Kuopio reagoi nopeasti ja veitse alle pääsen, joka oli tarpeellinen tässä tapauksessa.

      Poista
  6. Joo, kyllä se on itse pidettävä oma puolensa jos meinaa julkisella puolella hengissä pysyä. Itse löysin rinnasta patin ja menin lääkärille terveyskeskukseen marraskuussa 2013. Lääkäri meinasi että se on jotain normaalia tiiviimpää rintakudosta ja määräsi mammografiaan varmuudeksi, ei kuitenkaan kiireellisesti. Sain sitten ajan vasta huhtikuussa 2014. Empä jäänyt odottelemaan niin pitkälle vaan menin yksityiselle ja maksoin itse ja kas kummaa, sehän oli rintasyöpä. Yksityiselläkin ihmeteltiin ettei kiireellisenä laitettu eteenpäin. Sain lausunnon yksityiseltä ja vein laput terveyskeskukseen. Johan tuli kiire lääkärille laittaa minut jatkotutkimuksiin. Nyt on onneksi sytostaattihoidot kohta loppu ja kuuden viikon sädehoidot vielä kesällä edessä. Joten pitäkää ihmiset puolenne, että pääsette hoitoon ajoissa. Hyvää kesää Wilhelmiinalle ja pikaista paranemista. T: Sisustukseen hurahtanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sitä toimitaan näköjään sielläkin päin. Tämä on vain niin järkyttävää kertakaikkiaan. Missä piilee lääkäreiden ammattiylpeys hoitaa potilasta? Vai onko sitä ollenkaan, tuntuu että on vain toinen toistaan arvausleikkiä potilaiden osalla. Hyvä että sinä olet päässyt toipumaan, hienoa. Vaikka yhtä tylyn kohtalon olet joutunut kokemaan. Voimia sinulle ♡

      Poista
    2. Hei!
      Voimia sinulle sädehoitoihin ja toivon hyvää kesää! Wilhelmiina, toivotaan, että aurinko paistaa vielä meidän roskakasoihin Ei tässä muu auta!

      Poista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. On Sinulla ollut todella kova taistelu.Ei voi kuin ihmetellä,että olet jaksanut .Mutta toivon koko sydämmestäni Sinulle parempia aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja voimia taistella tästä eteenpäinkin..

      Poista
  9. Nina P
    Hei! Tuo alkutarinasi on kuin minun .Nuorena tullut erittäin kookas välilevytyrä, jota kotikaupungissani ei uskottu olevan, vaikka vasen puoli pakaraa myöten halvaantui. Kommentti oli, etten suostu kävelemään ja näytin liian hyvältä (157kg/ 49kg ja vähän meikkiä naamaan kun lääkärille menin ) . No magneettikuvaus tehtiin n. 2kk tapahtuneesta , oli kookas prolapsi, joka operoitiin seuraavana päivänä kiireellisenä. Halvaus helpotti ja parani pikkuhiljaa. Mutta 28 vuotiaana sain pysyvät hermovauriot ja lepokivut, joiden todellakin tiedän olevan synnytyskipuja kamalampia, sietämättömiä. 10 vuotta kärsin ja kokeilin kaikkea, kunnes pääsin kipupkl:lle Lahteen ja sieltä melko nopeasti sain maksusitoumuksen Ortoniin Neurostimulaattorileikkaukseen. Nyt 43 vuotiaana ja stimulaattorin kanssa eläen olen saanut melko kipuvapaan elämän ja voin sanoa saaneeni ihan uuden elämän. Sisulla jaksoin ja pienten lasteni takia vuosia, nyt saan nauttia elämästäni onnistuneen stimulaattorileikkauksen vuoksi . Joka päivä on arvokas. Mutta hoitovirhe vuonna 1998 vei 10 vuotta elämästäni . Voin ymmärtää sinua oikein hyvin ja toivon sinulle myös onnistumistarinaa ja voimia jaksaa taistella edelleen ja päihittää kivut !!!! Helppo tie ei ole, tiedän. Mutta jos kiitosta saa myös sanoa, niin sen annan Lahden kipupkl:n lääkärille ja hoitajille ja sille tk lääkärille, joka minulle 10 vuoden jälkeen lähetteen kipupkl:lle kirjoitti. Ortonin koko osaston 4 väelle ja minut jo useaan kertaan leikanneelle lääkärille kiitos ja kumarrus. PHKS n hoitoon en luota itse muutoin enää ollenkaan. Elän hengessä mukanasi <3

    VastaaPoista
  10. Väheksymättä yhtään sinun sairauksia niin kyseinen teksti on kyllä kirjoitettu hyvin populistiseen sävyyn ja yhdeltä näkökulmalta. Tekstissä on myös epäjohdonmukaisuutta jota en täysin ymmärrä, tosin voi olla että tähän kirjoitukseen ei kaikkia käänteitä ole voitu laittaa. On hyvä että olet kuntoutunut 2008 halvaantumisesta ja saanut kipuihin apua.

    Ihmetyttää kovasti miten olet ollut neliraajahalvauksen uhkan alla 6kk kun sinut on ensiksi tutkittu jo Oulussa neurokirurgin toimesta ja siirretty keskussairaalaan, joissa ei neurokirurgisia leikkauksia tehdä. Neurokirurgiset leikkaukset minun käsitykseni mukaan tehdään yliopistollisissa sairaaloissa. Olisi hyvin kyseenalaista siirtää sinut keskussairaalaan jos sinulla olisi ollut neliraajahalvausuhka.
    Lisäksi teksteissä mainitaan että kaularangan magnettikuva 2.1.2014 on ollut samanlainen kuin ennen tapaturmaa otettu lokakuussa 2013. Käsitykseni mukaan TT-kuvista ei pullistumia kunnolla näe eikä sitä voi verrata täysin magneettikuvaan. En ymmärrä miten olet ollut sitten "kiireelliseen" leikkaukseen jonossa 6kk? Onko leikkaukseen ollut vielä aihetta aikaisemmin mitä tekstissä ei käy ilmi? En myöskään ymmärrä miten olet pystynyt lähtemään kotiin päivystyksestä erittäin intensiivisten kipujen kanssa. Tosin olet kärsinyt kivuista pitkään ja olet varmaan jo niihin tottunut ja kestät paremmin kipua. On myöskin vaikea arvioida miksi hoitohenkilökunta ei ole kerennyt sinua hoitamaan ehkä heillä tosiaan on ollut kiireellisempiä tapauksia hoidettavana ja olet sen takia joutunut odottamaan valitettavan pitkään. Käsitykseni mukaan kirurgian ensiavussa keskussairaalassa ei hoideta nuha/kuume potilaita.

    Toivottavasti saat avun kipuihin ja pääset elämään kivutonta elämää ja toivut hyvin leikkauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstin sisällön epäloogisuudesta yms. voi syyttää allekirjoittanutta. Minä sen artikkelin kirjoitin haastateltuani Wilhelmiinaa ja nähtyäni muutamia epikriisejä.

      Populistinen sävy ja yksi näkökulma? Tässä olet ihan oikeassa, Anonyymi, koska tarkoitus on todella herättää lukija ja tuoda selkeästi ja alleviivaten ne pahimmat epäkohdat esiin. Ja tarkoituksella on käytössä vain tämä yksi näkökulma, koska haluamme kiinnittää huomiota juuri näihin epäkohtiin, jotka olisi hyvä korjata. Onneksemme suomalaisessa terveydenhuollossa tapahtuu paljon hienoja ja onnistuneitakin asioita!

      Wilhelmiinalla diagnosoitiin jo Oulussa kaularangan sirpalemurtuma niinkuin dokumenteista näkyy. Asiaa ei vain Mikkelissä sen jälkeen tutkittu. Vasta loppuvaiheessa herättiin tutkimaan asioita potilaan ja Mikkelin Kipupolin vaatimuksesta ja tehtiin myös lähete Kuopion neurokirurgiaan. Vasta tuolla neurokirurgian tutkimuksissa selvisi tämä neliraajahalvausvaara, sillä kaularangan murtumassa oli luunpala vaarallisesti irronnut. Tämä kuitenkin selvisi vasta loppuvaiheessa.

      Tämä kaikki olisi voinut selvitä jo tammikuussa, jos asiaan olisi suhtauduttu vakavasti ja se olisi jo silloin tutkittu.

      Poistin tuon nuha/kuume-viittauksen, sitä ei nyt alkuperäisessäkään tekstissä ollut.

      - DD

      Poista
    2. Anonyymi, olet selvästi poikkeuksellisen hyvin perillä sairaalakäytännöistä, eri tutkimusmenetelmistä ja terveydenhuollosta yleensäkin.

      Mistä luulet johtuvan, että ongelman diagnosointi on kestänyt noin kauan? Onko se yleistä, että lopulliseen diagnoosiin päätyminen voi viedä 3-6 kuukautta?

      Poista
    3. Hei!
      Tuo oli aika tugetteleva kirjoitu. Minä olen vammautunut 1998 siis 16 vuotta sitten. Itse kuntoutin itseni kävelemään, en kuitenkaan oppinut, jäin ontumaan, ja juoksusta ei tullut mitään. vuonna 2000 pääsin sitten kuntoutustutkimuksen ja samaan aikaan alkoi taantumaa. Jalat alkoivat lähteä alta, sitten pikkuhiljaa menin siihen kuntoon, että jouduin pyörätuoliin taas ja kokonaan. En kirjoita pitkää juttua, sillä siitä tulisi kirja. Taistelin vakuutuksen kanssa 11 vuotta, ei mistään rahaa, ei kuntoutusta, kuin vain silloin, kun hennoin mieheni raholla mennä, kun maksoin sen itse. 2009 minulle tuli sitten yllättäin työkyvyttömyyseläke päätös. Pyysin sitten taas lääkäriltä lähetettä fys.hoitoon. menin ja hoitaja kysyi, miksi sinulla on tuollainen paperi, et sinä sitä tarvitse. Ihmettelin miksi, no siksi, kun kelan kuuluu kuntouttaa sinua. Sain apua fys.hoitajalta, hain korotettuahoitotukea joka minulle olisi kuullut, jo kauan sitten, ja kuntoutusta, päätös tuli ihmeen nopeasti, siis 2 viikossa. Ei enää uskaltaneet leikkiä minun kanssani. Sillä kela ja keva ovat toimineet erittäin törkeästi minua kohtaan, vdätettiin 11 vuotta. Jos minusta oisi pidetty huolta, niinkuin olisi kuulunut, saattaisin olla töissä, enkä hermokipuineni pyörätuolissa, joka ei ollut minun haave, se oli ihan muuta. Ja sinulle, joka kehtaa kirjoittaa, että kipuun tottuu, iihen ei totu, et ilm. ole koskaan ollut sairas. Taidat olla myös hoitoalan henkilö, niin olen minäkin ja sain siitäkin kärsiä. Joskus sanottiin, että siinähän on asiantuntia itse. ei potilas ole koskaan asiantuntia. Suomen terveyden holto on mennyt alas, kuin lehmänhäntä, osaan katsoa sitä hoitajan silmin. Polveni vammautui viimevuonna 20.8.13 ja edelleenkin leikkaamatta. Kierukka mäsä, polvilumpion jänne puoliksi poikki, nivelsiteet revenneet ja irtopala. Piti leikata kiireellisesti, mutta sairaalan lääkäri ei suostunut. Menin yksityiselle, hän sanoi hyvänen aika 2 kk mennyt eikä leikattu, pitäisi leikata heti. Sitten menin Ortoniin syksyllä, arvostetut lääkärit sanoivat pitää leikata kiireellisesti. Hän kirjoitti kiireellisyys lähetteen sairaalaan. menin taas, ei leikata, sanoin onko näin, että kun olen hyödytön yhteiskunnalle, että minua ei kannata leikata. Saan ihan rauhassa kärsiä kivuista, selkävamman lisäksi. Nyt kävin uudelleen Ortonissa, tämä ei voi olla totta sanoi lääkäri, minä sanoin näin on. Polven tapaturmasta on kestänyt nyt noin 10 kk ja kokoajan tuki jalassa. nyt kuntoutetaan polvea, eikä pidetä tuke, pitää saada voimaa polveen, että sen voi leikata, että parantuu paremmin. Ortonissa tehtiin sopimus, jos minä kuntoutan polveni, niin siellä lääkärit auttavat minua. Eikö Suomessa ole muualla lääkäreitä, kuin ortonissa, ja eräässä sairaalassa hyvä kipulääkäri! Kaikista pahinta on, että mennään väheksyen puhumaan/kirjoittamaan toisten kivuista! sinä anonyymi, et sitten laittanut nimeäsi? Älä koskaan vähättele toisen, kipuja ja tilanteita missä he joutuvat olemaan tahtomattaan. Minunkin kuntoutuminen on mennyt takapakkia, tuon leikkaamattoman polven ja yli 11 vuotta viivästyneen kuntoutuksen vuoksi, oli tosi kiva olla 11 vuotta ilman tuloja, sellaisten tunteettomien vakuutuslääkäreiden vuoksi ja yleensäkin tunteettomien ihmisten vuoksi. kohtele lähimmäistäsi, niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Lopetan tämän tai tästä tulee se kirja, sillä niin paljon minä ja monet muut joutuvat kärsimään tämän tunteettomuuden keskellä. Kirjoittanut : Eira Ahonen ent terveydenhoitaja

      Poista
    4. Hei, Eira! Ikävä kuulla, että sinuakin on noin törkeästi kohdeltu. Ja anonyymistä ei hirveästi kannata välittää, hän saattaa olla jopa yksi Wilhelmiinan hoidon laiminlyöneistä lääkäreistä.

      Liittyisitkö Eira facebook-ryhmäämme, saattaisimme pystyä jossain vaiheessa kirjoittamaan sinunkin tarinasi blogiin? Ryhmämme löytyy osoitteesta: https://www.facebook.com/groups/AlaSairastuVakavasti/

      Poista
    5. Pääsee kohta itku... tässä blogissa on paljon potentiaalia, mutta pari asiaa:
      1) jos jotakin ei ole tutkittu, sille on oltava peruste ja päinvastoin
      2) jos jotakin ei ole hoidettu, sille on oltava peruste ja päinvastoin
      3) kirurginen hoito ei ole aina paras hoito
      4) tutkimuksien on vaikutettava hoitoon(!) eli ei turhia tutkimuksia (pl. tapaturmat yms. vakuutusoikeudelliset seikat)
      5) tutkimuslöydös voi olla "patologinen" esim. välilevyn pullistuma, mutta se ei välttämättä selitä oiretta ts. sellainen voi olla myös oireettomalla
      6)yksityissektori on nopea ja toimii paremmin, koska se on liiketoimintaa, konka on tarkoitus tehdä voittoa.
      7)hoitosuositukset eivät ole aina yksiselitteisiä
      8) jälkiviisaus on viisauden lajeista jaloin.

      Tosi ikävä huomata ihmisten turhautuminen, mistä ainakin osa voitaisiin ehkä välttää sillä, että lääkärit perustelevat hoitolinjauksensa asiakkailleen paremmin ja selkeämmin. Silloin hoitovirheisiinkiin voisi ehkä olla helpompi puuttua?

      Poista
  11. Hei ja kiitos viestistä anonyymille. Tosiaan varmaan jos minun tekstiä joka ikisessä epikriisissä ei olisi ( viittaan kirjoitettuun tekstiin kipukroonikko vuodesta -08 ) olisko minut otettu todesta silloin ? Ehkä todennäköisesti. Mielestäni kovinkin tässä kohtaa olisi paikallaan asennemuutos lääkäreiden osalta. Olen ollut niin paljon sairaalassa, etten huvin vuoksi sinne hakeudu vaan todellisessa hädässä sinne menen. Jos saan tylyn vastaanoton tyyliin, kuulkaas teillä on päässä vikaa ette te voi olla kipeä. Tai toinen sinullahan on jo massiivinen lääkitys, emme voi tehdä mitään jne. Enemmän tässä tapauksessa on ollut kyse juuri tästä asennevammaisuudesta. Viittaan myös lakiin Laki potilaan asemasta ja oikeiuksista moentit 2, 3, 4 ja 10 . Jos tosiaan asiat olisi hoidettu alusta lähtien noiden mukaan tuskin tässä tilanteessa olisin. Viittaan myös kolarin 03/2013 jossa ajoin viidenkympin vauhdista nokkakolarin sekä tapaturmaiseen kaatumiseen 12/2013. Jos nämä olisi hoidettu oikein noiden pykälien mukaan, lopputulos olisi varmaan eri. Mutta ennenstään kipupotilaan asema on huono, vielä huonompi se on silloin jos jokainen lääkäri siihen viittaa kertomuksessaan ensimmäisenä. Jos mietitään kaatumista, pään lyöntiä ja tajuttomuutta niin kuka jätti hoitamatta ja mitä? Anteeksi etten kirjoittanut kauniisti, mutta on se kumma kun ihmisen fysiikka alkaa pettää eikä kukaan reagoi. Totuushan on se, että housuun pitää tulla näissä tapauksissa ennenkuin hoitoon reagoidaan.Tässä ei ole ollut kuntoutusta, ei pään vamman tutkimista ? Onko se mielestäsi sitten potilaslakien mukaista, kysyn allekirjoittaneelta anonyymiltä?

    VastaaPoista
  12. Tämä pompottelu ja epäinhimillinen kohtelu on järkyttävää.... yksikään hoitava lääkäri ei ota vastuuta eikä halua edes ajatella millaista elämää potilas joutuu kärsimään 24/7. Kaikki pelko tulevasta kivusta ja haitoista ja pahenevista liikuntarajoitteista ja pyrokratista joka on kasvoton ja täysin julma...ainakin itseltäni vie elämänilon :( Se että Wilhelmiina joutunut kokemaan kaikki nöyryytykset ja epäinhimillisetkohtelut yhteiskunnan puolelta,pitää muistaa että samaan aikaan hän käy hiljaista hautajaista menneen elämän kanssa...ikinä ei urheilua ja sen tuomaa täydellistä tyydytystä,ymmärrän hyvin koska itsekkin saman kokenut. Koko entinen aktiivinen elämä ja kaikkinaiset haaveet romuttui ja nyt eletään välillä tunti kerrallaan ja välillä jopa uskaltaa ajatella huomiseen. Mutta kaikkinensa tämä luopuminen, hoitovirheet,kivut ja tuskat jotka on yli sietorajan ja ylimieliset lääkärit... miten ihminen kestää tämän kaiken ? Miksi lääkärit ei ole henkilökohtaisesti vastuussa potilaistaan vaan voivat pompotella yhtä sairasta toiselta toiselle ja kun unohdetaan ja sattuu hoitovirheitä ei kukaan ota vastuuta tai myönnä sitä edes! Itse olen tehnyt valituksia hoitovirheistä,ne ei auta muuta kuin siinä että jälkikäteen saanut todisteen siitä että olin oikeassa ja lääkärit väärässä. Saanut jonkin oikeudenmukaisen lausunnon että olen vielä oikeustoimikelpoinen ja kykenevä ymmärtämään kropassani tapahtuvia ja eteneviä sairauksia. Toki toivon että kyseiset lääkärit jotka on tutkinnan alla olleet ja saaneet huomautuksen tai varoituksen tai joutuneet edes puhutteluun...että heidän narsisminsa pienenisi ja he hetken miettisi miltä meistä potilaista tuntuu. Kun he yksoikosesti ja kylmästi kirjoittaa ettei ole akuutin hoidon tarpeessa,,,,se voi tuottaa kuukausien helvetin jollekkin ihmiselle!! Suuri halaus sinulle Wilhelmiina!! Älä sinä kadota elämänhaluasi , yritä taistella ja ota miehesi mukaan jos mahdollista jokaiselle lääkärissä käynnille jotta hän voisi olla henkisenä tukena ja myös omalta osaltaan vaatia asioita tapahtuvaksi ja nopeaa. Pidä hymy huulilla kun siihen kykenet ja yritä kerätä ympäristöstä positiivisia signaaleja jota kantaa eteenpäin <3 Joskus tämä kaikki taakka otetaan meiltä pois ja se tunne on huumaava... t Juha

    VastaaPoista
  13. Palveleeko tämä blogi myös heitä?

    http://www.lansi-savo.fi/uutiset/l%C3%A4hell%C3%A4/kaksi-loukkaantui-ulosajossa-viitostiell%C3%A4-mikkelin-etel%C3%A4puolella-114779

    VastaaPoista